IRC-Galleria

Laika on poistunut sateenkaarisillalle hetki sitten =(
Eilisen hammasleikkauksen nukutuksen aikana tullut epilepsiatyyppinen kohtaus oli vahingoittanut Laikan keskushermostoa
josta johtuen sen käyttäytyminen muuttui täysin, tässä eläinlääkärin kanssa käymäni keskustelun yhteenveto
minkä takia päädyttiin lopetukseen: Keskushermostovaurion myötä Laikan näkökyky oli mennyt kokonaan,
myöskin sen hysteerinen kehän kiertäminen johtui vauriosta.
Oli ympäristölleen todella vaarallinen, yritti purra kaikkea mahdollista ihmisistä esineisiin
ja repi mm. kuumavesijohdon eläinlääkärin seinästä irti.
Laikalle annettiin keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä, rauhoittavia lääkkeitä
joista ei ollut mitään hyötyä. Vauriot olivat jo niin pahat.
Myöskin narkoosissa jalat jatkoivat edelleen samaa liikettä
jota teki kiertäessään ympäri huonetta hysteerisenä kehää =(


Olen n.4-5 vuotias poikakoira Laika.
Kotimaani on Viro, tarkemmin Tallinna jossa olen ilm.koko ikäni viettänyt.
Ainakin 2 kertaa olen joutunut tuonne tarhalle ketjun päähän.
Olen myöskin saanut nauttia kodin lämmöstä ja rakkaudesta mutta aina minut on kuitenkin hylätty, en voi ymmärtää miksi???
Olen todella kiltti, rakastan ihmisen läheisyyttä, hellyyttä, hyvää ruokaa ja ennen kaikkea lämmintä kotia.
Viime lauantaina sai kuulla sen mitä olen jo pidemmän aikaa halunnutkin kuulla eli pääsisin suomeen ja omaan kotiin =)
Olin todella onnellinen ja kuulinpa vielä senkin ilouutisen että hampaani hoidettaisiin siellä kuntoon,
minulla siis on ollut jo pidemmän aikaa suu kipeä etten ole voinut edes niitä ihania herkkuja kunnolla syödä
joita nämä kuulemma suomesta tulevat ihmiset ovat minulle useina viikkoina tarjoilleet.
No minä siis saavuin suomeen lauantaina ja käyttäydyin koko laivamatkankin hienosti,
autossakin tykkäsin matkustaa kovasti.
Ja voi sitä onnea kun minut sunnuntaina pestiin, nautin siitä kovasti että vihdoinkin sain puhtaan turkin.
Tosin en tykännyt kun jouduin uudessa kodissani jäämään heti maanantaina yksin
joten autotallissa ollessani päätin sitten aikani kuluksi kokeilla mitä nuo mustat letkut seinällä ovat.
Kuulin vasta myöhemmin että ovat sähköjohtoja
ja olisin voinut jopa pahimmassa tapauksessa kuolla kun niitä pureskelin hieman.
Tiistaina ymmärsin jo ettei minua todellakaan ole hylätty vaan omat ihmiset tulevat aina takaisin.
Osasin siis olla yksin ihan kiltisti enkä edes haukkunut saatikka tuhonnut mitään.
Olin todella ylpeä itsestäni kun uskalsin luottaa siihen että minulla on nyt oma koti jossa saan olla loppuelämäni.
Keskiviikkona mentiin sitten lääkäriin enkä millään halunnut antaa sen pelottavan ihmisen tutkia suutani
joka muutenkin oli jo kipeänä.
Sanoivat siellä että antavat minulle jotakin nukuttavaa ainetta jotta voivat suuta tutkia kunnolla ja niinhän minä poika sitten rupesin vaipumaan uneen. Jotakin kammottavaa kuitenkin tapahtui josta en kuitenkaan muista mitään, muistan vain että minulle tuli kamalan paha olo ja maailma musteni silmissä.
Nyt sain kuulla suru-uutisen ettei kotini pysty rahoittamaan tarkempia tutkimuksia eivätkä voi minua sittenkään pitää =(
Olen murhene murtama, en ymmärrä miksi minut aina hylätään.
Nämä kivat tädit jotka minulle kodinkin löysivät ovat luvanneet että minut tutkitaan ja hoidetaan kuntoon keinolla millä hyvänsä
ja niin minä olen tänään menossa lääkäriin (tätä kirjoitettaessa olen parasta aikaa lääkärissä).
Haluaisin myöskin löytää mahdollisimman pian sen oman pysyvän kodin
johon voisin myöskin luottaa että minua rakastetaan kaikista vioistani huolimatta,
en haluaisi vielä luovuttaa niin kuin moni tuolla tarhalla olevista koirista on jo tehnyt
ja minulla on sitäpaitsi vielä paljon aikaa jäljellä täällä
ja uskon ansaitsevani sen kaikesta huolimatta.
Uskon vakaasti siihen että jossakin on sen minun oma koti odottamassa mutta emme ole vielä löytäneet toisiamme
joten löytyisikö se tätä kautta???
-Laika-