IRC-Galleria

Näin viime yönä kummaa unta. Janne olikin elossa ja me mentiin jonnekin syömään. Sit se selitti, ettei se ollu missän vaiheessa ollutkaan kuollut, se vaan oli ollu poissa. Mä muistin sen äänen ja ulkonäön ihan selvästi ja että mä olin onnellinen kun se oli tullu takaisin.

Tänä aamuna oli kamala ikävä...

Jännä miten tunteet voikin nousta pintaan niin yllättäen, vaikka vuosia onkin kulunut.

Eilen kävin uimassa ja salilla, oli aika huippua :P. Otin oikein kunnon löylyt, kaikki muut ihmiset pakeni aina sillä kertaa saunasta :D. En vaan ymmärrä nuita kanssauimareita. Menin uimaan sellaselle pienelle yksittäiselle radalle (suurempi rata on aina täynnä mummoja ja pappoja jotka jumittaa eteen :P), rata oli aluksi ihan tyhjä. Kohta siihen tuli joku poika ja kohta vielä vanhempi mies :S. Millä helvetin logiikalla nekin tunki kaikki samalle radalle, kun siinä kapeella ei oikeesti mahdu uimaan kun korkeintaan kaksi, mielelllään yksi. Sekin poika sit ui konkreettisesti mun päälle, missä vaiheessa pimahdin ja painuin kiukkuisena uimaan mummojen joukkoon. Eipähän siellä ainakaan kukaan kroolannut päälle :D. Nyt on yläselkä aika jumissa, uin sen verran rivakasti (kun kiukutti niin paljon), eikä käsien lihakset ole tottuneet tommoseen liikuntaan.

Tänään ajattelin käydä hölkkäämässä hulin kanssa pikku lenkin :).

Pöh ja pah, ei siitä uinnista tullut tänäänkään mitään :/.
Kävin aamusta hurtan kanssa jäällä, sitten ahkeroin kotona ryhmätyön kanssa. Sen jälkeen kello oli jo niin paljon, ettei keskustan uimahallille kannattanut enää mennä, se menee sunnuntaisin jo neljältä kiinni. Petosen uimahalli olis ollu auki, mutta matkat sinne plus molempien sisäänpääsy olis tullu liian kalliiks :P. Mentiin sitten teemun kanssa kotkankalliolle, minä edeltä käsin koska treenit kesti sen kaks tuntia eikä teemu jaksa olla siellä niin pitkään. Niin ja äsken käytiin koko perhe jäällä heittelemässä vähän keppiä tuolle pösilölle (kenestä pösilöstä onkaan kyse, sitä voi miettiä ;P). Nerillä oli hauskaa - toi on kyllä niiiiin keppihullu koira ettei mitään rajaa.

Penkistä nous melkein se entinen ennätys, oli ihan grammoista kiinni :P. Nyt on päässy treenaamaan maksimia vähän huonosti tuon univelan yms. takia.

Aiheutin salilla pojille jännittäviä tilanteita tänään :P. Nostin penkistä maksimia ja mulla oli turvaraudat siinä laitettuna, saan selän sen verran hyvin kaarelle, että jos painot ei nousekaan rinnalta, selkää suoristamalla tanko jää niiden rautojen varaan ja pääsen pujahtamaan sieltä alta pois. Mutta eihän nämä poika-rukat sitä tienneet :D. Olin siis nostamassa entistä maksimia ja jonkin verran tanko nousikin rinnalta, mutta tyssäs just sellaseen kohtaan, että ihan vähän lisää voimaa niin nousisi siitä ylös asti. Mutta ei, jonkin aikaa yritin mutta lopulta oli pakko luovuttaa ja laskea tanko takas rinnalle. Tämän nähtyään paikalle pöllähti yksi mies ja muutama säikähtäneen näköinen nuorukainen, jotka jäivät katsomaan ihmeissään, kun vaan rennosti laskin tangon rinnalle, suoristin selän penkkiin jolloin tanko jäi turvarautojen varaan ja pujahdin alta pois :D. Siinä sitten se vanhempi mies jäi kiinnostuneena kyselemään, mistä olen oppinut nostotyylin ja antoi joitakin tosi hyviä käytännön vinkkejä esim. hengityksen suhteen :).

Niin ja eilen olin ensin menossa väärälle koululle kisoja katsomaan :D. Keskustassa on ainakin 3 koulua ja sekoitin 2 niistä keskenään (ne on tosi lähekkäin). Menin lyseon kouluun sisään ja katselin ihmeissäni, kun porukkaa siellä kyllä oli, mutteivät näyttäneet ihan nyrkkeilijöiltä saatikka sitten alasta kiinnostuneilta. Sipsuttelin siellä laukku olalla, meikit naamalla, hiukset laitettuna korkkarit kopisten kun joku nainen tuli kysymään:"Sinä olit varmaankin tulossa näihin MENSA:n testeihin?" - jeah! Totesin mielessäni, että VÄÄRÄ KOULU :D, mutisin naiselle jotain ja sipsutin tieheni. Olisi pitänyt piruuttanikin mennä tekemään, sit ihmetellä jos olisi saanut idiootin paperit :D.

Mutta huomenna menen aamusta uimaan ja käyn salilla hieman jumppaamassa, en varsinaisesti treenaamassa :). Kouluun menen 11:20 junalla eli kahdeksaan olisi hyvä olla hallilla. Huomisesta tulikin treenipäivä, mutta vähän rennompi sellainen!

Niin ja ei tehtykään kiinalaista kun ei ehditty; haettiin tänään chilipossua paistetuilla nuudeleilla puoliksi mukaan :P. Aika hyvää oli ;)!

Ihanaa muuten kun on saanut nukuttua, olo on aivan erilainen! Ei harmita eikä kiukuta mikään, on tosi energinen ja hyvä olo! Jännä miten paljon uni mullakin vaikuttaa, ei tule mistään mitään ja tuntuu, että muuttuu jopa ihan eri ihmiseksi jos univelkaa kertyy liikaa :S.

No joo, ei siitä eilisestä liikuntapäivästä tullut mitään. Kävin tekemässä haastattelun, aleksilla ja entisessä työpaikassa, missä meni aika pitkään...olin illalla tosi väsyny enkä saanut itseäni liikkeelle millään. Loppujen lopuksi nukahdin koira kainalossa, vaatteet päällä, meikit naamalla, kaikki valot päällä sekä telkku huutaen olohuoneen sohvalle. En herännyt edes siihen, et teemu yritti herättää kun tuli töistä. Heräsin vasta tänään 8 aikaan sohvalta ja kömmin sänkyyn nukkumaan :D.

Katrin matsi ei menny ihan niin hyvin kuin toivottiin, Marjut Salo voitti tuomariäänin 2-1. Tasaväkinen matsi oli, mutta yks piste marjutille tuli kuopion kilpailevan seuran - riennon - tuomarilta. Jostain syystä aina tän seuran tuomarit tuomitsee katrin häviöön, vaikka katri olisikin selkeästi voitolla. Pettynythän Katri oli, mutta kyllä se tästä. Katri on tosiaan lahjakas, huhtikuussa on sitten SM-kisat hämeenlinnassa, minne mennään koko perheen voimin :).

Tänään kävin sitten ensin tunnin hölkkäämässä ja sitten salilla. Jalkoja tein poikkeuksellisesti 100kg, kun en viitsinyt tällä kertaa :P nostella isoja 50kg levypainoja pois prässistä. Yleensä teen 95kg näitä pidempiä sarjoja - kun ei enää voimaa samalla tavalla jalkoihin hae kuin aikaisemmin. Huomenna sitten salille hanin kanssa ja uimaan :). Ja illalla ennen Wallanderia jäälle hulin kanssa. Maanantai menee koululla ryhmätyötä tehdessä, mutta saas nähdä, käynkö sitten koulun salilla vai pidänkö ns "lepopäivän".

Kohta kömmin nukkumaan, väsyttää kovin joten unen saannista ei pitäisi olla ongelmia.

Mikään ei muuten ole ihanampaa kuin kölliä sohvalla teemun kanssa varsinkin kun se välistä rutistaa silleen ihanasti ja oikein kunnolla. Tulee tosi hyvä olo :).

Niin ja burtsovin mymälän korvapuustit on ollu aika kovassa huudossa nyt viikonloppuna, ne on ihan megahyviä!

Kohta meen tekemään haastattelua kuopion pakolaiskeskukseen, onneks on tossa lähellä. Nukuin taas ehkä vain jotain 6 tuntia ja olo on aika sekava :S, meinasin eilen nukahtaa salilekin :D. Olisi tietty pitäny jättää menemättä, mutta oli penkkipäivä eikä niitä voi oikein jättää pois, jos haluaa kehittyä. Tein vain pakolliset ja tulin kotiin. Valvoin kun uni ei tullut vaikka olin ihan kaatumispisteessä :D. Koko päivä oli sellanen olo kuin olisin ollu humalassa :P.

Haastattelun jälkeen aleksille, sit entiselle työpaikalle ja JOS energiaa riittää enkä meinaa nukahtaa ihmeellisiin paikkoihin, yritän kömpiä uimahallille salille ja uimaan. Se lataa nimittäin akkuja kummasti ja rentouttaa.

Sit illalla koiran kanssa jäälle, kunhan nuo luistelijat tuolta kaikkoaisi kotiinsa nukkumaan.

Huomenna Katrilla on nyrkkeilykisat, eli sinne. Jukka (katrin valmentaja) pyysi minua ohjaamaan kutsuvieraita omille paikoilleen, eli ei sinne ihan vain töllistelemään mennä :P. Saas nähdä mitä muuta huomenna keksii...varmaan koulujuttuja ;P.

Katsotaan tehdäänkö hanin kanssa kiinalaista ruokaa kotona, ostin sille ystävänpäivälahjaksi kiinalaisen ruoan kokkikirjan :P (että pääsee tekemään mulle hyvää ruokaa :D). Yritetään ;P.

ELI jos meikäläisestä ei siis kuulu vähään aikaan, voi henkilöä tiedustella myrkytyskeskuksesta ;P. (tai ruumishuoneelta jos nukahdan altaaseen :D)

Tiedättekö olotilan, kun olet jo niin rättiväsynyt ettet jaksa mennä nukkumaan :D. Tai kun ensin pitäisi käydä suihkussa ja pestä hampaat, antaa koiralle ruoka yms...tänään olin vasta 7 maissa kotona (junat kulkee "tosi mukavasti" :P) ja olis pitäny olla unten mailla jo monta tuntia. Mutta tässä sitä vain huokaillaan :).

Mutta oikeesti niin väsyny, et makaa vaan sohvalla ja miettii miten työlästä on rueta nukkumaan :D. Hullua :P.

Tällä viikolla ollu aika ganstana koulussa, ihana pitää välistä löysää ja rentoa päällä. Meikäläisellä on jopa rähinän pipo :P. Tai siis teemulla OLI :D.

Nyt nukkumaan...oikeesti!

Hitsi, huomasin juuri, että valituskirjelmät on tekemättä kelalle. Tälläkin viikolla kaikki aika mennyt kouluun :P, mikä ei sinällään ole huono asia. Tai koulumatkoihin se aika aika pitkälti menee, paperit pitäis tehdä yhdessä teemun kanssa, joka menee töihin kun tulen kotiin ja palaa töistä kun mä lähen kouluun.

Koulussa on kyllä muuten ollut mukavaa, töitähän se teettää, mutta sellaista se on. Kunhan vain raha-asiat selviäis niin paljon jo helpottaisi paineet. Neriä käy kyllä sääliksi, kun viikolla ei tahdo olla aikaa tuolle koiralle juuri ollenkaan - ihana koira kun on.

Univaikeudet on tullu "hoidettua" nukahtamislääkkeillä, mutta univelkaa kertyy silti. Koulun jälkeen ei olisi kuin pari tuntia valveilla olo aikaa, mikä tuppaa venymään tehtävien yms. takia pidemmäksi; aamulla kun pitää herätä kaheksaan tai yhensään menoon jo viideltä.

Mutta on alkanut helpottaa - hieman :).

Sitten hieman omia pohdintoja, tai on näitä joku varmasti ennen minuakin pohtinut: On helppoa neuvoa muita, miten elää ja olla, miten järjestää asiansa ja elämänsä "oikein" KUIN elää itse sekavia aikoja, ja toimia niissä tilanteessa täsmälleen omien "neuvojensa" mukaan. Eli symboolisesti: on helppoa neuvoa, miten koira tulisi kouluttaa ja miten koiran kanssa tulisi elää kuin itse omistaa koira ja toimia täsmälleen omien ohjeidensa mukaan.

Elämä ei ole niin mustavalkoista, ihmiset ovat erilaisia. Ei ole olemassa yhtä ainoaa totuutta ja oikeaa tapaa elää ja hoitaa asioita.

Tässäkin ammatissa todella tärkeää on toisen kuuntelu ja asemaan asettuminen, ei viisastelujen jakaminen. Kukaan ei halua kuulla viisasteluja, vaan yksinkertaisesti tulla kuuluksi ja ehkä saada joitakin ohjaavia neuvoja.

Äitini oli kuulemma sellainen; kyseli ihmisiltä kysymyksiä ja pikemminkin yritti selventämällä heidän omia ajatuksiaan saada ihminen lähemmäksi "totuutta" asiasta, ei suoria neuvoja jakamalla. Tämä olisi aika ihailtava piirre, mihin itsekin haluaisin pyrkiä :)

En kerennyt tänäkään vuonna käymään luonasi, mutta olet kyllä mielessäni.

Sopiiko, jos tänään sytytän kynttilän sinulle täällä, kotonani?

Antaisin hetken sinulle ja muistoille...

...nekin hälvenevät, mutta eivät katoa koskaan.

Hyvää ystävänpäivää Janne, ole kanssani. R.I.P

Ja tuokin, että ihmisiä sakotetaan siitä, jos olet avoliitossa. Jos vain toinen on töissä, helvetin pienetkin tulot vaikuttaa ihan joka saatanan tukeen ja ajatellaan, että se toinen osapuoli kustantaa ja maksaa molempien elämisen - vaikka rahat ei riittäisi edes omaan elämiseen (uskokaa pois, baarimikoilla ei sitä rahaa ole ihan noin vaan). Sen takia systeemiä pitää helvetti yrittää kusettaa ja kieltää oma suhteensa ja rakkautensa toiseen ihmiseen - helvetin nöyryyttävää. Ja sitten vielä nämä muut paskat päälle kaupanpäällisiksi?

Helvetti...taas kaatuu seinä toisensa jälkeen päälle - aivan kuin asuisi paperitalossa.

Kohta varmaan terveys pettää jo pahemmin mitä se on jo pettänyt...

Suoraan sanottuna vittuun koko laitos, vittuun koko Suomen valtio - helvetti.

Ihan kun tässä ei muutenkin olisi tarpeeksi, työt painaa koulussa päälle, päivät on pitkiä VARSINKIN kuopiosta käsin käytynä ynnä muut jo edellä vaikuttavat vaikeudet ja vittumaisuudet tässä kuluneen kuukauden aikana...ja nyt sitten tämä helvetin paska-laitos ei ilmeisesti halua tukea kouluttautuvaa, tulevaisuuden työvoimaa vaan kansantaloutta nostattavaa työttömyyttä. Sillä työttömäksi tässä on ryhdyttävä, että rahaa tulee.

Ensiksi tulee haista-paska ilmoitus, missä asumislisää ei myönnetä niillä hakemuksilla, koska kaikesta huolimatta minut ja Teemut katsotaan avopariksi (vaikka työttömyystukeen kuuluvaa asumistukea sain täsmälleen samoilla hakemuksilla). Se saatanan haista-paska akka siellä jossain helvetin toimistossa oli tehnyt päätöksen, että vaikka asuisin 70-vuotiaan ruumiin kanssa, olen silti avoliitossa.

Eli tällä hetkellä saan kuukaudessa vain opintotukea, josta yritän osallistua asumismenoihin ja maksaa koulumaksut, koiran vakuutusmaksut, ruoat yms. menot...reilu 200 euroahan riittää!

No ei siinä mitään, seuraavana päivänä tuli päätös, että anteeksi vain OLEMME MAKSANEET SINULLE LIIKAA TYÖTTÖMYYSKORVAUKSIA!?? Siis mitä helvettiä! Jos kerta työttömyyskorvaukset maksetaan jälkikäteen ilmoitettujen työttömyyspäivien perusteella ja ilmoitin HETI kun tiesin pääseväni opiskelemaan, miten vitussa minulle voidaan maksaa liikaa?! Kuka saatanan valopää imbesilli siellä on ollut niitä vitun päiviä liikaa laskemassa ja millä helvetin matikalla/koulutuksella?! Saanko kysyä....

EIKÄ siinä vielä kaikki, tänään tulee lappu, että olemme virheellisesti myöntäneet asumistukea (koska tämä lehmä akka oli tehnyt nyt asumislisä-hakemukseen päätöksen avoparista), koska katsommekin, että olette kaikista päätöksistämme huolimatta AVOPARI, vaikka aikaisemmin hyväksyivät siis hakemuksen silleen, ettemme olleet avopari. Eli jälleen kerran, MITÄ VITTUA!?

Nyt joudun jälkikäteen maksamaan 200 euron opintotuesta vielä valtiolle takaisin virheellisesti maksettua asumistukea, liikaa maksettua asumistukea sekä työttömyyskorvauksia (aikaisemmin kävi ilmi, että ne vitun imbesillit ovat maksaneet mulle liikaa asumistukea tammikuussa, kun en olisi koulun takia ollut oikeutettu saamaan sitä ollenkaan - ja minun olisi jostain helvetistä pitänyt sekin tietää ja peruuttaa asumistuki ajoissa). Että loukussa ollaan.

Millä helvetin koulutuksella ne idiootit siellä työtä tekevät ja kenen rahoilla? Kansalaisten rahoilla. Ja mitä ne siellä saavat aikaan? Eivät vittu yhtään mitään, eivät osaa mitään muuta kuin möhliä ja sählätä.

Oikeesti, helvetti...miten helvetissä jaksaa kaikkea tätä? Mulla olis perjantaina kokeet, enkä osaa ajatella mitään muuta kuin sitä, miten helvetissä minä tästä kaikesta selviän...

Ihmiset, näköjään ei kannata opiskella, koska heti kun aloitat, kaikki kaatuu valtion puolesta niskaan eikä tukea tule yhtään mistään - ei mistään.

No joo, istuskelen atk-tunnilla ja viimeistelin juuri äsken Juureni-tehtävän, olinkin tehnyt ulkoasun suhteen pieniä mokia...mutta onneksi huomasin :). Eikun uudestaan tulostamaan ja tuhlaamaan tulostuskorttia - jeah.

Mutta siitä ihastumisesta :P. Eilen kävin illalla taas ratsutunnilla; olin ensin päivän ahdistellut ja ahdistunut kirjallisten tehtävien parissa ja tuntui, että vaikka mitenkä teit ja teit ja kirjoitit, mistään ei tullut ollenkaan valmista. Työmäärä tuntui aivan loputtomalta. Lopullisen ahdistumisen sain, kun kiireellä lähdin ajamaan tallia kohti (pyörällä siis) ja huomasin, ettei ajamallakaan päässyt yhtään eteenpäin vaikka poljit ja poljit - tiet oli ihan sohjon peitossa eikä päässyt etenemään kunnolla. Lisäksi meinasin kaatua joka mutkassa ja pyörteessä. Pelkäsin jo, että myöhästyn tosi pahasti enkä pääse ratsastamaan ollenkaan. Ja vaikka mitenkä yritit oikeasti polkea, eteenpäin et päässy yhtään nopeammin - turhauttavaa.

Tallilla sitten kävin tsekkaamassa ensin listan, millä hevosella tänään "ajelen" :P. Jeffry oli laitettu mulle ja mielialani kohosi heti. Olihan meillä menny loistavasti estekisoissakin :). Tunnilla tämä herra olikin aivan mahtava, oli tosi innokas ja kuuliainen ja meillä oli tosi mukavaa. Kerrankin taas onnistui jossain! Opettajakin ihmetteli, että Jeffryhän on ollut aivan erityisen innokas tänään :). Jostain syystä meillä sen hevosen kanssa vain synkkaa ja kemiat kohtaa aivan täydellisesti. Jeffry vielä lisäksi tuntuu imevän ja varastoivan itseensä minusta lähtevän energian - tuntuu siis, että voi kanavoida kaiken energiani Jeffryyn ja se ottaa sen kaiken vastaan. On itsekin tunnilla innokas ja reipas.

Yleensä mulla ei hevosissakaan mitään yhtä ylintä suosikkia ole, tykkään monista meidän tallin koneista (ainut mikä on ihan pläääh on benny, joka onkin ihan tosi tympääntynyt elämäänsä tallilla ja tuntihevosena, miksi käyttäytyy niin hankalasti - ymmärrän ihan täysin). Nyt on kyllä pakko myöntää, että Jeffry menee ylitse monien muiden ja toivottavasti tulevaisuudessa pääsen ratsastamaan sillä enemmän. Yleensä sitä vain tarjotaan pidemmille/isommille ihmisille, koska säkäkorkeudeltaan Jeffry on tallin suurimpia hevosia (siinä 170-180 välillä).

Jeffry ei missään nimessä helppo ratsastettava ole, mutta meillä asiaa helpottaa meidän välinen yhteys ja yhteisymmärrys.