IRC-Galleria

Rakas päiväkirja...

Päätin tänään, että unipäiväkirjani lisäksi alan kirjoittaa unettomuuspäiväkirjaa. Tänäänkin yritin mennä nukkumaan aikaisin kello 01:00 aikoihin. Kömmin sänkyyn varsin väsyneenä, mutta Nukku Matti ei vain tuhlannut unihiekkaansa minuun. Kierittyäni sängyssä (valitettavasti yksin) kaksi ja puoli tuntia juolahti mieleeni epäyhtälö, jonka nyt jaan kanssanne.

Tämä kysymys on varmasti askarruttanut monia ihmisiä, jotka eivät ole automaattisesti hyväksynyt median ja kulttuurin tuomia itsestäänselvyyksiä, vaan uskaltavat uljaasti kyseenalaistaa asioita. Minä tein sen ja ratkaisin seuraavan yhtälön.

Epäyhtälö:
Tupu, Hupu ja Lupu sekä Leenu, Liinu ja Tiinu kutsuvat Aku Ankkaa ja Roope Ankkaa sedikseen ja Iinestä tädikseen. Tiettävästi sekä Aku että Iines Ankka kutsuvat Roope Ankkaa sedäkseen. Tupu, Hupu ja Lupu, Leenu, Liinu ja Tiinu, Aku, Iines ja Roope kutsuvat Kaino Vienoa mummokseen.

Ratkaisu:
Mummo Ankka on siis kantaemo, jotta yhtälöstä tulisi tosi. Mummo Ankka on pariutunut Herra X:n kanssa ja saanut Polvi 1 jälkeläisen Herra A:n. Herra X:n olinpaikka ja tiedot katosivat pian mysteerisesti Polvi 1 syntymän jälkeen.

Herra A on pariutunut äitinsä Kaino Vienon kanssa ja saanut Polvi 2 jälkeläiset. Esikoisen nimi on Roope, keskimmäisen Aku ja Iines on perheen kuopus.

Herra A ja Mummo Ankka viettivät hiljaiseloa pitkän aikaa, kunnes saivat seuraavan katraan Polvi 3 jälkeläiset kolmoset Tupu, Hupu ja Lupu, sekä kolmoset Leenu, Liinu ja Tiinu. Herra A:n olinpaikka ja tiedot katosivat pian mysteerisesti Polvi 3 syntymän jälkeen.

Selite:
Kaino Vieno on Mummo Ankka Polville 2 ja 3. Mummo Ankka on Polvien 2 ja 3, eli Roopen, Akun ja Iineksen, Tupun, Hupun ja Lupun, Leenun, Liinun ja Tiinun isänpuoleinen (Herra A) isoäiti.

Polvi 3 pitää Akua ja Roopea setinään ja Iinestä tätinään, koska sekä Roopella, Akulla, Iineksellä, että Herra A:lla on sama äiti Mummo Ankka ja kuuluvat täten kaikki samaan Polvi 1½ katraaseen. Polvi 3 on Roopen, Akun ja Iineksen veljenpoikia ja –tyttäriä.

Tämä yhtälö vastaa myös kysymykseen, mikseivät Aku ja Iines mene naimisiin. Ankkalinnan laki kieltää sisarusten sisäiset avioliitot, mutta onhan heillä onneksi sama sukunimi.

Hyvää yötä ja huomenta...

- minä.

Rakas päiväkirja...

Näin unta, että olen vaaleanpunainen jänis nimeltä Dyllersson. Minulla, Dyllerssonilla on valtavat laululahjat, jotka vain odottavat tilaisuutta päästä rikastuttamaan maailmaa tälla armorikkaalla taidenautinnolla.

Minä, Dyllersson olin merellä. Merellä on iso lava, jossa järjestetään kykyjenetsintäkilpailu. Minä, Dyllersson, vaaleanpunainen jänis tietysti osallistuin kilpailuun. Kansakunnat riemuitsivat minun, Dyllerssonin esityksestä. Kukapa ei riemastuisi tanssivasta, laulavasta, vaaleanpunaisesta jäniksestä, joka siis olen minä.

Minä, Dyllersson, vaaleanpunainen jänis voitin tällä ainutkertaisella spektaakkelilla koko esityksen. Kun tv-kamerat, radio, internet ja sanomalehdet halusivat haastattelun, uusi tähti joutui pudistelemaan päätä niin että korvat heiluivat. Minulla, Dyllerssonilla nimittäin oli herrasmiessopimus, joka kieltää kaikenlaisen puhumisen ja kirjoittamisen mediassa. Minulta, Dyllerssonilta, vaaleanpunaiselta jänikseltä putoaisi hohto, jos tämän maagisen jäniksen yliluonnollinen mielikuva pirstoutuisi.

Ajatelkaapa jos Lordi tai Joulupukki antaisi yleisen haastattelun siviilivermeissä vapaa-ajanvietostaan ja yksityiselämästään. Mielikuva mahtavasta rock legendasta, joka mahdollisti jopa Suomen euroviisuvoiton, murenisi tyystin ja lapset lakkaisivat uskomasta Joulupukkiin. Eihän tällainen suinkaan käy päinsä.

Onneksi minä, Dyllersson, vaaleanpunainen jänis keksin, ettei sopimus kiellä viittomista mediassa. Siispä minä, Dyllersson, vaaleanpunainen jänis nostin jäniksenkäpäläni isosti pystyyn ja näytin koko maailmalle keskisormea. Tämän jälkeen käännyin selin ja näytin leveästi vaaleanpunaisen töpöhäntäni alta cloacaa kameroille. Olen minä, Dyllersson, vaaleanpunainen jänis aika asennetapaus.

Miksi minä näen näitä... Miksi minä näen näitä...

-minä.

Rakas päiväkirja...

Näin unta, että pääni sisällä oli Hugo peikko, joka koputti kallooni hirvittävällä voimalla ja huusi että "Herää pahvi!".

Heräsin ja pomppasin saman tien pystyyn ja näin vieressäni istuvan ison Hugo-peikon, jolla oli kädet taskussa ja se katseli minua isoilla peikonsilmillään. Hieroin silmiäni ja ajattelin ettei tuo voi olla todellinen. Onneksi se siitä hävisi pienen silmienhieromisen jälkeen.

Taas olisi Sigmund Freudilla hauskaa.

-minä.

Unipäiväkirjani jatkuu.

Tästä unesta on aikaa, mutta muistan sen harvinaisen selvästi.

Minä kuolin. En muista miten, missä ja milloin. Leijuin ilmassa pimeyden keskellä. En tuntenut ruumistani. En tuntenut lämpötilaa. En tuntenut mitään. Olin kuin unessa, mutten nähnyt unta. Näkyi vain pimeys.

Tunsin herääväni. Tunsin taas maan jalkojeni alla. Katsoin ylös. Näin sysimustan myrskyisän pilvitaivaan, jota edes voimakas salamointi ei pystynyt valaisemaan. Katsoin ympärilleni. Näin olevani saarella. Saari oli pelkkä kiviröykkiö, ilman ainuttakaan kasvia tai puuta. Katsoin alas. Näin, että saari oli niin korkea, ettei alas katsoessa edes nähnyt alla raivoavaa merta. Näkyi vain pimeys.

Saari oli täynnä ihmisiä. Yritin puhua heille, mutta he eivät vastanneet. He itkivät ja epätoivoisesti pyrkivät keinolla millä hyvänsä mahdollisimman keskelle saarta. Ihmismäärä lisääntyi saarella. Heitä tuli koko ajan lisää. Meitä oli niin paljon, että koko ajan ihmisiä luisui reunalta alas. He hävisivät pimeyden syövereihin. Näkyi vain pimeys.

Minulle valkeni, että kaikki nämä ihmiset ovat kuolleita. Minä mukaanlukien. Kun asia muuttuu toiseksi ylittyy raja. Kuten kaikella muullakin, myös elämällä ja kuolemalla on raja. Olin ylittänyt sen rajan ja päätynyt tälle saarelle. Kaikki kuolleet ihmiset ovat päätyneet tälle saarelle ja luisuneet alas syvyyksiin.

Sekasortoinen ihmismassa kävi taistelua omasta paikastaan saarella. Ihmiset tönivät toisiaan pois ja pyrkivät saaren keskustaan turvaan, sillä kukaan ei uskaltanut antautua kylmän mustan meren syvyyksiin. Heitä kaikkia pelotti tuo meri. Tuon rajan ylittäminen.

Osa ihmisistä oli ollut saarella hyvin pitkään. Heidän ruumiinsa oli alkanut antaa periksi ja heidän lihaksensa ja nahkansa olivat kadonneet luuston ympäriltä. He olivat taistelleet paikastaan saarella niin kauan, etteivät muistaneet itsekään.

Näin yhden luurangon työntävän pieniä lapsia pois ja syrjemmälle. Ihmisten tuskan, epätoivon ja kauhun huudot täyttivät ikuisesti saaren hirveällä äänellään. Tämän pikkulapsen kirkaisu, joka vaimeni lapsen pudotessa mereen sattui sydämeeni erityisen paljon. Huusin luurangolle ettei hän voi noin tehdä ja luuranko kävi kimppuuni. Minä ylittäisin rajan seuraavana.

Taistelin luurangon kanssa pitkään kiviröykkiön reunalla. Minulla ei ollut aavistustakaan kestikö taistelu tunteja, päivä vai vuosia. Lopulta onnistuin olkavarrellani tyrkkäämään luurangon alas jyrkänteeltä, mutta hän tarttui minua jalasta ja veti minut mukanaan.

Vajosin alas pimeyden keskellä. Minua paleli. Sydäntäni kouristi kylmä. Kuulin kuinka luuranko lateli kirouksia niskaani, mutten nähnyt mitään. Vaivuin taas unettomaan uneen. Näkyi vain pimeys.

Heräsin valoon. Mietin olinko tullut taivaaseen? ...vai helvettiin? Katselin taas ympärilleni. Mitä syvemmäs vajosin sen enemmän näin kuolleita ihmisiä. He olivat kaikki joko paljaita luurankoja tai mätäneviä, kauan vedessä lionneita raatoja. He kaikki kirkuivat kauhusta. He pelkäsivät, ettei syvyyksiin vajoaminen lopu ikinä. He pelkäsivät rajaa.

Suljin taas silmäni. Minua ei pelottanut. Yritin muistella elämääni. Kuolema on aina pelottanut eläviä, koska he eivät tiedä mihin joutuvat. He eivät tiedä mitä on rajan takana, vai onko mitään. Minä olin jo yhden rajan ylittänyt ja päässäni oli vain kysymys... Loppuuko tämä putoaminen koskaan... Mitä tapahtuu kun saavun pohjaan... Mitä on rajan takana.

This is the prophecy
- minä.

Rakas päiväkirja.

Sain loistavan idean ruveta pitämään unipäiväkirjaa. Idea syntyi siitä, kun olin nähnyt tavallisen, tylsän ja harmaan unen, joka ei varmasti kiinnostaisi ketään. Koko päiväkirjani on tavallinen, tylsä ja harmaa, eikä varmasti kiinnosta ketään. Nämä kaksi elementtiä sopivat mainiosti yhteen joten tästä lähtien kaikki päiväkirjani lukijat ja lukemattomat saatte tietää unistani ja unelmistani.

Näin tässä viime yönä unta, että olin matkalla saarelle. Tyynen meren saarelle, jossa oli kirkkaan turkoosi merivesi ja valkohiekkaiset rannat. Tunsin suolaveden pärskeet kasvoillani laivan lähestyessä rantaa.

Tunsin käden olkapäälläni. Laivan kapteeni tuli sanomaan minulle, että paapuurissa on kuolleita mereneläviä pilvin pimein. Toden totta. Yksi laguuni oli täynnä pinnassa kelluvia mustekalojen, tursaiden ja kalojen mädän valkeita raatoja, jotka haisivat laivalle asti.

Laiva saapui maihin, mutta satamaa ei ollut. Hyppäsin reunan yli veteen ja kävelin rantaan väistellen laguunista ajautuneita mereneläviä. Yhtäkkiä näköni pimeni. Naamaani oli tarrautunut jokin limainen. Kaaduin hiekalle ja yritin kauhuissani repiä tuota hirviötä kasvoistani.

Kamppailin aikani, kunnes happi alkoi loppua. Olin tukehtua ja silmissä alkoi näkyä tähtiä. Yhtäkkiä ääni kuului päässäni "haluaisin olla kaverisi". Olio oli päästänyt irti ja katsoin että vieressäni istui pieni, sievä violetti mustekala. "Anteeksi jos halaukseni oli liian luja, mutta minä olen vain pieni mustekala ja minä haluaisin olla kaverisi."

Onneksi olin tottunut pieniin, sieviin ja violetteihin mustekaloihin, jotka osaavat puhua. Muuten tilanne olisi voinut vaikuttaa oudolta. Onneksi olin myös lukiossa ottanut mustekalankielen peruskurssin ja osasin kommunikoida mustekalan kanssa oikein mainiosti.

Mustekala, jonka nimeksi osoittautui Plopi kertoi, että hänen kaikki sukulaisensa ja ystävänsä olivat kuolleet laguuniin. Siksi hän oli kovin seurankipeä, pieni, sievä ja violetti yksinäinen mustekala ja halusi olla ystäväni.

Plopi alkoi itkeä. Mietin samalla, itkevätkö mustekalat mustetta, mutta siihen ei ollut aikaa koska uusi ystäväni Plopi tarvitsi tukea. Silitin Plopin limaista violettiä päätä ja kerroin että haluaisin suuresti olla Plopin ystävä, eivätkä kaikki Plopin sukulaiset välttämättä ole kuolleet. Plopi riemastui ja hyppäsi olkapäälleni ja kävelimme saaren ympäri seikkaillen ja etsien Plopin ystäviä.

Etsintä osoittautui turhaksi, joten Plopille tuli taas paha mieli. Minä sitten keksin mikä lohduttaisi Plopia varmasti. Tiesin Barcelonassa oikein mainion olut ravintolan. Valitettavati Barcelonaan oli kovin pitkä matka keskeltä Tyyntämerta, enkä ole ikinä käynyt Barcelonassa.

Plopi keksi tähän ratkaisun. Hän ojensi lonkeronsa minulla ja sanoi "ota kiinni!". Tarrasin Plopin lonkeroista kiinni ja me lensimme pois saarelta. Saari pieneni ja loittoni ja lensimme Barcelonaan. Onneksi olin älykäs ja sanoin Plopille, että barcelonalaiset ehkä haluaisivat lentävän mustekalan eläintarhaan jos näkisivät sellaisen. Suomessa meillä niitä riittää pilvin pimein, mutta barcelonassa lentävät mustekalat ovat epätavallisempia.

Plopi laskeutui barcelonalaisen rautatieaseman viereen, istuutui olkapäälleni ja matkasimme junalla barcelonalaiseen olutravintolaan, jossa joimme Plopin kanssa olutta kaksin käsin... tai on... Plopi kahdeksin lonkeroin.

Loppu hyvin, olutta jäljellä.

-minä

Rakas päiväkirja

Asian laitahan on sillä viisiin, että minä esitän teille julkilausuman. Tästä tulee niin hyvä julkilausuma, että VITTU siinä jää kenen tahansa muun tissiposkivässykkätakin julkilausumat kakkoseksi.

LISÄÄ OLUTTA!

Näin! Kyllä minä osaan tämän julkilausumisen. Palataanpas rakas päiväkirja teemaan myöhemmin.

-minä.

Rakas päiväkirja...

Juhlittuani railakkaasti Tuska-festivaaleilla heräsin tänään aamulla kello 16:18. Väsymys oli suuri. Nälkä ja jano vaivasivat. Kömpiessäni alas parvelta ohitan sohvalla krapulaansa lojuvan Huiskun (Vonlehtimäki) ja kävelen jääkaapille.

Istahdin aamiaispöytään ja mussutin kylmää saarioisten roiskeläppää ja huomasin (haistoin) Huiskun krapulaisen olemuksen, eikä minun omassa olossakaan ollut oikein kehumista. Mieleeni väkisinkin juolahti muinaisia pakanallisia uskonnollisia opetuksia. Jos syöt kalan, uit nopeammin. Jos syöt jäniksen, juokset nopeammin. Jos syöt toisen ihmisen tulet vahvemmaksi.

Päätin, että tässä voisi olla perää ja tästä lähtien syön vähintään kerran päivässä maksalaatikkoa... Syödessäni teurassian sisäelimiä maksani kasvaa isommaksi ja vahvemmaksi. Kykenisin halutessani ryyppäämään vaikka kuukauden ilman minkäänlaista krapulaa! Suuri ja mahtava maksani polttaisi alkoholin pois elimistöstäni kuin liekinheitin!

Ajatelkaa! Kuukauden ankara ryyppyputki ilman krapulaa!

-Minä

Rakas päiväkirja...

Olinpas ystäväni Jannen (metalcoholic) ja Virpin (asura) kanssa kaljalla... perusilta. Karaokea, huonoa läppää ja ennen kaikkea kaljaa. Kun oli mennyt tarpeeksi kaljaa, keksittiin hyvin huono läppä mennä laulamaan karaokessa duettona Wish I had An Angel. Minä Halosena tietysti jouduin laulamaan Tarjan osuuden ja Janne örisi kuin Hietala consanaan.

Kun kaljaa oli virrannut tarpeeksi, minun ja Virpin piti mennä laulamaan Diablon Read My Scars, mutta jostain kumman syystä karaokemartti ei päästänyt minua enää lavalle... Päätimme lähteä Virpin kämpille jatkoille.

Päästyäni ulos ovesta hyppäsin kiviselle korokkeelle ja esitin patsasta ja sanoin Virpille että sitten kun minusta tulee kuuluisa minusta teetetään tähän tällainen patsas. Viereisellä korokkeella istui muutama lökäpöksyrättipäähiphoppari jotka näyttivät minulle miehekkäästi keskisormea. Minä tietysti suivaannuin ja nostin kaksi keskisormea pystyyn ja julistin heidät "pelkiksi takeiksi."

Vaadin taksikuskia pysäyttämään huoltoasemalle, sillä minulla oli ylitsepääsemätön nälkä... Ostimme... tai Virpi osti meille pizzaa, limua ja sokerikakun (socker kacka). Minä puolestani päätin ostaa taksikuskille action man suklaa muna yllätyksen. Taksikuskin ammatissa on kuitenkin oma romantiikkansa! Miettikääpä nyt... joutuvat kuskaamaan humaltuneita ihmisiä joka voidaan laskea vähintäänkin vaarallisten aineiden kuljetukseksi. Minun tapauksessa myös leveäkuljetukseksi. Taksisuharit joutuvat ajamaan pimeällä jumalattoman pitkiä matkoja jumalattoman lujaa... aivan kuin Sylvester Stallone, Arnold Schwarzenegger tai Bruce "Die Hard" Willis... Siksi katsoin Action man yllätyksen oston aiheelliseksi. Sitä paitsi... kaveri selvästi oli munan puutteessa.

Ostaessani munaa, pyysin kaupan päälliseksi sokerinpalan. Minä nimittäin olen ovela poika. Ajatelkaapa... Loppujen lopuksi ei ole montaa vuotta kun maailmassa oli jääkausi. On vain ajan kysymys, milloin ikirouta peittää maan uudelleen. Kun syön sokerinpaloja, se varastoituu ympärilleni vararavinnoksi. Seuraavan jääkauden iskiessä ruoka on tiukilla ja kaikki muut paitsi minä kuolevat nälkään. Vararavinnollani elän jääkauden hyvin ja voin kirjaimellisesti paksusti! Hallitsen maailmaa ja teen mitä haluan! Tämä kuulosti oikein hyvältä idealta.

Virpin kämpillä söimme pizzat ja muutaman palan socker kackaa... Ja lauloimme sen Read My Scarsin duettona... Naapurit arvostivat herkkää taiteilijatulkintaamme varmasti. Nukkumatti ei meinannut saapua luoksemme ja tunnin yöunten jälkeen oli mukava lähteä töihin.

joskus tunnen itseni hieman väsyneeksi...

-Minä

Rakas päiväkirja...

Siis ei vittu! Sain taas aivan käsittämättömän päähänpiston vähän ennen puoltayötä.. Päätin lähteä lenkille.

Noin viiden kilometrin lenkki noin 25 minuuttiin... Sydän meinaa pysähtyä... Keuhkoissa rahisee... Hikoiluttaa... Joka paikkaa särkee... Nenä vuotaa ja päätä särkee. Ja sitten jotkut vitun kahelit väittävät että kuntoilu on terveellistä!!

Kaikki saatanan terveysintoilijat voivat minun puolestani painua helvettiin...

- Minä

rakas päivä kirjapistepistepiste

minullapas oli tänään äidin kielen yli oppilas kirjoitukset yli oppilas kirjoitukset on niin vitun yli perseestä että kirjoitan tänään joka saatanan helvetin perkeleen sanan erikseen ja jätän joka vitun pilkun ja pisteen pois tekstistä ja kirjoitan joka aasin kyrvän sanan pienelllä ja kappaleen jaon jätän taatusti tekemättä ihan vain vittuillakseni kieli opille ja pilkun seksuaaliselle hyväkspistepistepiste nussimiselle yli oppilas kirjoitukset on niin saatanan perseestä ensinnäkin kaikki oli niin vitun tarkkaa mitään missä olisi pieninkään mahdollisuus lunttaukseen piti jättää pois siis jumalauta kännykkä ei saanut olla edes taskussa ja jos se olisi löytynyt niin koko kevään kokeet oltaisiin hylätty vaikkei kännykkä olisi edes ollut mukana se olisi pitänyt sulkea naurettavaa toisekseen pikku sieluista natsismia mahtaa olla yyteeällällä ja opettajilla köyhä elämä sillä paskalla käydessäni opettajan on pakko istua ulko puolella ja kuunnella ja vahtia etten vain lunttaa mitenkään siis ei jumalauta kyllä muakin vituttais jos mulle maksettais siitä että kuuntelen toisten paskomista monta tuntia putkeen minä en siis istunut paskalla montaa tuntia vaan heidän oli pakko syynätä kaikkien muidenkin vessa asioimista yli oppilas kirjoitusten loppu tuloskin taitaa olla sama kuin vessassa käydessä paska tulos ja homma kusee siis ei vittu kaikki kielen hieno säätö sun muu ja kieli oppi on oikeesti turhimpia keksintöjä ikinä tästäkin tekstistä kaikki saa vitun hyvin selkoa ettei mitään rajaa

että sillä viisiin

minä