Lekuri oli semmonen joka mul ei ollu aikaisemmin ollu. Vanhempi naisihminen, josta moni oli kylläkin varoittanu mua. Ajattelin siinä sitten, että ennakkoluulot veke - hyvin tää menee. Kunnes se teki sisätutkimuksen ni Penttilä huus hunajaa. Ämmäl oli saatanan pitkät kynnet, varmaan koko nyrkin tunkas sisään ja alko vittuuntuneena hokemaan vaan: "Peppu penkkiin" ku sattu ihan saatanasti.
Jos tämä on nykyajan tapa saada ihmiset karaistumaan synnytyskivusta - ni voisivat edes varoittaa..
Kokemus oli hirveä ja toivon syvästi etten tuu enää sen kyseisen harpun vastaanotolle.
Kaikki muut ultrat olleet mitä mukavimpia kokemuksia. Kuvaa nähty vauvasta ja ahkerasti lekuritkin tulostelleet kuvia. Tänään kun kysyin lekurilta, että voiko se kääntää sitä monitoria silleen, että minäkin näen vauvan niin sieltä tuli ylimielinen katse ja tokaisu: "Kummankohan se on tärkeämpää se nähdä, mun vai sun?"
*Huokaus*
Sieltä ku pääsin veke ni päätin ilman kunniaksi että tepastelen vaikka kuset housussa koirapuistolle, että Lohmo pääsee juoksemaan pitkästä aikaa. Noh, pääsin hyvin puistolle ja ilokseni verry- tuli kanssa koiransa Jerryn kanssa puistoon. Pojilla oli hauskaa ja molemmat paino menemään hiekan pöllytessä ja auringon paistaessa. Nautittii ilmasta ja höpöteltii niitä näitä.
Sitten puistoon tulee molempien koirien tuttu - toinen cairni, joka on n. vuoden ikäinen. Kyseisellä koiruudella on alkanu ego muodostua agressiiviseen suuntaan, mut ajattelin, että kyllä se siitä ku pojat saa keskenään juosta.
Sitten omistaja teki klassisen virheen: Kun sen koira alko murisee - se otti puoliksi syliin koiransa ja ku Hannes parka meni katsomaan että mitä se toinen murisee ni NAPS. Verta.
Tää koira puri Hanneksen luomeen vekin. Koko silmä peitty verestä. Siinä si lähettii samantein verry- :n kanssa koirapuistosta eläinlääkäriin [onneks sijaitsi tientoisella puolella] ja onneksi siel ei ollu ruuhkaa - päästiin samantien vastaanotolle. Silmä puhdistukseen ja väriaineet kehiin - verkkokalvossa ei haavoja. Huokaisin helpotuksesta. Sitten silmätipat ja antibiootit n. viikon ajaksi.
Mutta mistä olen onnellinen?
Tämän cairninterrierin omistajan asenteesta ja tavasta, jota ei nykyään enään näe sitten missään. Kyseinen henkilö otti meinaan vastuun koiransa teosta. Tämä kyseinen naishenkilö tuli eläinlääkäriin mukaan ja maksoi koiransa aiheuttamat vahingot. Vaihdettiin numeroita ja hänestä näki hänen olevan yhtä järkyttynyt ja huolissaan Hanneksesta kuin minäkin.
Kunpa näitä ihmisiä olisi maailmassa kaikki.
Rehellisiä ja vastuunsa kantavia.
Ei menny tää päivä tosiaan putkeen, mutta jotain hyvää myös kaiken paskan keskellä.
Se riittää mulle. Nyt väsyttää ankarasti, lohmo iltapisul ja si koisimaan. Kyllä tää tästä.
~YoOdi kiittää ja kuittaa~
P.s Kiitos Tanja ihanasta kuvasta <3 [nicillä verry- siis]