IRC-Galleria

''Jos minä olisin itsevarmempi...''
Hänen kaikki lauseensa alkavat sanalla jos. Jos olisin sitä, jos tekisin tätä. Jos olisin oikeasti joku. Jos, loputtomiin jos, tietokoneen näppäimistöstä on kulunut j pois, hän on painanut sitä mietteliäästi, usein niin pitkään että on pitänyt pyyhkiä loputon jono j-kirjaimia pois, ja sitten aloittaa sama alusta. Jos on hänen tapansa ilmaista itseään, hän ei sano ''koska olen niin..'' vaan ''jos olisin niin kuin...''
Hän ei pääse siitä luultavasti koskaan eroon. Se on tiivis osa hänen elämäänsä, kolme kirjainta, niin äärettömästi mahdollisuuksia, jotka eivät luultavasti koskaan toteudu.
Jos hän vain tekisi jotain niiden eteen.


*


Hän seisoo peilin edessä, sen jonka osti kirpputorilta, sieltä missä oli se huiveihin verhoutunut nainen ja rastatukkainen mies, se peili oli raskas kantaa, mutta hän halusi sen välttämättä, ehdottomasti. Hänen oli suorastaan pakko saada se. Pakko! Ja nyt se on täällä, hänen huoneessaan, se on upea, ei, juuri täydellinen!
Ja hän itse, hän on kaunis, kaunis, kauniskauniskaunis ja hänen peilinsä toistaa hänen kuvaansa, siinä on hiukan naarmuja, se osui rappukäytävän oveen, mutta mitä siitä, se on upea ja niin on hän itsekin.
Tänään hän tuntee olevansa joku, ei, ei joku -kaikki!
Hän on kaikki ja kaikki on häntä, hän on Kuu joka kiertää maapalloa.
Sillä hän on kuullut, ilman Kuuta Maa heittelehtisi ympäriinsä, eikä pysyisi kiertoradallaan. Hän on Kuu, hän on matkalla tähtiin, ja maailma tarvitsee häntä.

Ja hän on kaunis, hän on kauniskauniskaunis.


*


Hän koettaa nähdä itsensä suurena. Spottivalossa, lavalla, katseiden kohteena.
Hän olisi supertähti, häntä ihailtaisiin.
''Katsokaan, tuolla menee HÄN, katsokaa kuinka upea HÄN on!''
Mutta nyt toistaiseksi täytyy vielä tottua pienempiin piireihin. Muta silti - ei voi olla ajattelematta miltä se tuntuisi, jos olisikin...
- no, hän ei ole jossittelevaa tyyppiä. Pikkuisen epävarma vain, mutta ainahan sitä nuorena. Niin opettajatkin sanovat, mutta mitä siitä, ei häntä oikeastaan koulu kiinnosta.
Hän haluaa elää - niin, oikeasti elää! Koulu ei ole häntä varten, tai tietysti hän käy sen loppuun, mutta silti, hän ei suunnittele jatkavansa sitä kovinkaan pitkään. Koulun jälkeen hän -sitä hän ei tiedä, mutta hän elääkin päivän kerrallaan. Carpe diem, tartu hetkeen.
Hän yrittää, yrittää täysillä, niin että joskus vähän sattuukin, mutta silti, ainakin on hauskaa ja hän haluaa olla hauska ja onkin ja tulee aina olemaankin ! Hän on päättänyt niin.
Ja se päätös tulee pitämään!


*





Kolme kirjainta, kolmeen kirjaimeen mahtuu loputtomasti mahdollisuuksia. Mahdollisuuksia, jotka eivät tule koskaan käymään toteen, jollei niiden eteen tee mitään.