IRC-Galleria

lumihysterizé on vallannut gallerian. hm. kaikilla jotain siitä valkoisesta inhasta hötöstä. ne ei kai tiedä parempaa kuin märät lahkeet ja sukat ja vettä valuvat hiukset.

hälyttävää sinänsä, toteaa
sisämaan kirjeenvaihtajamme
neiti Lokakuu.

en tiedä kellosta, viisarit katkenneet
isoäiti pakkasi vuosia sitten
taikalaatikon ullakolle

tuuli tukahduttaa kuiskauksensa verhoihin
ja ikkunalla öisin
kun ei nukuta
huudan

huudan ja asvalttitien
valkoiset katkoviivat
kuljettavat ääntä
ensilumi tekee sen säröiseksi

kun valot jotka maalaavat
maailmasi neonreunaiseksi
sammuvat
suljet silmäsi
ja aamulla kun heräät et tarvitse radiotasi

luulitko, että ne kaikki
joille selkäsi käännät
katovat?
siinä sinä olet väärässä,
ja minä,
minä nautin siitä, että saan
sanoa sen.

sun ikkunat jäätyy vielä joskus kiinni

Jos sillä ei kuitenkaan ollut merkitystä?
Ehkä se on jo kadonnut tai
- ehkei sitä koskaan ollutkaan?

Jos tuhansien vuosien ajan joku keräisi kaikki ne ajatukset, niillä maalattuna maapallo olisi kokonaan musta. Ja sitten, vaikka kuinka yrittäisit avata silmäsi, et näkisi ikkunoidesi läpi mitään.
Näetkö muutenkaan?

Joskus pienempänä ehkä hän olisi noussut seisomaan hiekkalaatikolla ja paiskannut huutaen ja itkien lapionsa maahan niin, että hiekka pöllyäisi ja muut joutuisivat hieromaan silmiään. Potkaissut vielä hiekkalinnansa hajalle, sen jota oli koko aamun rakentanut, ja juossut pois paikalta. Niin hän ei tee enää.
Ei enää voi, nyt hän on jo liian iso. Kuka niin sanoo? Sitä hän ei tiedä. Ehkei se ole tarpeellistakaan, joka tapauksessa niin ei voi tehdä.
Enää.
Nyt pitäisi kävellä rappukäytävään ennen kyyneliä.

Ehkei se kuitenkaan tarkoittanut mitään.
Ehkä hän oli se joka ymmärsi väärin?
Sen täytyi olla niin, niin hänelle oli jo
pienestä pitäen sanottu, niin, sinä olet
väärässä,
olet ymmärtänyt väärin, niin,
väärin.
Väärinkö?

Jos ne kaikki kerrat laskettaisiin yhteen, siitä tulisi ainakin kerrostalon korkuinen pino.
Hiiltynyttä tiiltä.
Kai lentämällä pääsisi mihin vain, mutta
ilman siipiä
ei varpunenkaan lennä.

Hänen täytyi olla väärässä, sillä


ethän sinä
tarkoittanut
sillä
mitään

betonimuureilla
ei kai säily
nuorallatanssijakaan
ikuisesti hengissä

''Joo, siis, joo siis niinku me niinku joo, siis ollaan, siis niinku, joo, tota, tai et siis me tai siis että me ollaan niinku joo..tai siis mä tarkotan et niinku mä, eiku siis me tietty ollaan niinku tai tota..''

''Jos tää ei toimi niin ei kyl saatana sit mikään muukaan!''

''Kaikki me tykätään susta ja niin säkin tykkäät meistä koska me tykätään susta koska sä tykkäät meistä ku me kerran tykätään susta niin sä et voi olla tykkäämättä meistä.''

''Jos mä kiittäisin tuhannesti niin vittu tässähän menis koko yö!''



''TEE KOLMIOT!''

''Tuhannesti anteeksi,
että häiritsin,
herra Sateenvarjo.
Toivottavasti tuuli ei vienyt
pelikorttejanne.
Parempaa päivänjatkoa
ja loppuelämää
kuin minulla!''

Ja kaduilla hän hyppelee
koskematta viivoihin
ihmisten välissä, ihmisten
jotka yrmeänä kotiin päästyään
seuraavat urheiluruutua

Tuuletko vieneet järjen
vesiväripensselillä maalaten
kun pilvillä on ääriviivat
ne voisi kai kumittaa pois

Ja silti bussipysäkillä kylmä
ne ovat vaihtaneet väriään talveksi
miksi juuri minut istutettiin tänne
eikä muualle

''Lokakuussa on monia ovia,
mutta niihin ei pääse
kun rappukäytävät on
lukossa.''

There's a starman waiting in the sky
He'd like to come and meet us
But he thinks he'd blow our minds
There's a starman waiting in the sky
He's told us not to blow it
Cause he knows it's all worthwhile
He told me:
Let the children lose it
Let the children use it
Let all the children boogie

jouluna saan joskus kortin joltakin
joka vain löysi minut listaltaan
niihinkin on valmiiksi painettu tervehdykset
toisinaan viikonloppuisin joku muistaa
tervehtiä kysyä ehkä
oletko saanut ylennyksen viime aikoina
aivan sama mitä mulla päälläni on
ja silti seinä on samanvärinen
kai se on joku maalikaupan uutuus
se kameleonttitapetti
uusi trendi josta mulle ei oo koskaan kerrottu
niin kuin ei sitäkään että naapurin kissa
kuoli ja alakerrassa se pariskunta
erosi jo viisi vuotta sitten
ruokakaupasta suolaa haavoihin
pakastealtaalla joku maksaa kalavelkoja


kai se johtuu siitä että kuusi vuotta sitten
rikoin peilin
vielä vuosi tätä jäljellä
ja sen jälkeen enää vain
koko loppuelämä


postimieskin tuo vain eilisen uutisia

Mä antaisin mun telkkarin
pois jonnekin jos jaksaisin.
Ja hautaisin mun radion
mun kaappihin jos pystyisin.

On sunnuntai taas räjähtää
mun tajunta sisällä pään.

Oon limainen ja suomuinen
ja mun olo on väkivaltainen,
mutta silti varmaan onnellinen
niin ihanasti itsetuhoinen ja suloinen.
Väkivaltainen,
mutta silti varmaan onnellinen
niin ihanasti itsetuhoinen ja suloinen.

Mä istumaan sua pyytäisin,
jos vastaisit sä kukkasiin.
Mä hymyilin kun huomasin
sait jälleen iskun kasvoihin.


En tahtois olla tällainen
pitihän mun olla ykkönen


[@pis-silti.onnellinen]

--

silleen hirveen väkivaltainen olo. hoho. anteeks lapset.