IRC-Galleria

Tule tänne ihan
hiljaa varo ettet
pelästytä sitä pois
se menee niin
helposti rikki

Katso miten tuuli
taivuttaa siivet perhosen
maalatulle puulattialle hennot
raajat vielä eilen
lentäneet

Vielä vihreät lehdet
huomenna pudonneet
kalenterin sivuja lennokeiksi
puhalletaan ensilumi
varpailta

Katso tuolla edelleen
ne tähdet
jotka silmistämme
joskus joku
sammutti


Betonissa kädenjäljet ja asvalttiin väritetty enkeli

Kaukana siltä reitiltä
Jolle lähdettiin valo silmissä
Joku muutti sen
Vaikka nään mitä teen juoksen taas tanssien
miinakentälle -


--




Joka kevät hän katselee lumien sulamista, miten talven ennen niin valkoinen mutta nykyään jo nokinen peite vedetään hiljalleen syrjään. Miten maa maalataan taas vihreällä. Keltaisten kukkien täplittämä perhosten tanssilattia.
Joka kevät hän odottaa kesää ja haaveilee. Vaeltelee, katselee, kuuntelee. Haaveilee.
''Ehkä tänä kesänä?''

Tietenkään mitään ei tapahdu. Ei niin ole käynyt edellisinäkään kesinä. Ne suuret autolautat jättävät auringossa kylpevän harmaan sataman. Linnut etelään, kirkuen, ehkä sinunkin siellä lämmin. Kypsä vilja kaatuu vahvemman alla.

Syksyn viitta. Kaunis katsella, punaista kultaa ja purppuraa. Raskas kantaa, niskaan ryöppyävät sateet, kuka veti kaihtimet auringon eteen. Yksin hiljaa kaduilla, mukulakivillä kompastellen, tyttö sinä unohdit sateenvarjosi.
''Mitä siitä? Kyllä joku sen vielä tuo takaisin!'' Melkein vihaisesti, sähähtäen. Kissa jolkottaa pelästyneenä pensaikkoon. Potkiskellen kiviä ja niitä lehtiä, jotka ennen vielä antoivat toivoa.

Yksin hiljaa kaduilla, kompastellen mukulakivillä. Kaatuen, ei kättä nostamaan ylös. Ei ikinä verta ei kyyneleitä kauan sitten ne kovetettiin möykyksi sisälle.
Odottaen uutta kevättä.

Katulamput taivuttaen niskansa syylliseen kumarrukseen.




--


- Pala siitä mistä meidät luotiin
Painaa enemmän kuin oli tottakaan
Pelottavinta kun silmät aukaistaan

Naamiot on meitä varten
Joilla on sellaiset arvet, joiden kertomaa ei tahdo kuuluttaa

Helppoa oli kääntää pää kohti kaikkea, mikä vaan kiiltää
Kaiken jälkeenkin vaikka nään mitä teen juoksen taas tanssien
miinakentälle

[pala siitä, apulanta]

meidän kanista on tullut vanha

Sulla on lipaston päällä kehyksissä/ kuva jossa sä oot kuninkaana/ sulla on muovikruunu ja legovaltikka/ pyyheviitta ja puujunarata/ siitä melkeen kuulee/ miten sä naurat/ sulla oli aina hauskaa / kun toiset itkivät hiekkalaatikolla/ Mulla oli leikkikehänä autiotalo/ ja asvalttiviidakko/ likaiset kadut ja autotallit/ mä en tienny mikä on flyygeli/ enkä kai tiedä vieläkään/ katso miten lapset/ kulkee pakkasessa ulkona/ ilman lapasia/ sulla oli rakkautta ja tiilimuuri/ omenapuutarhan ympärillä/ tuoretta pullaa ja mehukannu/ ei haitannut vaikka välillä/ potkaisit sen rikki/ sun ei tarvinnut hävetä/ et sä osaa vieläkään/ sä oot aristokatti/ ja tiedät sen/ mä oon kulkukoira/ moottoritiesiltojen alla/ ei tästä tule koskaan mitään

älä sano tänään mitään mitä myöhemmin katuisit
lakaise ne sun kovat sanasi ja myrkyt viemäriin
älä katso tänään peiliin todetaksesi olevasi voittamaton
et pääse siitä irti ja ne häviäjät vielä kostaa sulle sen
anna tänään toisillekin puheenvuoro kuuntele muitakin
myönnä miten olit väärässä rappusiivojien suhteen
kerro että hyväksyt sen vaahteran vihdoinkin
älä huuda että parkkipaikka tuottaa sulle päänsärkyä
se naapurin ukko rakastaa niitä sen vanhoja mersuja
suo yläkerran mummolle ne alppiruusunsa
pihan lapsille keinuajat muutoinkin kun oot poissa
sä tiedät kyllä itsekin jos meinaat jatkaa tätä vielä kauankin
sä huomaat miten yleisö vaihtuu seiniin ja kaltereihin
ja huomaat miten kohta sulla ei ole niitä seiniäkään
muista miten joku sanoi puistossa silloin vuosia sitten
tänään on vielä kesä mutta huomenna tulee syksy ja sateet
tee se tänään huomisen hymy on myöhäistä jo nyt

Sä oot Narkissos ja peilikuva sun jumala
riko peili niin sirpaleet tuovat onnea
Myy roolihahmosi ja oo oma itsesi
riisu se naamari
kerrankin


jos et itsestäs välitä muista ainakin niitä kyyhkysiä
välitän susta sun omasta puolesta
suo ne alppiruusut sille naapurin rouvalle
hankitaan me meille kylpyamme ja se kirjoituskone
sitten joskus

oon tänään taas sekaisin kaaos valtaa mun mielen mähän varoitin älä anna mun nähdä niitä
ajatuksia jotka sohvatyynyihin haudattiin nyyhkyleffa saa mut vaan nauramaan
älä tänään kerro mulle miten sä vastasit oikein mulle tänään kaikki on väärin levottomat jalat ja siivet sanomalehdistä voitko kiltti vahtia etten putoa katolta tuo mulle tikkaat ja halaa
oon tänään sekaisin miksi arvaa

Ikkunat suljettuina ovet lukossa
ovisilmässä maalarinteippiä
epätoivoiset syövät aamumuroja nallepuhkupeista
hiukset sekaiset eivät kampaa nähneetkään
mikä sinä muka olet minulle sanomaan
miten pitäisi elää tai olla elämättä

Postipinot eteisen lattialla
milloin viimeksi kastelit kukkaset
älä sano ettet hampaita harjannut
Huumehöyryissä roikkuvat kaihtimissa
verhotangoissa kuunnellen jazzia
käsivarsissaan kivun valtatiet

aamu jota ei koskaan tullutkaan peittyy tuhkaan
minne katosi se poika joka yritti valaa kuutamosta helmiä

jos olisin mennyt nukkumaan
olisin jo herännyt

- I'm not trying to say that everybody wants to go,
I fell in love at the seaside



--



Hissipoika Hilarius seisoo pimeässä rappukäytävässä Itä-Helsingissä ja odottelee. Ulkona roskakatoksessa lukko ja asunnoissa ovisilmät. Hississä keltainen valo.
Kohta joku tulee. Kohta jonkun on pakko tulla.

Hän katsoo vähän sivusta aina
lapsena isä ei koskaan ollut kotona
se joka ei koulussa osannut läksyjä
se jonka kengissä ei ollut nauhojakaan
se joka luuli isänsä olevan lentäjä
väärässä niin oli poika vaikka kyllähän
isä kynti pilviä silmät punaisina
luuli on onnellinen niin kuin poikakin
kiitoradan reunalla hyräilevä poika
ei osannutkaan oikeasti hymyillä

Joku näki hänet silloin sinä päivänä
kuulemma ei edes kyyneleitä
ne puhuu että hän olisi kylmä köyhä
ja tunteeton kuvitelkaa ei isää enää
viiden pennin aamiaista torin laidalla
kylmää kahvia ja eilispäivän sämpylä
älkää lapset koskaan erehtykö ikinä
koskaan kysymään tietä häneltä

Mutta viikonlopun jälkeen iltaisin
kävelee sillalla joen kaupungin laidalla
ei hän puhu eikä pukahda ei ikinä
silloin kun hänellä on jotain sanottavaa
- hänellä on kitara
Kitara
ja Mies Nimeltä Maanantai



--





Oh you're so naive yet so

Such an ugly thing
Someone so beautiful
And everytime you're on his side

I know she knows that I'm not fond of asking
True or false it maybe be she's still out to get me

And I know she knows that I'm not fond of asking
True or false it maybe be she's still out to get me


[The Kooks, Naive]