IRC-Galleria

''Hitto. Nyt tää kyllä ei toimi ollenkaan. Tän ei kuulu mennä näin, eikä pitänytkään mennä näin. Mut näin vaan kävi silti.''
''Sulla on taas toi ilme ja ääni.''
''Mikä ihmeen ääni?''
''No toi, kun sä yrität kuulostaa vakavalta.''
''Mä olen vakava!''
''Joo, niin oot, niinku aina.''
''Vihjaatsä jotain?''
''En mä koskaan.''
''Niin et varmaan! Viimeks tunti sitte!''
''Lasketsä mun sanomisia?
''No en, mä vaan...''
''Sun on kuule ihan turha ruveta mitään laskemaan! Jos tää tällaseks menee niin olis kai parempi - ''
''Sitähän just yritin selittää! Että tää ei nyt toimi.''
''Mä otan kyllä vielä avioeron!''
''Toi oli mun repliikki! Ja sitä paitsi, eihän me olla ees naimisissa, et sä voi!''
''No et säkään sitten pystyis. Eikä muutenkaan menis läpi, ei tolla ilmeellä!''

''Karataaks naimisiin?''

''Sofia, tää ei nyt toimi. Ei tän pitänyt mennä näin.''
''Ihan ku puhuisit jostain avioerosta!''
''Sä saat kyllä asua vielä täällä, mä otan auton ja kesämökin.''

sano niille ettei ne enää
tekisi pahaa mulle
hiljennä ne

CUT the GRAB sanoo:
hyvää marraskuuta.
The Real Emo Club | ''hei tahotsä et lakkaan sun kynnet ruudullisiksi?'' sanoo:
marraskuuta. aika jännä, marras tarkottaa kuolemaa.
''Hyvää kuolemakuuta!''

ja kaikki on taas hyvin
hyvin tänään ja hyvin huomennakin
niin hyvin ja aina vain paremmin
hyvin hyvin hyvin


niin sä saat mut uskottelemaan
itselleni


(hyvinkö)

lumihysterizé on vallannut gallerian. hm. kaikilla jotain siitä valkoisesta inhasta hötöstä. ne ei kai tiedä parempaa kuin märät lahkeet ja sukat ja vettä valuvat hiukset.

hälyttävää sinänsä, toteaa
sisämaan kirjeenvaihtajamme
neiti Lokakuu.

en tiedä kellosta, viisarit katkenneet
isoäiti pakkasi vuosia sitten
taikalaatikon ullakolle

tuuli tukahduttaa kuiskauksensa verhoihin
ja ikkunalla öisin
kun ei nukuta
huudan

huudan ja asvalttitien
valkoiset katkoviivat
kuljettavat ääntä
ensilumi tekee sen säröiseksi

kun valot jotka maalaavat
maailmasi neonreunaiseksi
sammuvat
suljet silmäsi
ja aamulla kun heräät et tarvitse radiotasi

luulitko, että ne kaikki
joille selkäsi käännät
katovat?
siinä sinä olet väärässä,
ja minä,
minä nautin siitä, että saan
sanoa sen.

sun ikkunat jäätyy vielä joskus kiinni

Jos sillä ei kuitenkaan ollut merkitystä?
Ehkä se on jo kadonnut tai
- ehkei sitä koskaan ollutkaan?

Jos tuhansien vuosien ajan joku keräisi kaikki ne ajatukset, niillä maalattuna maapallo olisi kokonaan musta. Ja sitten, vaikka kuinka yrittäisit avata silmäsi, et näkisi ikkunoidesi läpi mitään.
Näetkö muutenkaan?

Joskus pienempänä ehkä hän olisi noussut seisomaan hiekkalaatikolla ja paiskannut huutaen ja itkien lapionsa maahan niin, että hiekka pöllyäisi ja muut joutuisivat hieromaan silmiään. Potkaissut vielä hiekkalinnansa hajalle, sen jota oli koko aamun rakentanut, ja juossut pois paikalta. Niin hän ei tee enää.
Ei enää voi, nyt hän on jo liian iso. Kuka niin sanoo? Sitä hän ei tiedä. Ehkei se ole tarpeellistakaan, joka tapauksessa niin ei voi tehdä.
Enää.
Nyt pitäisi kävellä rappukäytävään ennen kyyneliä.

Ehkei se kuitenkaan tarkoittanut mitään.
Ehkä hän oli se joka ymmärsi väärin?
Sen täytyi olla niin, niin hänelle oli jo
pienestä pitäen sanottu, niin, sinä olet
väärässä,
olet ymmärtänyt väärin, niin,
väärin.
Väärinkö?

Jos ne kaikki kerrat laskettaisiin yhteen, siitä tulisi ainakin kerrostalon korkuinen pino.
Hiiltynyttä tiiltä.
Kai lentämällä pääsisi mihin vain, mutta
ilman siipiä
ei varpunenkaan lennä.

Hänen täytyi olla väärässä, sillä


ethän sinä
tarkoittanut
sillä
mitään

betonimuureilla
ei kai säily
nuorallatanssijakaan
ikuisesti hengissä