IRC-Galleria

"niin,
päivä näyttää nöyrältä"
huokaa varjomies

kylmä kuollut suudelma
tuska syy lauluun?

tanssi sade vasten haaveita
näytä miljoonas musta uni
heitä huominen taa
ole vapaa vielä tänään
sinua kaivataan kyllä
ainoa ruma sana täällä
on jo rikki revitty

lapsi, toivo että sinua varten on taivas
ja valkea kaupunki
jokainen kuulee kyllä kun pyydät anteeksi

poika, etsi sinä rakkaus,
muualta,
onnellinen idiootti.



ei sillä ole yhtään mitään väliä enää kun minä olen kuollut jo
tästä hetkestä eteenpäin
tästä eteenpäin
eteenpäin

lyö lasi rikki
tämä on hullu tunne
hän ei ole terve
elämä on ansa ja hukkapala miljoonista metreistä
kuolema on vapautta
muovitaivas
avoin

mieti miksi äiti vetää aineita


-


sä olet mulle magneettiaakkoset velkaa
ja kyyneliä yhdeksänsataamiljoonaa

sä juokset liian lujaa joskus
puhut liian hiljaa toisinaan
sun ympäriltä tuolit viedään
ja kai ihan kaikki muukin
sä olet se joka aina haluaisi
valokeiloihin
kuitenkin hukutetaan varjoihin
älä mee
mä kuuntelen sua kyllä

suojatietä kuoleman juoksuradan yli
sä luulet että ne valkoiset viivat
sua varten maalattiin
liian usein ne haluavat sut hengiltä

tahdotko pitää kiinni kädestä

kuuntelisin sua kun asvalttituuli
saa karusellilapset maahan lakoamaan
viemäreihin toivon valumaan
kaataa hiilenmustat puut
kaataa hiilenmustat puut

joenpengertä pitkin harmaissa
kengät kuraisina mutta sä et kai välitä
enää
mietit miksi täällä olen ja mitä varten synnyin
mä tiedän
sä olet täällä jotta kaikki kulkee niin kuin pitääkin

sä olet täällä jotta ymmärtäisit
sen

oikeestaan jos me jäätäis tänne saatais enemmän hyvää aikaseksi ku sillä et käydään koulua ja tylsistytään eikä me ees rikottais mitään eikä kaadettais mountain dew-tölkki-pyramidia, kyllä me saatais jäädä ja jonne työntäis meitä ostoskärryissä jokirannassa. syötäis vaan pitsaa eikä sitäkään niin kauheesti et pysytään laihana kun meistä tulee rokkitähtiä

Mr. Heroine feat. Julius Aleksanteri sanoo:
:D ei ei mitään !
Mr. Heroine feat. Julius Aleksanteri sanoo:
Ootas.
Mr. Heroine feat. Julius Aleksanteri sanoo:
Mä oon neljävuotiaana muuten karannut markkinoilla ja palannu tunnin päästä kahen kilpikonnanpoikasen kanssa, jotka voitin merimieheltä muistipelissä.

<3

moi oon julius aleksanteri moi moikka moi ja tahdon sanoo et "stripparityylinen tanssi" ja sit lopusta kukaan muu ei saa selvää jotenka sensuroidaan se tästäkin ja jätetään salaisuudeksi vastedeskin harmittaako sua nyt?
arvaa hei voisin olla joulupukki jos en olis näin komea!
mut koska oon, oon sit pokekouluttaja ja toi yks toinen on mun pokemon.
ja mun pokemon sanoo ja samoin mun isobroidikin että näytän valon villeltä nuorempana ilman viiksiä ja kuulemma kuulostankin siltä.


- ystävällisin terveisin Julius Aleksanteri !

-

[moi oon sofia ja moi toi yks on tyhmä mut ei se mitään. pokemonit rocks <3 eli minä. ja joo niin sanonkin, mut se really näyttää&kuulostaa!]

moi oon julius aleksanteri ja sanon että myös pokekouluttajat!

[moi oon sofia ja tää on erittäin tyhmää]

moi oon edelleen julius ja toisen nimen toivottavasti muistattekin kannattais koska oon vielä joku vuosi linnan juhlissa ja otan kai mun pokemoninkin mukaan jos se on kiltisti tänään ja myöhemminkin ehkä.

[lol apua]

moi oon se sama tyyppi edelleen, se joka pääsee vielä linnaan, tuutko harjaa mun tukan?

[älä tuu, järkyttyisit sydänjuurias myöten. mä harjaan ni sun ei tarvii.]

tiedän että kaikki/ mikä mulle kuuluu/ on oikeasti ihan/
jonkun muun/ mä en tunne mitään/ ja seinät mun/
ympärillä kasvaa/ luuletsä että kaiken/ voisi vielä muuttaa/
en usko enää/ mihinkään joka/ ei oo näkyvää/ on turha sanoo/
yhtään mitään/ kun kaikki on jo/ kertaalleen ajateltu/
liian fiksusti mulle/ ihan turha juosta/ kun kaikki reitit on jo/
kertaalleen kuljettu/ ne väittää ettei televisiota/
sais laittaa muka/ pesukoneeseen/ kuulemma räjähtää

ihan niin kuin mä täällä

ihan turha pelata kun kaikki on jo kertalleen voitettu

Herra Heroiini [semikasvissyöjä] goes blues | "oon oravien sukua" sanoo:
Löytyykö? ;>

ajantaju sanoo:
eipä taida .

ajantaju sanoo:
hoo, elleivät 50+ puutteessa elävät matit kiinnosta

Herra Heroiini [semikasvissyöjä] goes blues | "oon oravien sukua" sanoo:
: D

Herra Heroiini [semikasvissyöjä] goes blues | "oon oravien sukua" sanoo:
Vanhemmat miehet on charmikkaita! ;D

ajantaju sanoo:
jotain rajaa

ajantaju sanoo:
; D 

Herra Heroiini [semikasvissyöjä] goes blues | "oon oravien sukua" sanoo:
rajaa mille?

ajantaju sanoo:
nyt hei, vi ska gå till titta på en film. rajaa vanhuksien iskemiselle

ajantaju sanoo:
bä-ää.

ajantaju sanoo:
tuhmia unia, mun kuvia < 3

Herra Heroiini [semikasvissyöjä] goes blues | "oon oravien sukua" sanoo:
Vanhuksia ei isketä, niitä kolkataan!

Sofia nousi kuolleista maailmaan eräänä tihkuisena yönä. Tunnin päästä näki että hänestä tuli ihminen.. Perhe oli pikkuinen ja he söivät paljon. Koulussa hän pärjäsi huonosti, siellä häntä katsottiin kieroon.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi miellyttämään baarit, niinpä niinpä ajanvietteeksi tuli anatomiaa käsittelevät kirjat.

Sofia kehittyi kolmannellakymmenellä varsin vulgaariksi. Päähänsä hän sai valkoiset hiukset, sekä oranssit silmät.
Heikkoudesta seuraten hän oli suuresti v-mäinen. Lempiruokaansa kaurapuurokeittoa hän sai työskennellen nautintoainevastaavana.

Sofia ei tupakoi eikä nuuskaa koska pitää sitä itsemurhana. Alkoholia hän kauppaa kadulla.

Hän osti itselleen puolison jonka kanssa meni humalapäissään naimisiin.


--


"Funtsin tänään, että jos mulla joskus on omakotitalo, konttorirottavaimo, kaks lasta ja joku helvetin mersu - ai niin ja koirakin vielä - niin sitten on kyllä sun aika tarttua toimeen!
Sillon sä nouset ja meet johonkin kellariin tai varastoon tai autotalliin tai mihin ikinä menetkään ja sitten etsit sieltä jonkun mahdollisimman jämäkän työkalun, vaikka sitten lapion tai lumikolan tai haravan tai minkä tahansa - "

"Mitä mä jollain lumikolalla teen?"

" - ja kumautat mua päähän sille silleen ''herää pahvi''-tyyliin tietty!"

"Käyks paistinpannu?"

"Ihan loistavasti! Mitäköhän mä tekisin ilman noin täydellisen fiksuja ihmisiä ku sä?"

"Sit sulla ois jo nyt se omakotitalo ja kersat."


(kiva kun mulle uskotaan vastuullisia tehtäviä.)

Korkeaan verkkoaitaan on saksittu reikä. Ihmisenmentävä - mitä nyt hiukan joutuu varomaan, ettei terävä verkko revi vaatteita. Aidan toiselta puolelta alkaa ryteikkö, polvenkorkuista aluskasvillisuutta ja taipuisia puuntaimia. Kun niitä työntää syrjään, ne sinkoutuvat vauhdilla takaisin, suhahtaen terävästi. Yksi oksista sivaltaa kipeästi poskelle, vesi herahtaa silmiin.

Sateen jäljiltä on märkää, heinikko kastelee lahkeita entisestään. Housut eivät enää valu vettä, mutta tuntuvat kylmiltä ja nihkeiltä ihoa vasten. Märät hiukset takertuvat kaulalle ja kasvoihin.

Lintupojan kasvoissa on likaviiruja. Silmät ammollaan, pupillit laajenneet. Silmäripsissä kimaltelevat vesipisarat. Vapisevalla äänellä, vähän kimeästi: "Monimutkaisten asioiden yksinkertaistaminen vain sekoittaa niitä."
Se ojentaa käden takana kulkevalle, joka sitaisee kuraisella kädellä rastat kiinni niskaan ja tarttuu sitten käteen.
"Mun tukka ei toivu tästä kyllä ikinä."
Naureskelua.

Läpimärät kengät litisevät mutaisella polulla.
Lintupoika näkee tässäkin kai jotain tähtiä. Se heilauttaa käsiään, tulkaa. Pimeässä. taskulampun valossa sen kalpeat kasvot hohtaa valkoisina. Silmissä sillä on eri värisiä pilkkuja.
Viimeisenä rämpivä Mats huutaa yhtäkkiä:
"Jos me tästä vielä selvitään, mä toteutan mun Brasilia-suunnitelmat!"

Sen viimeinen tupakka ei syty. Kastunut.


-