IRC-Galleria

En jotenkin enää hallitse näitä iltoja. Aina iskee joku kumman apatia maailman puolesta. En oikein tiedä, mitä sille tekisin. Jos olisin kännissä niin itkisin, mutta selvin päin en osaa itkeä sitä pois. Se ei oikeastaan johdu mistään. Se vaan tulee. Onkohan minussa jotain perustavanlaatuista vikaa? En ymmärrä, mistä siinä on kysymys. Kaikki on hyvin. Yritän hokea sitä itselleni, mutta en saa itseäni uskomaan ilmiselvää totuutta. En vaan jotenkin kestä tämän maailman pahuutta. En jaksa sitä, miten kaikki tekevät kehäpäätelmiä. En jaksa sitä, etten tiedä tulenko koskaan elämään niin kuin haluaisin. En kestä sitä, että en löydä itselleni sopivaa miestä. En kestä sitä, että minulla ei ole muuta kykyä ilmaista tätä tunnetta selvin päin kuin tämä kirjoittaminen. Ja itku, joka tulee ihan liian harvoin. Eikä maailman pahuudelle riitä kyyneleet. En ymmärrä, miksi ihmisten pitää olla niin saatanan kovia. Miksei voitaisi vaan katsella toistemme läpi, nojata toistemme olkapäihin ja itkeä.


Minulla on ikävä iskää. Iskä on niitä harvoja ihmisiä, jotka tajuaa minun mietteeni maailmasta ja jaksaa oikeasti keskustella niistä. Se on myös tarpeeksi aikuinen siihen, että se kelpaa minulle keskustelukumppaniksi. Se ei katso kaikkia asioita vaan itsekkäältä kannalta. Se jaksaa kuunnella ja kommentoida.


Hullu maailma, voisitko muuttua vähän vähemmän hulluksi, antaa tilaa inhimillisyydelle, tunteelle ja erilaisuudelle? Voisitko joskus olla arvostelematta ja luokittelematta? Anna afrikkalaisten joskus keksiä uutta tekniikkaa ja syödä roskaruokaa. Anna eurooppalaisten sairastua keripukkiin. Tee minusta joskus bimbo, pinnallinen ja täysin tunteeton paskiainen, jonka ei tarvitse kantaa hartioillaan koko maailman painoa. Siitä kipeytyy selkä, joka loukkaantui jo maanantain larpissa. Opeta minut sanomaan ei. Opeta minut sanomaan kyllä. Anna minulle eväät rakastaa jotakuta niin paljon, että luopuisin flirttailusta muiden miesten kanssa. Anna aavikoille vettä. Anna tulvien kuivua. ole joskus vähemmän ironinen. Lakkaa pyörimästä samaa rataa vuosituhannesta toiseen. Taistele ihmistä vastaan. Maailma, sinä pyörität ihmistä. ihmiset eivät pyöritä sinua.


Voi kiltit lepakot tulkaa takaisin torniin!


All around me are familiar faces
Worn out places, worn out faces
Bright and early for their daily races
Going nowhere, going nowhere
Their tears are filling up their glasses
No expression, no expression
Hide my head I want to drown my sorrow
No tomorrow, no tomorrow
And I find it kind of funny
I find it kind of sad
The dreams in which I'm dying
Are the best I've ever had
I find it hard to tell you
I find it hard to take
When people run in circles
It's a very, very
Mad World
Mad world
Children waiting for the day they feel good
Happy Birthday, Happy Birthday
And I feel the way that every child should
Sit and listen, sit and listen
Went to school and I was very nervous
No one knew me, no one knew me
Hello teacher tell me what's my lesson
Look right through me, look right through me
And I find it kind of funny
I find it kind of sad
The dreams in which I'm dying
Are the best I've ever had
I find it hard to tell you
I find it hard to take
When people run in circles
It's a very, very
Mad World
Mad World
Enlarging your world
Mad World.