IRC-Galleria

"Kerron mitkä viisi tavaraa (ei asiat,eikä ihmiset) minulle on tärkeimpiä kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä.Ilmoitan ne viisi henkilöä haasteen lopuksi ja käyn ilmoittamassa haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa."

1.kamera
2.puhelin
3.hammasharja
4.ajokortti
5.valokuva-albumit

^zuzku1234^
[anneH]
^Lellu87^
qini
[Nigo87]

Kylläpäs iski karu totuus kylmästi päin naamaa viime yönä, kun ei uni meinannut tulla millään: Tämä oli sitten peruskoulu- ja lukioajan viimeinen varsinainen kouluviikonloppu.
Enää ei tarvi odottaa viikonlopun jälkeen koittavaa maanantaiaamua, jolloin pitäisi vääntäytyä aikaisin ylös kouluun tylsille ja pitkille oppitunneille.
Tietenkin joudun myös seuraavien viikkojen aikana nousemaan maanantaisin ja muinakin päivinä aikaisin ylös, mutta ei tylsille tunneille vaan todella mielenkiintoisiin tentteihin ja vielä sitäkin mielenkiintoisempiin kirjoituksiin. Mutta sehän ei ole mitään sen rinnalla, että joutuisi nousemaan koulutuntien takia.
Huomenna joudun joka tapauksessa nousemaan aikaisin kuunteluihin ja toivonpa vaan, että ne olisivat helpot.

Joku jolla ei ole kyllä yhtään ollut värisilmää on sisustanut meidän hotelli asuntomme kirkkaan keltaisilla väreillä. Ihmettelen kovasti miksi, varsinkin kun olen jo katsellut tätä sisustusta varsin kauan ja tulen vielä katselemaan ainakin viikon verran. Onneksi huoneita on niin monta, että melkeinpä joka yö saa nukkua eri huoneessa. Tänään löysimme huoneen, jossa on telkkari. Parasta on se, että tämä on minulle ja mukanani olevalle kaverille täysin ilmaista, koska joku vanhempi pariskunta ei halunnut asua kaksin näin valtavassa asunnossa ja niinpä he ottivat meidät tänne.

Meidänkin kylälle meinataan vissiin rakentaa rautatie. Asema on jo valmis ja kävimme katsomassa sitä äskön. Siellä näyttää käyvän tosi paljon porukkaa ja sisältä löytyy kaikennäköisiä esitteitä eri paikoista sekä kaikenlaista myytävää. Hassua mielestäni on se, että asemalle on rakennettu jopa jonkinlainen kappeli, johon emme kylläkään päässeet tutustumaan, sillä siellä oli juuri hautajaiset meneillään...

Olenko seonnut? Ei nyt sentään... nämä olivat vain pätkiä kahdesta unesta, jotka näin vähän aikaa sitten.
Olo on kylläkin melkeinpä kuin seonneella, koska tietenkin juuri näin pahimpaan aikaan iski hirveä flunssa tauti ja kuume.
Ei kait siinä jos tänään on sairas mutta maanantaina alkais kuuntelut ja siihen menessä ois parasta olla kunnossa. Niin ja oishan se melkeinpä pakko mennä huomenna kokeisiinkin, kun koulu loppuu niin ei voi myöhemminkään sitä oikein tehdä.

Perjantai 13. oli ja meni mutta eipä tuo kauheesti epäonnen päivä ollu. Nyt sen uskaltaa jo sanoo ku on lauantai.
Tuli tänään tai siis eilen heitettyä Kokkolassakin mutka mut eipä siellä sen kummempaa näkyny.
Paikat meinaa olla vähä jumissa, kun alotin taas pienen tauon jälkeen käymään treeneissä vähä ahkerammin. Tai ainakin ois tarkoitus nyt tästä viikosta lähtien käydä...:)

Tää meinaa taas olla tällaisia fiilistely päiviä et jos vois niin haluais hypätä ajassa taaksepäin ja tehdä asioita toisin. (Osaks johtuu musasta jota kuuntelen ku se herättää niin paljon ihania muistoja.) Mut turha toive eikös vaan. Haaveilen silti edelleen... sehän ei oo ikinä turhaa... :)

Saksan koe ohi ja pitkä viikonloppu edessä. kiva kiva....
Pitäs vaan keksiä jotain jännää tekemistä ettei tuu tylsä ilta.

Nyt alkaa mullakin joulun viettäminen. Tänään oli koko päivän töitä ja melkein meinas olla kiirettä välillä töissäkin...Se tuli ainakin huomattua, että ihmiset on kummallisia laumaeläimiä..:)
Sain pomoltakin joululahjan ja piti sit olla niin hätäinen et avasin sen jo...:D Kannattaa näköjään pomon kuullen tuumailla, että voi ku tuollanen ois kiva.
Seuraavaks pitäs pakata matkalaukku ja suunnistaa kotia joulun viettoon, vaikka en oo kylläkään kerenny tuota matkalaukkua purkaa edellisenkään reissun jäljiltä.

Ei tunnu yhtään siltä et kohta ois joulu. Pitää yrittää kuunnella joululauluja, että tulis vähä jouluisampi olo.

Voiko olla mitään mukavampaa kuin perjantai ilta, kun ei tarvitse vilkaistakaan koulukirjoja. Tai pakkohan mun on niitä kumminkin katsoa, kun ne lojuu keittiön pöydällä. Mutta seuraavaksi pitäis suunnata kauppaan ostamaan jotain jännää illaks meidän pikkujoulua varten. Ostasinkohan karjalanpiirakoita vai mitä.... Siinäpä vasta pulma.
Kuuma kuuma.... Tulin harkoista jonku aikaa sitte....