IRC-Galleria

Kun tutustuin sinuun,
olin kuullut sinusta puhuttavan.
Kun vihdoin tapasin sinut,
se oli rakkautta ensisilmäyksellä.
En kuitenkaan samalla minuutilla myöntänyt sitä,
en myöskään saman tunnin aikana.
Vaan illemmalla kun oltiin tutustuttu paremmin,
ja lähdin kotiin tajusin sen,
olin täysin hullaantunut.
Se oli kuin unta,
en ollut ikinä tuntenut yhtä vahvaa tunnetta.
Se oli aivan ihanaa.
Tuosta päivästä asti olemme käyneet eteenpäin,
yhteistyä taivaltamme.
Aivan kuin jokin suurempi voima olisi tarkoittanut meidät yhteen.
En voisi ikinä elää ilman sinua,
sillä elämäni ei olisi yhtä onnellista kenenkään muun kanssa.
Uskon että tässä on sitä jotain.
Jotain hyvin suurta tästä tulee.
Vaikka paskaa sinusta juorutaankin,
En viitsi välittää niistä puheista,
sillä syvällä sisimmässäni en usko että ne ovat totta.
Ja vaikka olisivatkin,
on minullakin oma menneisyyteni.
Menneisyyteni jossa olen tehnyt virheitä ja satuttanu muita.
Tuhonnut osan joitakin ihmisiä,
jättänyt arpia.
Silti jokaisella meillä on menneisyytensä.
Se on syy miksi en välitä paskapuheista sinusta.
Rakastan sinua enemmän,
kuin mitään tässä maailmassa olen rakastanut.
Olen täysin omistautunut,
enkä ikinä mistään syystä haluaisi tuhota sinusta osaa,
tai jättää sinuun arpia jotka eivät katoa.
Olet tärkeämpi minulle kuin oma elämäni.
Jos tietäisin että kuolen,
pyytäisin sinulta kaikki virheeni anteeksi ennen muita.
Jos tietäisin että tämä loppuu,
en tietäisi mitä tekisin.
Lopettaisinko elämäni?
Lopettaisin ainakin täysillä elämisen jota nyt elän.
Minä rakastaisin sinua siltikin.
Enhän minä sitä voi tietää milloin huuma loppuu,
mutta minusta vain tuntuu siltä.