IRC-Galleria

Olis pitäny nukkua all day long. Kalsarikännit tiedossa illalla.

Eilen H sanoi, että kolmas saa tulla jos on tullakseen.
Sen jälkeen sitä kävi miettimään elämäänsä.. Suurin niistä oli se, että mulla ei ole ammattia.

Toisaalta ystäväni antoi asiaan hieman erilaista perspektiiviä..
Ystäväni valmistui lähihoitajaksi, niin kuin minunkin olisi pitänyt eli vuosia sitten. Nyt hän on ollut 3 ja puoli vuotta kotona hoitamassa lapsia. Töihin paluu odottaa lähiaikoina. Muttei se kuulemma olekaan niin yksinkertaista.. Oppimat tiedot ja taidot ovat kuulemma ruosteessa, jos niitä edes muistaa.

Että ehkei mulla nyt niin hoppua olekaan ton valmistumisen kanssa.

Loput asiat elämästä liittyy tulevaan raskauteen, synnytykseen ja synnytyksen jälkeiseen elämään.
Luotan siihen, että ystäväni ja kaverini tukevat minua, kun itken heille leikkaus arpeni kestävyyttä tai sitä kuinka osaan hoitaa pientä kääröä.
Kuinka sitä onkaan jo malttamaton, haluan kertoa kaikille että lapsi saa tulla jos on tullakseen ja kuin myös haluan jo tuntea vauvan liikkeet ja lähteä synnyttämään jo heti.
Kaikkea hormoonit saavatkin aikaan..!!

Nyt odotan ja toivon pikkukolmosen ilmoittavan tulostaan.
Hyvällä tuurilla saan kääröni ennen joulua!!

Ihminen vain valittaa ja valittaa.. Vaikka kaikki on hyvin.
On koti, perheellä terveyttä, ruokaa joka päivälle, ystäviä.. Ja silti vain marisetuttaa.
Onkohan kaikki liian hyvin.
Näin tänne kirjoitettaessa on varmaa, että jotain käy..
Ehkäpä isolle J:lle nousee tulevana yönä kuume tai V:n synnytyksessä sattuu jotain tai H ajaa penkkaa mennessään tallille tai tai tai..