IRC-Galleria

Tänään sit alko sekin. Bilsalla alotin ja ylläityin positiivisesti kuinka hyvin osasin vastata. Tai siis no siltä se ainakin tuntu, eihän sitä tiedä ennenkun sen saa korjattuna käteen. Ottaen huomioon kuitenki että eilen jäi ne lukemiset aika vähälle, osasin silti vastata lähes joka kysymykseen.

Aloin tuossa äskön vähän nikkaroimaan. Tai no okei, kokoamaan sellasta pöytää valmiista palasista. Ajattelin että kyllähän minä nyt tuon osaan itsekkin koota, ei tarvi pyytää ketään miespuolista apuun :D Siinä aikani ohjeita tiirailtuani pääsin jollakin lailla alkuun. Tosin vähän piti kyllä miettiä että mikä ruuvi nyt on mikäkin kärpäsenpaska niissä ohjeissa, ne kun eivät ole maailman selvimpiä. Yhtäkkiä kuitenki huomasin (tai pikemminki luulin) että olin laittanut pari nupikkaa vääriin reikiin. Aikani niitä siinä epätoivoisesti yritin repiä irti, mutta ku kerran olin ne jo painanut oikeen lattiaa vasten tiukkaan kiinni ni eiväthän ne mihinkään irronneet. Ei siinä muu auttanut ku soittaa isipapalle ja kysyä neuvoa. Aikoi sitten pistäää veljeni asialle huomenna korjaamaan tilanteen.
No vähän aikaa niitä siinä vielä tutkailin ja lopulta tajusin että enhän mä mitään ollut mokanut; nupit oli ihan oikeissa paikoissa, lauta vaan väärin päin kädessä xD Olen varmaan muuttumassa blondiksi tai jotain.
No huomasin kuitenki että en pysty kokoamaan tuota yksin koska kädet ei enään riitä, joten nyt sitten vaan odottelen että rakas ystäväni Nina saapuu hätiin.

Ja minusta tuntuu että minua vainotaan. Voi olla tietty vain minun mielikuvitukseni tuotetta, joka minulla tuntuu välissä olevan vähän liianki vilkas, mutta silti pistää miettimään ku yks on tyyliin joka kulman takana kyttäämäs että mitä minä oikeen nyt teen. Ärgh.