IRC-Galleria

Sormeni kulkivat kevyesti pitkin puun rosoista, kovaa kaarnaa. Tunsin kuinka puun hennot lehdet koskivat minua, kun ne tanssivat tuulen pyörteissä. Aurinko lämmitti kasvojani, istuinhan korkealla muiden yläpuolella juuri tuon puun oksalla. Puun oksistoon minä aina menin silloin, kun tunsin oloni kurjaksi.Siellä minä ajattelin tai vietin aikaani, kun syystä tai toisesta halusin olla rauhassa. Siitä oltiin saatu jo melkein vitsikin, monet pitivät tapaani outona. "Auttaako tuuli sinua ajattelemaan? Tuuletatko päätäsi?" tai "Kirvat ovatkin varsin hyviä kuuntelijoita". Haha, hauskoja vitsejä tosiaankin. Oliko se väärin, jos satuin pitämään korkeasta paikastani?

Nyt tunsin ikävää. Kohotin käteni puun pinnalta, kosketin sormella kaulaani. Toivoin yhä, että tuntisin huulesi siinä, mutta se ei ollut mahdollista. Kaukana olit nyt, koska lie sinut ensi kerran nään. Voihkaisin itsekseni, mutta tuuli leijutti masentuneen äännähdykseni muualle. Katseenikin kohotin taivaalle, tuijotin lämmittävää aurinkoa ja kesäisiä pilviä.
Ajattelitkohan sinäkin nyt minua? Tuskin, ehkä sinä vain unohdit. Ehkä olin sinulle sellainen hetken huuma, pelkkä ahaa-elämys. Ajatukset saivat sormeni surentumaan nyrkkiin, ilmeeni kiristymään asteen verran.
Ehkä olin sinulle pelkkää leikkiä.
Miksi rakastankaan sinua niin paljon, silloin tämä ei haittaisi. Se kuka sanoo, ettei rakkaus tuo kipua, on kyllä totaalisen väärässä. Misä ainakin kärsin kokoajan. Pohdin mitä teet, mitä ajattelet - ja nyt vielä raastaa pelkokin, jos sinä sittenkään et pidäkään minusta.

Vasta huuto puun juurelta sai minut havahtumaan ristiriitaisista ajatuksistani. Ja kun laskin katseeni, näin sinut. Seisoit siellä hymyillen, nojaillen samaan puuhun jonka oksalla minä kiikuin korkeammalla. Ajattelin näkeväni harhoja, käänsin siksi katseenikin pois.
- Mitä? Etkö aiokaan tulla alas?
Totta se oli. Ilontunne syttyi kytemään rinnassani samalla, kun lähdin kipuamaan alas. Ja kohta kiedoitkin kätesi ympärilleni, vedit minut hellästi tiukkaan halaukseen samalla, kun laskit huulillasi suudelman otsalleni.
- Halusin yllättää sinut. Näköjään onnistuinkin.
Kohotin katseeni, katsoin sinua syvälle silmiin. Vieläkään en saanut sanaa suustani, olin liian yllättynyt. Tulit koko pitkän matkan, tänne, luokseni. Vain minun takiani.
- Etkö aio sanoa mitään?
- Aion, kuiskasin nyt takaisin samalla, kun nojasin pääni rintaasi vasten. - Anna minun vain ensin ymmärtää, että tämä on totta. Olet oikeasti siinä, minun kanssani.

***

KARMEA. XD Biisien inspiroivana vaan kirjoitin jotain väsyneenä. Säälikää~