IRC-Galleria

Siinä. Yhdistin sitten kaksi erillistä nettielämääni (elämää ja elämää...) ja laitoin osotteeni livejournaliin tonne yhteystietoihin. Jos jotakuta kiinnostaa, niin siellä on niitä tekeleitäni vaikka muille jakaa... Mitä kuitenkin teen vähäisessä määrin... Ilmaiseksi ainakaan... :D

"Kun sitten olin kertonut Dorothylle tuumani, niin Dorothy katsoi minuun ja katsoi minuun ja sanoi tosiaan, että minun aivoni olivat ihmeellinen kontsvärkki. Tarkoitan, että hän sanoi minun aivoni muistuttavan hänelle radiota, koska sitä kuuntelee päivät pääksytysten ja tulee alakuloiseksi, ja juuri kun on lyömäisillään mäsäksi koko koneen, tulla tupsahtaa sieltä mestariteos."

- Anita Loos - Herrat pitävät vaaleaverisistä ...mutta naivat tummaverisiä -

Mä oon tässä miettiny, että kuka helvetti on keksinyt K-kauppojen nimisysteemin?

Siis tämä jatkuu vielä, selitän miksi mä sitä olen miettinyt...

Eli kun on pieni kauppa, niin se on K-kauppa. Kun on vähän isompi, niin se on KK-market. Kun on vielä sitä isompi, niin se on KKK-supermarket. Mahtaa olla jenkeillä hauskaa, kun tulevat suomeen. "Hey, look! There's a KKK-store!"

Veljeni nerokas määritelmä K kaupoista: K-kaupasta saa nenäliinoja, KK-kaupoista saa pyyhkeitä ja KKK-kaupoista saa jo lakanoita! Itseasiassa se on ihan totta. Pitää yleensä menna kolmen koon kauppaan, että niitä lakanoita löytää, mutta silti! SHEETS!!! :)

Ja en siis tässä ala mitään boikottivetoomusta tekemään, musta se ei ole mitenkään enemmin loukkaavaa ketään kohtaan, mutta sitäkin enemmän se on musta "hupsunhassunhauskaa ja hupakivaa" että sitä on markkinoinnissa mietitty noinkin paljon... :)

Tai ehkä se olikin alunperin Ku Klux Klanille suunnattua markkinointia, mene ja tiedä... :)

Kävin netissä sellasella sivulla, missä voi ladata oman kuvan ja kattoo, kenelle julkkikselle on "sukua"... Se antaa aina useemman vaihtoehdon yhelle kuvalle. Tein sen neljällä kuvalla, mitä kävi?

Angelina Jolie (Pusuhuulet... :) )
Christina Ricci (Tänhän mä aina tiesinki... :D)
Christopher Reeve (Teräsmies!!!)
Dean Cain (Toinen teräsmies!!! Kertooko jotain...? :D)
Kate Hudson x2
Lindsay Lohan x2
Justin Timberlake (AAAAAAAARGH!!!)
Al Pachino (Alriiiight... :) )
Frank Sinatra (Mähän oon tyylikäs... :D)
Rosalyn Sanches
Michelle Rodrigues
Fernanda Tavares (3 latinoa vai...? En sanois näyttäväni latinolta... O__o)
Dave Navarro
Lauryn Hill (Jeee... :) )
Nastassja Kinski
Natalia Vodianova x2
Elena Katina (3 venäläistä vai...? O__o No, sitä on musta sanottu ennenki... :D)
Shu Qi
Zoe Tay
Takizawa Hideaki
Bunko Kanazawa
Matsuko Takako (Mutta että 5 aasialaista??? O__o Mussahan on vaikka mitä sekasin... :D)
Heath Ledger
Carson Daily ( XD )
Natalie Portman x2
Hayden Christensen
Sinead O'Connor (Asennetta... :D )
Reese Witherspoon

Nyt siis taas kotona... Eilen tultiin ja luonnollisesti tavarat on vieläkin purkamatta.

Käytiin siis lapissa ja Norjassa semmosella viikon reissulla. Lähettiin tiistaina ja ajettiin Rovanniemelle, missä oltiin yötä hotellissa. Siitä lähettiin sitten Inari-Utsjoki-Nuorgam-Utsjoki-puolimatkaan välillä Utsjoki-Nuorgam. Eli väli Utsjoki-Nuorgam tuli ihan tutuksi... Etittiin siis majapaikkaa, jota ei ennen lähtöö varattu yhellekkään yölle. Nukuttiin sitten sellasessa pienessä, kivassa neljän hengen, yhen huoneen mökissä. Ihan mukava sinänsä, ei mitään ylimääräsiä varusteluja, kun oli kalastajille tarkotettuja.

Sitten lähettiin seuraavana päivänä kiertelemään vähän Norjaa. Tultiin saman päivän puolella takasin, että ei mitään ihmeempiä kerinny tutustua siihen paikkaan. Oon Norjassa ollu aikasemminkin ja harmitti, kun jäi reissu sen verran lyhyeksi, ettei kerinny kunnolla ees kuvailemaan. Siellä on nimittäin ihan kivat maisemat...

Yöks mentiin sitten jo Kittilän kautta Leville, missä tätin avomiehellä on mökki. Kaksoismökki, eli siinä on periaatteessa rakennettu kaks mökkiä seinästään yhteen ja kellarin kautta pääsee kulkemaan niitten väliä puuvajan läpi, mikäli omistaa yleisavaimen. Ne on normaalisti vuokrattavana, mutta ne asuu siellä usein itekkin sillon kun ei ole vuokralaisia. Kun vaan ois varaa, niin ostasin sellasen heti. Hirsimökki, aivan mahtava... Mutta ikävä kyllä, kaikki ei oo pääoman suhteen yhtä onnekkaita...

Ja niin siis siihen puuvajaan palaan vielä... Yks ilta puhuin ajatuksissani puhelimeen samalla, kun olin menossa puuvajan kautta toisesta mökistä toiseen. Oli sitten sen verran kiinnostava puhelinkeskustelu, että unohin, ettei mulla ole sitä yleisavainta. No, ne ovet aukee avaimitta puuvajaan päin, lopputuloksena se, että sillä sekunnilla, kun mä olin astunu puuvajaan sisälle ja vetäny oven kiinni takanani, mä älysin, että ei helvetti, mä oon sitten lukkojen takana. Puhun puhelimeen, josta loppuu kohta akku. Jei... Lopetin sen puhelun aika äkkiä ja soitin tätille, joka nauro ittensä kipeeksi, kun tuli mua sieltä puuvajasta hakemaan. Kyllä Ansku osaa... :)

Mutta siis Levillä oleskeltiin sunnuntaiaamuun saakka. Sitten vaan kaheksisen tuntia autolla kotiin, ruokatauot mukaan luettuna. Kusi vaan oli sen verran reikäpää, että sakot meinattiin saada useemmin kun kerran, paino sanalla MEINATTIIN... Mutta se nyt ei taas ollu mitään uutta. Ainakin kolme kertaa jarrutettiin liikennevalvontakameran eteen sinä aikana kun mä olin hereillä.

Mutta juu...Tuli taas vähäsen pitkä. Siinäpä se kai oli, kuvia on Kuva-arkistossa...

Nyt siis taas Suomen puolella... Levillä oleskelen tällä hetkelä, huomnna kai ollaan täältä johonkin suuntaan menossa. Tiedä sitten, että kotiin vai minne, meillä ei suunnitelmat oo koskaan ollu tota pysyvintä laatua... :)

Kyllä se on mulle täysi mysteeri miten meidän suvulle on sattunu sellanen itsetuhovietti vähän joka haaralle. Ihan uskomaton juttu. Just kun sitä aatteli että jes, nyt alkaa yks olla kuivilla ja yks lähentelee yrityksissään samaa (muista ei puhuta...), että ehkä tämä tästä alkaa valaistua, elämä tässäkn suvussa, niin eikö käy ilmi, että taas yks on kehittäny siitä itelleen ongelman.

Siinä määrin niin, että teki meille oharit niin, että jouduttiin ettimään uutta yöpaikkaa kolmisen tuntia koska herra vain laitto viestin, että ette voikkaan tulla tänne yöksi. Nähtiin sen veljeä, joka taas on siinä mielessä ihan toista maata, ja käytin kahvilla, jolloin asia selvis meillekin. Ja kukas sinne samaan paikkaan kävelee jos ei juuri kyseinen tyyppi, joka teki oharit... Veli kävi asiasta huomauttamassa, niin lähti vaan äkkiä ovesta pihalle... Että kiitos vaan, ***** (nimeä ei ole mitään hyötyä ilmottaa edes täällä...)

Mä ymmärrän toisaalta ihan täysin ne oharit nyt kun tiiän sen syyn, mutta sitä mä en ymmärrä, että miksi ihmeessä ihmisen pitää pistää ittensä sellaseen tilanteeseen alun alkaenkaan. Eristää ensin ittensä ja sitten kun ei muuta kaveria ole, niin kaivaa se pullo esiin. Kun sen kerran niin läheiseksi ystäväkseen ottaa, niin se ei ihan äkkiä ole siitä lähdössä mihinkään. Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että otetaan mutamat ja pidetään kavereitten kanssa vähän tai vähän enemmän hauskaa, mutta siinä vaiheessa, kun se juominen alkaa olla jokapäivästä ja tapahtuu pääasiassa yksinään, niin alkaa olla syytä huoleen, uskokaa mua.

Ja kun luulette, että lapset (omat tai sukulaisten) ei tiedä tai ymmärrä asiaa, niin ette voisi enemmän väärässä olla. Kyllä mä tiesin, mten huonossa kunnossa yks läheinen oli vaikka siitä ei koskaan mulle puhuttu. Jostain kolme-neljävuotiaasta on ensimmäiset hatarat muistot miten pahalta se tuntu, kun tiesi toisella olevan paha olla. Isän ja äidin ilmeet asian tullessa puheeksi kerto eniten... Ja siis meidän ydinperheessähän ei ole koskaan ollu mitään tällasia ongelmia. Niillä on ollu niin monta varottavaa esimerkkiä, että ei varmasti oo koskaan käyny mielessäkään. Toisen hakeminen lumihangesta ihan vaan siksi, ettei toinen jätyisi hengiltä tekee jotain alkoholin nauttimishalulle...

Itse en ole niin tarkka kuin porukat, mutta aina lasken mitä juon vaikka olisi kuinka hauskaa. Kaverit vinoilee tästä aina välillä, ainakin ne, jotka on mut nähnyt kunnolla humalassa, mutta ystävät rakkaat, mulla on syyni...

Näkökanta on sitten ihmeellinen asia. Niin moni asia merkitsee niin montaa asiaa just näkökannan takia. Vastuu. Ja etenkin se, miten ihmiset sen ymmärtää. En usko, että tästä maailmasta löytyy hyvin montaa ihmistä, jotka ymmärtää sen tasan just samalla tavalla.

Valtaosa tunnistaa sen osana kypsyyttä ja aikuisuutta. Vaikka mainittakoon, että aikuisuus on toinen käsite, josta ihmiset ei tunnu pääsevän yksimielisyyteen. Mutta palatakseni siihen vastuuseen. Jos multa kysytään jokaisella on vastuu itsestään ja suurimmaksi osaksi myös siitä mitä itselle tapahtuu. Selittäsin sen niin, että omat virheet pitää tunnistaa ja omistaa siinä mielessä, että muita ei syytetä asioista, jotka on lähtösin itsestään. Toisaalta se on myös sitä, että ajattelee asiat etukäteen niin, että niitä tilanteita ei tule niin paljon.

Tottakai saa tehdä virheitä ja niinhän kaikki väistämättä tekeekin, kukaan ei oo täydellinen. Virheiden käsitteleminen on se mikä tekee ihmisestä vastuullisen. Ja myös se, että jos asia ei tunnu omasta mielestä virheeltä, mutta muut ovat sitä mieltä, täytyy olla selkärankaa pitää oma mielipiteensä. Sanoo muille, että tää on musta oikein ja näin mä sen ajattelen. Ei pelkästään sen muitten omalle puolelle taivuttelun takia vaikka sekin on aina plussaa, mutta siksi, että sillon sä tiedät sen olevan oikein. Jos sä pidät mielipitees ja uskot siihen vielä senkin jälkeen kun kaikki muut on erimieltä, niin sillon sen on oltava oikein, mitä se sit ikinä onkin.

Tähän voisin ajaa omaa mielipidettäni sen verran, että on asioita, jotka on aina väärin, mutta sillä mä vaan todistaisin pitäväni kiinni tästä omasta teoriastani oman mielipiteeni suhteen. Koska sitä se vaan on: Mun mielipide ja mun teoria. Vastuu yleisellä tasolla on just sitä mitä se kullekin omassa päässään tarkottaa. On asioita, joita ei koskaan pystytä yksinkertasesti ja yksiselitteisesti määrittelemään niin, että kaikki sen määritelmän hyväksyisivät ja omaksuisivat.

Asiat riippuu aina näkökannasta. Jos kaksi ihmistä katsoo samaa maisemaa ja heitä pyytää kertomaan mitä he näkevät, toinen keskittyy maahan ja toinen taivaaseen. Näkökanta... Ja se miltä kannalta asioita katsoo riippuu siitä miten on sen opetellut tekemään. Mitä on elämässään nähnyt ja kokenut. Helpon elämän jälkeen on helpompaa ajatella asioita valosalta kannalta kun sellasen elämän, joka on ollu jatkuvaa taistelua.

On toki myös niitä ihmisiä, joilla on ollut niin vaikea elämä, että siitä ei uskois hengissä selviävän, mutta jotka silti onnistuu katsomaan maailmaa ja näkemään hyvää. Vahvoja ihmisiä. Näitä ihmisiä kunnioitan ehkä eniten tässä maailmassa varsinkin sen jälkeen kun olen niin monta lannistettua, elämään kyllästynyttä ja luovuttanutta ihmistä tavannut ja tuntenut. Toisaalta pitää ottaa huomioon myös se, että kaikki jotka näyttää vahvalta ei aina oo vahvoja. Usein ne on ne vahvan näköset, jotka tarvii eniten apua. Ja se on musta surullista. Jokaisessa pitäs olla ainakin sen verran vahvuutta, että pystyy pyytämään apua kun se on tarpeen.

Vaan vahvat selviytyy. Julmaa mutta totta. Siksi pitää auttaa kaveria mäessä.

On se vaan ihmeellistä miten monella tasolla voi ottaa päähän samaan aikaan, kun tietää, että niin moni asia on niin hyvin kun vaan voi olla... Uskomatonta...

Jaahas... Olin tänään tuttuun tapaan Helsingissä... :) Ahistaa aatella, että siitä muutostakin tulee sellanen sotku kuitenki...

No... Pitäs varmaan taas lähtee ruokaa hakemaan, ku kello alkaa olla sen verran, että absi aukee. Tai aukes 6 minuuttia sitte. Juujuu...