IRC-Galleria

---

4

---

Ritarikunta - Pää täynnä tyhjää

Loistava biisi... Sen verran fiilistelyä, että auttaa joskus jopa v*tutukseen. Löysin sen taas uudestaan tässä vähän aikaa sitten, tiedä häntä miks se siinä välissä unohtu...

Hannibal & Soppa - Slängään

Toinen loistava biisi, jota en ekoilla kuuntelukerroilla jotenkin noteerannu ollenkaan. Sen jälkeen kun hoksasin sen, oon laittanu sen mp3-soittimeen joka kerta, kun oon vaihtanu biisit. Äärettömän rento.

Konala Cartelli - Hyvä fiilis (Dippidippidii- anthem)

Tehty niin vitsillä kun vaan biisin voi tehdä, eikä välttämättä vetoo ihan kaikkien huumorintajuun, mutta mä en vaan pääse siitä yli.

Liisanpuisto - Liikaa

Kun joku toimii, niin se vaan toimii... Muutenki aina tykänny biiseistä, joissa on joku "oivallus" lopussa... Tää on ehkä vähän väärässä osiossa, mut tää piti silti saada mukaan.

---

3

---

Liisanpuisto - Iso kolmonen

Iskee ja kovaa. Johtuuko tuosta pikkukakkosen tunnarista, paha mennä sanomaan... :) Joka tapauksessa vaikka aihe on moneen kertaan käytetty, niin sen voi myös tehdä hyvin.

Maajoukkue - Pojat

Biitti toimii ja riimit uppoo, vaikka aika kliseitä onkin... Oikeestaan tarkemmin ajatellen en osaa selittää miks mä tästä tykkään... Kun joku toimii, niin se vaan toimii...

Toinen Kanava - Snapsilasin kaa

Streetstyle, eli en ala biittiä kommentoimaan (Snoop Dogg - Drop it (like its hot)). En ensin tykänny, mut muutaman kuuntelukerran jälkeen alko toimia. Mulle yleensä käy niin noitten streetstyle- biisien kanssa, kun on tottunu niihin alkuperäsiin sanoihin...

---

2

---

Jurassikki - Minä ja maailma

Aihetta on käsitelty aika moneen kertaan, eikä tässä oo sinänsä mitään ilmeisen erilaista, mut mulle tää toimii. Vaikka mikään ei varsinaisesti pistä korvaan erilaisena, niin silti siinä on jotain omaperästä.

Steen1 ja Asa - Terroristi

Tämänki löysin tossa uudestaan. Tässä vaan jotenki toimii tuo ihan täysin asiaankuulumaton biitti. Jos ei kuuntele sanoja, niin vois luulla kevyeksikin biisiksi.

---

1

---

Avaintekijät - Haaveilen susta

Pitihän näitäkin laittaa tänne yks... Ei oo liian vakavissaan tai liian vitsillä tehty. En yleensä tykkää tällasista biiseistä, mut tää on kai sit se poikkeus...

"Tekisin jos uskaltaisin"

Palautin eilen lopputyön ja nyt on kumman rauhallinen olo... Mitä mä nyt teen kaikella tällä ajalla? Kysyn vaan!?! Muutamana päivänä istuin seitsemän tuntia koneella (omaa tyhmyyttäni, kun en alottanu aikasemmin, minkä jo totesin). Ja mä oon melko varma, että siitä työstä tuli ylimitotettu... Tulee palautetta, että "voisit lyhentää sitä täältä ja tuolta..." Ja minkä ihmeen takia mä sitä nyt mietin?

Kävin tänään kattelemassa jatko-opiskelupaikkojen ennakkotehtäviä. Pitäis pikkuhiljaa alkaa hakea jos meinaa keretä. Vähän vaan laiskottaa tehä niitä, kun kaks ykköspaikkaa ottaa 11 ja 16 opiskelijaa. Ja haku on maanlaajunen. Kannattaa varmaan hakee jonnekin muuallekin. Ja tuntuu erittäin tyhmältä hakee toiseen kouluun, kun ensimmäinen koulu oli näinkin v*ttumainen. Toisaalta vois olettaa, että kolmannen asteen koulu ois vähän laadukkaampi kun amiska. Mut eihän sitä koskaan tiedä. Tää koulu-homma tuo mun realistispessimistisestä luonteesta sen pessimistin aika vahvasti esille...

Mulle tultiin taas tossa vähän aikaa sitten avautumaan siitä miten paskaa hoppi on. Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku ei tykkää hopista. Jos kaikki tykkäis, niin se ois varmaan aika tylsää. Ja kyllä mä kritiikkiä kestän. Mä voin ihan hyvin väitellä ja oikeestaan väitteleminen on välillä erittäin virkistävääkin, mut mä en kestä niitä, jotka vaan tulee kertomaan, että "Hei, hoppi on sitten paskaa!" Ole mies (tai nainen) ja perustele! Mä kuitenki rakastan hoppia, joten on ihan turha oottaa, että mä vaan hymyilen nätisti ja kiitän. Mitä ainakin hevarit yleensä jostain käsittämättömästä syystä oottaa. Näytänkö mä jotenki liian kiltiltä...?

Toinen käsittämätön asia on, että kun ensin haukutaan hoppi pystyyn ja naureskellaan päälle, niin sit vedetään herne nenään siitä, kun mä sanon että en mäkään erityisemmin tykkää hevistä. Ja ei, mä en liiottele. Mulle on alettu kirjaimellisesti huutaa suoraa kurkkua juuri tuosta lauseesta. Eihän se ees kritisoi koko musiikkia! Ilmotin vaan ykskantaan, että en sitä itse kuuntele. Ja tämä siis sen jälkeen, kun kyseinen henkilö kerto mulle, että hoppi on paskaa eikä sitä ees voi lukee musiikiks.

Ja älkää ymmärtäkö väärin, mä en ole niitä, jotka itkee siitä kun joku ei tykkää hopista ja menee sit vinkumaan, että hevi, rokki ja nu-metal on paskaa, en todellakaan, vaikka olenkin yhdessä keskustelussa sanonut, että Kannibal Corpse saa mut vaan nauramaan, koska se kuulostaa niin stereotyypiltä. Sen jälkeen tosin sain kuulla kun mulle perusteltiin miks hopparit näyttää huvittavalta. Eikä siinä mitään, mielipiteensä kullakin. Veli kuuntelee raskaampaa musaa enkä mä leikkaa korviani irti kun se soittaa Kornia, Deftonesia tai System Of A Downia. En mä niitä välttämättä itse ostais, mut ei ne mitenkään paskoja ole.

Pari vuotta sitten aloin jostain syystä kiinnostua vanhemmasta musiikista, jota kautta löysin Billie Holidayn ja Sarah Vaughanin. En mä niitä päivittäin tai välttämättä ees viikottain kuuntele, mutta nekin kolahtaa joskus erittäin kovaa. Poppia en tosin kestä kuunnella, mut jos joku tykkää, niin mikäs siinä. En nyt ala tässä koko musiikkimakuani listaamaan mut mun pointti on tämä: mitä mä ikinä sanonki mistään musiikista, niin ikinä ette mun suusta kuule, että joku musiikki ei ois musiikkia. Sen verran mulla on kunnioitusta niitä kohtaan, jotka sitä rakastaa tehdä.

Ja tulipa taas avauduttua...

Mä alan olla vahvasti hypeaktiivinen. Oon taas viettäny karkeesti viitisen tuntia koneella kirjottaen lopputyötä. Kannattaa hei jättää se viimetippaan. Tiistaina pitäis olla valmis, vaikka tuskin sillä on kuitenkaan väliä, kun meidän luokalta palautuu ehkä kolme tai neljä lopputyötä sillon annettuna päivänä. Sitten kun niitä on niin vähän, niin sitä päivää siirretään ja se on sitten ihan sama, että oliko se mun työ valmiina sillon kun piti. Saan ehkä taputuksen pään päälle, että Hyvä Ansku. Ai että amiskalla on ihanaa...

Mullahan oli hyvät suunnitelmat, että kirjottelen ihan rauhassa lomaviikolla jokusen tunnin päivässä jos jaksan, mut sit kun tuli tuo Levin reissu, niin huppista, Anskulla oli sitten kolme päivää aikaa kirjottaa 70% tekstistä. Tällä hetkellä 20 sivua tekstiä ja vielä puuttuu pari osiota kokonaan. Kiroon sen päivän helvettiin, kun valitsin aiheeksi muotinäytöksen. On kuulkaas laajempi aihe kun uskois. Vaikka omapa on vikani, ei passais paljo valittaa, kun sitä aikaa oli kuitenki ennen hiihtolomaa joku kolme viikkoo. Ja kyllä, mä olen varmaan vähän hikke, ainakin mitä ammattiin tulee... Ja englantiin.

Mutta varotuksen sana: Jos joudutte kirjottamaan koneella pitkiä aikoja, niin älkää ottako koneen viereen Pepsi-pulloa. Arvelen, että kahvilla on sama vaikutus. Nimittäin niinku heti alussa totesin, mä alan olla aika vahvasti hyperaktiivinen...

Ja yhteensä reilut 2500km autossa!

Jesh! Olen erittäin positiivisesti yllättynyt ja aion hehkuttaa tätä vielä aika pitkään, joten tutut: Kannattaa tukkia korvat jossain vaiheessa.

Eli siis: Ostin huuto.netin kautta CD-soittimen, jota en ees alunperin meinannu ostaa. Makso 6 euroa (+postikulut, yhteensä 13,10) ja se toimii! Huomattavasti paremmin vielä ku se edellinen soitin, jonka alkuperänen myyntihinta oli 100 euroa! Sain sen tosin tuurilla neljälläkympillä, kun kauppa oli unohtanut ottaa alennuslapun hyllyn reunasta.

Joka tapauksessa... Se edellinen ei kestä mitään tärinää, vaikka sen pitäis. Se skippailee biisejä joskus vaikka se ei tärisiskään ja sen lataaminen vaatii jonkin sortin insinööriä. Osaan mä sen nyt ladata, mut ei sitä kyllä vahingossa lataustilaan laita. Normaali soitin lataa, kun laturin laittaa kiinni soittimeen ja seinään, mutta tämä vaatii laskutavasta riippuen kymmenen tai yhdentoista vaiheen sähläämisen.

Miksi olen näin iloinen halvasta, TOIMIVASTA soittimesta? Mä käytän niitä niin paljon, että ne kestää yleensä korkeintaan puoli vuotta, eikä mulla ole rahaa, yleensä siksi, että ne menee heti levykauppaan. Tällä hetkellä mulla on kaapissa kuusi CD-soitinta, joissa on joku toimintahäiriö. Kaikki kuitenkin sen verran pahasti hajalla, että ne on täysin hyödyttömiä. Isossa osassa mun levyistä on nyt tasainen tuplaraita sen takia, että viimesessä hajonneessa soittimessa oli patteriluukku sisäpuolella ja se pomppi aina ylös vaikka sen teippais viiteen kertaan alas... Lopulta se sitten keksi siihen lisäksi vielä että se ei enää edes tunnistä niitä levyjä. Sama reaktio, kun jos dvd:n laittaa CD-soittimeen.

Mutta mä olen kirjottanu aika reilusti en-mistään, joten mä lopetan nyt. Ja tämän voi sitten pistää ton tähtävä-kirjotuksen vitoskohdan piikkiin... Ja ehkä vähän kakkosenkin... Kyllä te tiiätte... :)

Vedetään viiva seinään... Loma alko... niin no, oikeestaan tänään, mutta mä lasken sen perjantaista, kun sekin oli vapaata. Ja mulla on jo reilut 1500km autossa istumista takana. Lauantaina tein päivän reissun Helsinkiin muotimessuille, jotka oli jotakuinkin pettymys jopa muotimessuiksi. Hyvää siinä oli se, että sillä samalla lipulla pääsi myös fillari-, retki- ja kuntomessuille. Käytiin sitten kattomassa bmx-pyöräilijöitä. Ehdottomasti niitten messujen parasta antia.

Sit käytiin keskustassa ostoksilla. Mä olen hyvin katkera siitä, että just sillon kun mä pääen käymään Helsingissä, niin The Funkiest on kiinni. Just mun tuuria... Kävin sit sinä isossa Free Record Shopissa, mut eihän se oo sama asia... Ja saanen mainita, että automatka oli aika mielenkiintonen, koska me oltiin siellä Nikon kanssa ja sen vanhemmat ja toinen vali oli mukana. Istuttiin siis viidestään autossa kaks noin neljän tunnin pätkää, ja Nikon vanhemmathan siis on vakuuttuneita siitä, että me seurustellaan. Mainittakoon heille kiitoksen sana siitä, että nyt mä tiedän minkälaista se sitten on kun jokupäivä tapaan poikaystävien vanhempia... Tää oli tällanen bootcamp-reissu...

Oli tarkotus, että tuun tänne linja-autolla vasta tänään, mut tietyn lakon takia sain kuulla matkalla kotiin, että lähdenkin sunnuntai-aamuna seitämän aikaan. Johtuen siitä, että tulin sen verran myöhään Helsingistä, sain nukuttua sen verran vähän, että sinä aikana ei cd-soitin ehtinyt ladata. Mutta ei käy isää kateeksi. Heitti mut Leville autolla. Kaheksan tunnin matka yhteen suuntaan. Kyllä se täällä vähän aikaa oli ja katteli maisemia, mut vähemmän kuitenkin kun sen 16 tuntia, minkä se joutu ajamaan... Nyt mulla on paineita pitää täällä hauskaa, kun se näki niin paljon vaivaa... :) Eilen ois soittanu uniklubi hullussa porossa ja sinne mua oltiin kovasti patistamassa, mut kun ei kyseinen orkka kiinnosta pätkän vertaa, niin en sitten mennyt...

"Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1. Naurukohtaukset. Saan pitkiä, outoja naurukohtauksia huonoistakin jutuista. Ja yleensä just niistä... :) Mitä äijempi, sen parempi. Mut mä kuulemma oonkin vähän jätkä. Ärsyttävää, myönnän, mut niinku Kati sanoo " parempi tuo on kun jos se itkis"...

2. Ärsyttävä luukuttaminen. Tästä on kaks muotoa. Toinen on tahatonta ja kohdistuu yleensä naapureihin. Minkä mä voin sille, että hyvä musiikki kuulostaa paremmalta kun sitä soittaa kovalla. :) Toinen on se, että jos bussissa istuu hevari tai vastaava viereen, mun on pakko vääntää musiikki täysille. Mä en pysty selittämään sitä, mulla vaan on pakottava tarve. Ja mua on muutaman kerran siitä hyvästä potkittu "vahingossa" nilkkaan. Ja tässä pitää mainita, vaikka onkin vähän offtopic, mut kun soittaa musaa niinkin kovalla kun minä, tietää millon istuu rumpali vieressä. Pystyn nimittäin muistamaan ainakin 6 kertaa, millon vieressä istuja on alkanu rummuttaa biitin tahtiin.

3. Väittely. Ja nimenomaan älykäs väittely. Alan hyvin helposti väitellä asioista myös melko tuntemattomien ihmisten kanssa, mikäli tulee tilaisuus. Ja haluan vielä korostaa, että _älykäs_ väittely. Sellasta "kylläpäs-eipäs" väittelyä mä en kestä keneltäkään. Ihmiset vaan on nykyään liian kohteliaita väittelemään. Kun antaa yhden kunnollisen perustelun, niin sitten vaan vastataan, että voihan se tietysti olla noinkin, vaikka ei samaa mieltä oltaiskaan. Perusteluja ja taistelutahtoa, ihmiset!

4. Kuulokkeista kuuluvan musiikin tahtiin tanssiminen. Jos muut ei kuule musiikkia, niin myönnetään, se näyttää hieman oudolta (ja ehkä muutenkin), mut sellasta se on. Jos joku ei tykkää, niin ei oo pakko katsoa. Niinku eräs ihana ystäväni aina sanoo, "Jos keitto ei maistu, sen voi jättää syömättä". Ja siitä mä pidän kiinni... :)

5. Pakkomielteet. Tää liittyy ihan suoraan mun mottoon, joka on että asiat tehdään kunnolla tai ei ollenkaa, joka kuulostaa hienolta, mutta kun sen kanssa elää jonkin aikaa (tai mun kanssa), sitä oppii vihaamaan ainakin jollain tasolla.

Olen sen verran outo persoona, että näitä ois tullu vielä ainakin tuplapituinen lista, mutta viisi pyydettiin ja viisi listasin. Nyt on teidän vuoro.

- Cendra
- Chatja
- Snare
- Orgedus
- [shadowchild]