IRC-Galleria

perkele mun hiukset on takussa ja lismaset ;(

Laita musiikkiohjelmasi shufflelle ja vastaa kysymyksiin tulevien biisien nimillä.


Missä asut: fight you till the end

Kuvaile ensirakkauttasi: tight rope

Ketkä ovat ystäviäsi: ich bin snappi

Kuvaile ulkonäköäsi: when a woman cries

Mitä teit viime yönä: conquerer

Mikä on elämäsi tavoite: shapes of insanity

Milloin harrastat seksiä : lake of regret

Miten haluat kuolla: you came

Mitä sanot vanhemmillesi: sheer heart attack

Mitä ajattelet yhteiskunnasta: scars of wisdom

Mikä on selityksesi kaikelle: bloody pleasures

Mitä ajattelet perjantaisin: lying delilah

Mikä on lempivärisi: two minds one soul

Mikä on neuvosi vähemmän kokeneille: beyond the dark sun

Mitä tekisit mieluiten juuri nyt: lay your heart to rest

Kuvaile parasta ystävääsi: you by my side

Mitä on sänkysi alla: the drapery falls

Mikä on ollut suurin saavutuksesi: let my hair down

Mihin menet häämatkalle: from cradle to enslave

Mitä on TEE NÄMÄ -listallasi: enthrone the dark angel

Missä olisit mieluiten juuri nyt: edessäni


moh.

tuoreet mansikat
pakastemansikat
soseutetut mansikat
mansikkapurkka
mansikkajäätelö
mansikkajuissi
mansikkarahka

<3 *kuolaa näppiksen pilalle*
Olen löytänyt lapsuuden the Mansikan uudelleen! Tätä täytyy juhlia kun tuli ostettua mansikkajäätelöökin tänään :'D

Ainiin, ja tajusin tänään, että olen teinipissis. Ja jonkin sortin wannabe. :b

löysinpä jennin päiviksestä tämmösen >8D

Hyveitä:

Suhteellisuuden taju
Oikeudenmukaisuus
Urhoollisuus

Syntejä:

Vatsan palvonta
Murehtiminen
Hengen velttous

mohahh.

Mazzai katsahti hätääntyneesti ympärilleen pudottaen kasan muistiinpanoja. Hänen ruskeat silmänsä kohdistuivat ensin ikkunaan, sitten oveen ja vielä kerran pyöreän huoneen ainoaan ikkunaan. Hän kuunteli pitkän tovin hiiskumatta sanakaan, edes hengähtämättä. Viimein, kun hän oli täysin varma, ettei kukaan ollut tulossa, hän uskalsi poimia pudonneet pergamenttiliuskansa.

Hän istahti työpöytänsä ääreen ja avasi oppikirjansa. Hän silitteli hajamielisesti kirjan kannen riimuja, joka kostautui heti puuttuneen keskittymisen aiheuttamana päänsärkynä. Tykyttävät ohimot eivät pohjustaneet parhainta aikaa opiskelulle, mutta noviisin on tehtävä mitä noviisin on tehtävä. Kokeeseen olisi enää muutama päivä, ja hänen olisi jo pian lähdettävä matkalle. Korkeimman taikuuden torni kun ei ilmestynyt silloin kuin matkaaja itse halusi, se oli oikukas ja oikut määräsi velhojen neuvoston päämies, Dalamar.

Mazzai keskittyi siis ja avasi mustan, nahkapäällysteisen kirjan. Pellavainen huppu kahahti kun hän tottuneesti selasi osioon, jossa käsiteltiin taisteluloitsuja. 'Sydänyön hohka' oli hänen oma loitsunsa, hieman keskeneräinen tosin, eikä hän edes tiennyt mitä sen oli tarkoitus saada aikaan. Olipa sentään edes nimi kunnossa, hän pohti itsekseen virnuillen. Puolisen tuntia sujui oikein hyvin, hän sai tankattua uusia loitsuja päähänsä suuremmitta ongelmitta. Vaikkakin lausuminen tuotti vaikeuksia tulikeihäsloitsun keskiosassa. 'Dqwer'sz eji nie ast epilak..' Dqwer'sz? Miten helvetissä tuon lausuminen oikein olisi edes mahdollista? Hänen mestarinsa kyllä tietäisi, voivoi, tietäisi, muttei kyllä jakaisi tietojaan hänen kanssaan. Mazzai oli yksin opiskelujensa kanssa, mestari Gerik oli hänen opettajansa vain nimellisesti.

Alakerrasta kuului kirkunaa. Naisen kirkunaa. 'Nidael!', Mazzai ajatteli paniikinomaisesti, mutta tiesi, että oli jo myöhäistä. Hän oli täällä. Noviisin olisi paettava ja pian sittenkin. Hän otti retkipakkauksensa, jonka hän oli pakannut valmiiksi ja sujautti pari kirjaa ja taikasauvan kaapunsa suurenevaan taskuun. Se oli oikein kätevää, sillä tavaroiden mentyä sisään, tasku pieneni normaaliin kokoonsa.

'Hän on täällä!'

Mazzai tarttui läheiseen kirjahyllyyn ja kaatoi sen. Arvokkaat loitsukirjat levisivät hidastaen hieman tuon pelottavan miehen etenemistä. Se ei kuitenkaan riittäisi, sen velho-oppilas tiesi varsin hyvin, ja syöksähti ikkunalle. Maahan oli viiden metrin pudotus, ja alla odotti piikkinen ruusupensaikko. Hän irvisti, mutta pirstoutuvan puun ääni muistutti häntä takana vaanivasta raa'asta kuolemasta, joka pian hänet perisi. Hän pidätti henkeään ja hyppäsi.

Terävät piikit repivät haavoja hänen käsivarsiinsa ja jalkoihinsa, eikä hänen naamansakaan säästynyt. Pitkiä, kirkkaanpunaisia suortuvia hiusta takertui ruusupensaan varsiin, mutta kivusta turtuneelle aateliselle se oli mitätön menetys. Hän raastoi itsensä pensaasta jättäen jälkeensä palasia hienosta viitastaan, jonka hän oli saanut täyttäessään kahdeksantoista. Tuolloin hänestä oli vielä pitänyt tulla herttua isänsä jälkeen.

Se oli kuitenkin ollut ennen kuin hän oli varastanut tunnetun maailman pelätyimmältä ja vaikutusvaltaisimmalta lordilta taikasormuksen, joka kuuleman mukaan voisi kuljettaa sen haltijan toisiin maailmoihin. Pian varkauden jälkeen Mazzai oli lähtenyt kiertämään maailmaa ja ajautunut opiskelemaan magian salatieteitä hallitakseen sormusta. Viisi vuotta hän oli paennut, ja paetessaan opiskellut, ja yhä hän pakeni.

Hän juoksi kyyryssä kohti pääporttia. Hänen yrityksensä sulautua varjoihin jäi yritykseksi, sillä hänen takaa-ajansa oli aivan hänen kannoillaan. Tuo demoni oli yksi maanvaiva! Portti heilahti auki ja sysäsi kartanon pihalle osastollisen hopeisella ketulla merkittyjä sotilaita. Mazzai kirosi hiljaa. Mitä Gutwulfin nimeen hän nyt tekisi? Hänet oli saarrettu! Demoni lähestyi ja sotilaat vetivät miekkansa huotristaan. Sormus! Sormus olisi hänen ainoa toivonsa. Hän ei ollut vielä koskaan kokeillut sitä, hän ei uskonut, että olisi tarpeeksi voimakas käyttääkseen niin mahtavaa ulottuvuusporttia, mutta nyt ei auttanut itku markkinoilla. Se oli joko kaikki tai ei mitään.

Ilma vääntyi omituisesti, ja sotilaat pysähtyivät. He katselivat hämmentyneinä toisiaan. Mustakaapuinen velho oli poissa.

***

Mazzai avasi silmänsä. Häntä heikotti, ja päätös antaa ylen läheiseen puskaan auttoi hieman hänen vaikeaa oloaan. 'Olen sentään vielä hengissä', hän ajatteli helpottuneesti ja alkoi tutkia olinpaikkaansa. Hänellä ei ollut aavistustakaan mihin maailmaan hän oli ajautunut. Vaihtoehdot olivat vilisseet hänen silmiensä edessä, muttei hän kerennyt kunnolla valita minne mennä. Hän oli vain sujahtanut ensimmäiseen ulottuvuuteen, joka näytti houkuttelevimmalta.

Taivas oli yhä sininen ja ruoho vihreää. Hyvä, ehkä hän ei ollut tullut niinkään erilaiseen paikkaan kuin hän olisi voinut. Noviisi nousi ylös ja lähti kävelemään pitkin maahan tampattua polkua. 'Kai tämä johtaa jonnekin sivistyksen pariin', kärpäsiin kyllästynyt ylhäisömies ajatteli nyrpistäen nenäänsä, 'Kenties sieltä löytyy kuplakylpy'.

Hän tuli tien laitaan. Näky jäädytti hänet paikoilleen tehokkaammin kuin Marthan runsas rintavarustus konsanaan. Tien väylä oli leveä, se oli päällystetty jollain mustalla massalla ja mikä kummallisinta, sitä pitkin ajoi ihmisiä vaunuilla, joiden eteen ei oltu valjastettu hevosia! 'N-ne kulkevat itsestään!', Mazzai ihmetteli mielessään. Ehkä tämä oli jumalten koti. Ehkä minä saan tavata itse Nuitarin!

Hän perääntyi tieltä ja kyyristyi läheisen pensaan taakse. Eiväthän nuo vaunut olleet edes vaarallisia, vaikka lujaa ne kulkivatkin, ja metelöivät kuin irralleen päässeet kaaosdemonit. Pääteltyään nerokkaasti tämän, velho nousi, pudisteli pölyt ja ruohonkorret kaavustaan ja astui rohkeasti takaisin tielle.

Hän alkoi kävellä tien reunaa pitkin toivoen, että olisi älynnyt ottaa vähän mukavammat matkasaappaat. Kymmenen sentin korot eivät todellakaan olleet parhaat kävelyyn kohti tuntematonta. Mazzain varpaat olivat rakoilla, ja hän päätti jo ettei liikkuisi senttiäkään jos tuon mäen takana ei olisi mitään muuta kuin tämä sama tie. Hän kiskoisi saappaat jaloistaan ja yöpyisi jossakin, eihän tuo oudolla kivellä päällystetty tie minnekään katoaisi! Sen kostonhimoisen demonin Mazzai kyllä toivoi jääneen Krynniin, muuten hän olisi pahemmassa pulassa kuin aikaisemmin, sillä täällä hän ei tuntenut maata, valtiota, aikaa, tapoja eikä edes käypäisiä piilopaikkoja.

Mäellä hänen helpotuksen huokauksensa kuului taatusti jokaisen elävän olennon korviin sadan metrin säteellä. Talo!

***
.. no vittu ei tähän pysty..

kesä loppuu nyyh.

Severus huokaisi syvään selvästi pettyneenä. Mikä kumma oli saanut yrmeän juomamestarin niin pois tolaltaan? Syynä oli hänen rakas punainen villasukkansa. Viime aikoina sukka oli ollut kumman yhteistyöhaluton, se ei suostunut enää edes vilkaisemaan häneen päin. Severus ei voinut ymmärtää mikä oli vialla. Oliko hän tehnyt jotain anteeksiantamatonta? Hän ei keksinyt mitään kovin raskauttavaa...

Vai olikohan sukka, jota kutsuttakoon tästä lähtien Pasiksi, vieläkin suuttunut siitä kun liemimestari oli siinä bokserikokoelmaansa pestessään vahingossa lorauttanut likavettä tuolille, jossa sukka oli vihellellyt hiljaa hilpeää pientä viisua. Viisu oli muuttunut alavireiseksi ja loppunut pian kokonaan. Severus oli käyttänyt kaiken nokkeluutensa saadakseen Pasin jälleen puhumaan hänelle, mutta pian sukka oli tiputtautunut tuolilta pieneksi, villaiseksi kasaksi ja alkanut tuijottamaan vastakkaista seinää kumman intensiivisesti. Juomamestari oli tullut kateelliseksi - oliko seinä komeampi kuin hän? Severus oli nostanut koukkunenänsä kopeasti pystyyn ja maalannut sydämin koristetun seinänsä kokonaan vihreäksi.

Hän oli kerrassaan neuvoton. Pasi oli ollut syömättä jo monta päivää, ja paine Severuksen kaavun etumuksessa vihjaili, että sukan paasto kävisi pian liian vaikeaksi palaksi kestää, ja että liemimestarin olisi pian lähdettävä vieraisiin huojentamaan oloaan.

"Kulta pieni, kertoisitko mikä sinua vaivaa? Olen sinusta äärettömän huolestunut", Severus yritti turhaan udella. Pasi ei sanonut mitään. Oliko hän tappanut Pasin tulikuumalla vedellä? Hän panikoi ja yritti turhaan ravistella Pasia toimintaan. Sukka lötkötti Severuksen otteessa todellakin - kuin kuollut.

Severuksella oli nyt vaikea tehtävä edessään. Hän voisi joko haudata Pasin kunniallisesti maahan, mutta kaikki saisivat tietää hänen tappaneen sukan ja hän saisi murhasyytteen, tai hän voisi salakuljettaa pasin kaapunsa sisällä Luciuksen kartanoon, jossa sille tehtäisiin kokeita mahdollista henkiin herättämistä varten. Päätös oli vaikea, mutta lopulta Severus päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Ei hän ollut valmis luopumaan pasin ah-niin-ihanan tiukasta varresta, joka pisteli hieman hänen ruokkiessaan sitä. Hän kaappasi hormipulveria kouraansa, tunki sukan hätäisesti kaavunhihansa sisään ja hän astui takkaan.

"Malfoyiden kartanoon!" Hän kiljaisi ja katosi vihreään tulenleimahdukseen.

***

"Lucius! Oi, Lucce!"

Lucius nousi sängyltä ja tuijotti poikaansa ankarasti.

"Poika, sinä kutsut minua isäksi! Yksikin 'Lucce' vielä, ja hoitelen sinut niin, ette kävele viikkoon!" Herra Malfoy painotti sanomaansa vakavalla uhkauksella, joka kuitenkin näytti kaikuvan kuin kuuroille korville. Draco hymyili autuaana silkkilakanoiden keskellä ja koukisti etusormeaan kutsuvasti. Lucius ei voinut vastustaa tuon notkean sormen kutsua, vaan painautui vaaleahiuksisen nuorukaisen päälle päättäen antaa Dracolle viikon istuntakiellon, vaikka poika olikin pysynyt hiljaa. Se tosin jäi vain aikomukseksi, kun makuuhuoneen takka välähti vihreänä, ja sylki ulos rasvahiuksisen juomamestarin hätäinen ilme kasvoillaan.

"Öö.." Oli ainoa sana, minkä Severus sai suustaan. Olipas hän tullut pahaan aikaan. Noh, väliäkös tuolla.

"Voin odottaa, että hoidatte isä-poika tuokionne loppuun, ei minulla niin kiire ole", hän vakuutteli nähdessään luciuksen jäänsinisten silmien välähtävän ilkeästi. Herra Malfoy ärähti, ja nousi ylös. Silkkiset vaaleat hiukset heilahtivat pahaenteisesti tämän kävellessä kohti juomamestaria.

"Oliko sinulla jotain asiaakin, vai tulitko vain häiritsemään minun opetustuokiotani? Sinä tiedät varsin hyvin, että minun täytyy opettaa Dracolle edes alkeet sänkypuuhista ennen kuin hän vaihtaa kouluaan Durmstrangiin", Lucius kysyi ja siristi silmiään, "Onko sinulla jotakin housuissasi?"

Severus vilkaisi alaspäin. Sukka oli kietoutunut tiukasti hänen kyrpänsä ympärille aiheuttaen aikamoisen hyvänolon tunteen kärsivälle liemimestarille. Tosiaan, hänen housunsa pönköttivät. Hän ei tiennytkään maagisen matkustamisen sukkien kanssa olevan noin mukavaa. Täytyisi varmaan kokeilla toistekin, hän mietti ja vastasi Luciukselle, sillä tämä näytti olemaan valmis tekemään hänestä eunukin, mikäli selitystä ei pian kuuluisi.

"Aivan.. Aivan niin. Tulisitko vähän tänne syrjemmälle? En tahtoisi tämän kantautuvan muiden korviin", Severus sanoi ja kietoi kätensä Luciuksen olkapäälle. He kävelivät huoneen pimeimpään nurkkaukseen ja Severus selitti kuiskaten koko jutun. Malfoy pudisteli päätään, sukka oli mennyttä, se oli kuollut, eikä sitä voisi saada enää henkiin. Parasta vain, että he polttohautaisivat sen ja viskaisivat tuhkan tuuleen.

"Oi Pasi, voi ei, ei minun pientä Pasiani!" Severus huudahti kimeästi ja alkoi itkemään katkerasti kömpelyyttään nesteiden kanssa. Hän nyyhkytti niin, että kaapu kastui rinnuksilta aivan litimäräksi.

Lucius seisoi vieressä hieman vaivaantuneena, osaamatta auttaa pitkäaikaista rakastajaansa. Mitä hän voisi tehdä helpottaakseen juomamestarin selvästikin vaikeaa oloa? Hänen silmänsä karkasivat yhä vuoteella kuikkivaa Dracoa kohti ja sitten Severuksen suurta erektiota. Kiero hymy ilmestyi kuin itsekseen hänen kasvoilleen. Hän päätti tappaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

"Severus. Sinun pitäisi tehdä jotain tuolle kyrvällesi. Draco varmaan auttaa sinua aivan mielellään", Lucius ehdotti ja työnsi itkevän juomamestarin sängylle. Draco hyökkäsi nälkäisesti hyväksikäyttämään toisen voimatonta oloa.

"Isänsä poika", Herra Malfoy mutisi hyväksyvästi. Hänen silmänsä ajautuivat Severuksen hihasta tippuneeseen punaiseen villasukkaan. Hän poimi sen maasta ja käveli sen kanssa komeroon.

Komerosta kuului pienen pieni kuiskaus: "Nyt me voimmekin tutustua paremmin toisiimme. Pasihan sinä olit? Minä olen Lucius.."

Horoskooppi, joka kertoo totuuden~

Olen neitsyt/vaaka.

NEITSYT

Olet johdonmukainen ja inhoat epäjärjestystä. Saatat siivota autoasi kolme vuorokautta putkeen. Pikkutarkkuutesi raivostuttaa muita, joten Neitsyet eivät päädy lainkaan avioon. Olet kylmä ja tunteeton, lisäksi nukahtelet rakastellessasi. Neitsyet ovat mahdottoman hyviä bussikuskeja. Neitsyt on luultavasti kaikista tähtimerkeistä vittumaisin. Ihmeellinen tekopyhä säntillisyys ja patologinen turvallisuuden tunteen hakeminen käyvät joskus niin valtavasti muiden merkkien edustajien hermoille, että tapahtuu ikäviä asioita - Neitsyille. USA:n vankiloissa on paljon sarjamurhaajia, jotka ovat tappaneet vain Neitsyitä. He ovat varsin korkealle arvostettuja vankilan omassa hierarkiassa. Kuolemaan tuomituista vain Neitsyiden kohdalla tuomio pannaan aina täytäntöön välittömästi.

Onnenkapine: Ehjä immenkalvo
Onnennumero: Mikä tahansa luotettava numero
Onnenväri: Mikä tahansa väri, joka ei haalistu vaan pysyy aina samanlaisena
Motto: "Voi olla, mutta todellisuudessa..."
Auto: Seat Cordoba Diesel 2,9l/100 km

VAAKA

Olet hauras lyyrikko ja sinun on vaikea pitää jalat maassa. Jos olet mies, sinulla on hyvin voimakkaita homoseksuaalisia taipumuksia. Onnistut työ- ja raha-asioissa mainiosti. Vaaka-naiset onnistuvat parhaiten prostituutiossa hyvän vaaka-asentonsa vuoksi. Vaa"at kuolevat äkillisiin sukupuolitauteihin. Vaaka on ainoa joka jaksaa katsella omaa takamustaan peilistä vaikka kuinka kauan. Vaaoilla on valitettavan usein varsin hyvät ahterit. Naispuolinen Vaaka ei ole sisäistänyt, että ahteria ei ole suunniteltu vain katsottavaksi. Tästä johtuen Vaa'at eivät ole irtosuhteissa halutuinta riistaa.

Onnenkapine: Peili
Onnennumero: Vain 299,-
Onnenväri: Kevään muotiväri
Motto: "Tää on aivan ihana! Voiko teillä maksaa Visalla?"
Auto: Volvo S80

Osa 3.

Smolander oli murtunut. Elvi oli pettänyt häntä sen taikaliivimiehen kanssa! Miten hän saattoi? Smolkku ei ollut saanut syötyä kolmeen päivään, ja patti oli kasvanut uudestaan hänen otsaansa. Hän oli ollut sen ajan poissa koulussa, väittänyt, että oli kipeä. Ja tottahan se olikin, hänen sydämensä vuosi matemaattisia kaavoja Elvin tähden. Pii r toiseen valui lattialle hänen housunlahjettaan pitkin. Smolkku tunsi tyhmentyvänsä hetki hetkeltä. Tämä ei voinut jatkua!

Hän kiersi levottomana kehää keskellä olohuonettaan, jossa Hinkkanen ja se-se-se i-i-i-idiootti Kalevi olivat tanssineet. Tai noh, ainakin Kalevi oli kovasti yrittänyt, vaikkei Hinkkis ollut vaikuttanut kiinnostuneelta hänen epätoivoisista yrityksistään. Smolkku oli vahingoniloinen, onneksi sentään Hinkkis oli tajunnut jättää sen epägeometrisen mikropiirin, joka sekoili laskuissaan koko matematiikkaneuvoston häpeäksi ja tuotti Smolkulle erikoista häpeää, koska hänen Matikan Henkenä olisi pitänyt pystyä pitämään Kalevi kurissa. Hänen tunteensa olivat siis perin ristiriitaiset. Toisaalta hän halusi auttaa Kalevia laskuissaan, mutta ajatus hänen jakorasiaansa sekaantumisesta sai hänet näkemään punaista kuin härkä, jonka edessä sitä heiluteltiin.

Yhtäkkiä hän pysähtyi. Hän oli keksinyt hienon idean! Heittääkseen Elvin kauas mielestään, hänen tätyisi vain hankkia muuta puuhaa illoikseen. Sitä paitsi hänen lattiansa sortuisi pian, jos hän jatkaisi tätä kehän kiertämistä, siihen oli jo kulunut viiden sentin railo. Smolkku hankasi otsaansa ja rypisti kulmakarvojaan. Hän sopersi ääneen puhuen peililleen, joka roikkui seinällä:

"Kerro, kerro kuvastin, ken on Ruukinkoululla se-se-sexyin?"

Vastaus ei vastannut hänen kuvitelmiaan. Peili nimittäin vastasi:

"Kervis-pervis pojan pesismaila on aika håt! Sun kannattais kokeilla sitä", se lisäsi tietävän kuuloisena. Smolander tuijotti hetken takaisin heijastuvaa omaa kuvaansa.

"Jos sänky on 2,5m leveä.. hotellihuone on... mahtuuko se-se-se.. pyörimään laidasta laitaan... eieiei.. mitenkäs tämä nyt.. tässä täytyy olla.. hieman ovela.." hän nytkäytti päänsä pystyyn ja kysyi:

"Mtäh? Sanoitko jotain? En tainnut kuulla.. Oletpas sinä muuten komea veijari, oikein sievä patti tuossa otsassasi", Smolkku kujersi ja katseli kuinka hänen peilikuvansa ojensi kätensä ja hankasi pattia. Hän tunsi kirvelevän tunteen OMASSA otsassaan. Mitenkäs tä-tämä oli nyt mahdollista? Hän tunsi paniikin riehuvan sisällään tahtoen juosta pois pieni perse pehmeästi hyllyen ja huutaen 'Se tulee, se tulee! Maatikanloppu! Ju-ju-juoskaa!' Hän kuitenkin ryhdistäytyi ja kysyi peililtä:

"Mitä minun sinun mielestäsi tulisi tehdä Elvin suhteen?"

Peilillä ei ollut selkeää vastausta, se vain raaputteli otsaansa hämmentyneen näköisenä ja vilkuili sivulle. Smolkku seurasi sen katsetta ja huomasi seinässään kiinni olevan lapun, jossa ilmoitettiin yläasteen diskosta. Ratas hänen päässään kääntyi toiseen asentoon, ja kaikki naksahti paikoilleen. Tänä iltana hän menisi diskoon, hankkisi uusia ystäviä ja unohtaisi koko sö-sö-ssöössöttelevän Elvin.

***

Kalevi oli Hinkkasen salatunnelissa tuijottamassa läpi siihen porattua reikää. Ovatpa nämä tirkistysaukot käteviä, Kalevi ajatteli. Hinkkanen oli varhaisessa vaiheessa vakoojan urallaan käyttänyt kuukausia rakentaakseen tunnelit voidakseen suorittaa tehtäviään. Sittemmin hänen uransa oli kehittynyt salamurhaajatasolle, joten hän oli kerran kännissä paljastanut Kaleville tunnelien sisäänkäynnit, ja Kalevin suostutellessa tätä hienovaraisesti pakottamalla kaljaa hevimiehen kurkusta alas, Hinkki oli kiltisti piirtänyt kartan tunneleista Kalevin vessapaperin palaan, jonka tämä oli vetäissyt taskustaan.

Elvi oli näes nyt suihkussa opettajien huoneiden takana, Enska, Kervis ja pesäpallomaila olivat siis käyneet vierailulla, Kalevi tuumi ja katseli himokkaasti Elvin hytkymistä suihkulaulunsa tahdissa. Vähän väliä suihkusta kuului:

"Min vacker rumpa, så så Risto..så! sexig.."

Kalevi tunsi tukehtuvansa. Elvi yhä vain hoki Riston nimeä tyydyttäessään itseään. Eikö hän ollut tarpeeksi hyvä? Oliko Risto parempi? Hän ei voinut uskoa sitä! Kalevi oli - vietettyään ensimmäisen iltansa Elvin kanssa - tehnyt kaikkensa pitääkseen Elvin miehen.. eikun mielenkiinnon taivaissa, muttei voinut olla kuulematta Elvin "Risto, oi Risto sexig!" - hoentaa saadessaan orgasmin. Jälkeenpäin hän oli väittänyt, että oli sanonut "Riisiä, oi riisisilakkaa!"
Kalevi epäili tätä. Hän puristi kätensä nyrkkiin, hän oli vimmoissaan, muttei kyennyt estämään aseensa latautumista. Viimein paine kävi pakottavaksi ja Kalevi jätti Elvin yksin suihkuun suunnistaen vessapaperikarttaansa hyväksi käyttäen Hinkin toimistoon.

***
Hinkkasen toimisto oli yhtä sotkua. Joka puolella oli lojui johtoja, soittimia ja kaljapulloja, joista osa oli rikkoontunut. Hinkillä olisi tänä iltana ensimmäinen keikka sitten teinivuosien! Vaikkakin se oli yläasteen diskossa, hän pääsi viimein toteuttamaan unelmansa; ei hän vakoilusta ollut koskaan edes pitänyt, mutta jollakinhan se mieshuora oli pystyttävä pitämään maksettuna.

Nykyään Hinkki maksoi tälle täyspäiväistä palkkaa siitä hyvästä, että tämä matkustaisi kaikkialle hänen keltaisessa repussaan. Pitkästyttävillä oppitunneilla repun suu auvautui ja mies ojensi kätensä avaten Samin sepaluksen. Vuosien harjoittelun jälkeen Hinkki onnistui salaamaan purkautumisensa oppilailta ja vaikkei pieni mies saanut nieltyä kaikkia Samin lapsia, kaikki luulivat lattialla olevan sotkun olevan Kalevin kuolaa.

Hinkkiksen mietiskelyt keskeytyivät kun Samin itsesuunnittelema pikauloskäynti salakäytävästä sylki ulos höynähtäneen pitkän matematiikan opettajan. Mikä riesa tuostakin oli tullut!

"Vittu sä rikoit mun kaljapullot! Sinne meni 50 centtii!" Hinkki kirkui Kaleville, joka puristi käsi valkoisena piliään ja katsoi anovasti Samia.

"Kuule rakas Hinkki-Pinkkiseni.. Älä viitsi olla vihainen, tiedät etten käyttäisi tuota ovea jos minulla ei olisi suuri hätä!"

"Viimeks tulit kun penikses oli jääny vetskarin väliin ja vittu mun piti leikellä sentti sun munastas et sain sut vapaaks, vitun dorka!" Sami kiljui yhä vihaisempana ja vetäisi jostain mustan paitansa poimuista suuren tikarin.

"Kun tarvitsisin apua.. Elvi.. Ähh.. Voisitko millään laukaista minut?" Kalevi anoi polvillaan Samin edessä.

"No hyi vittu, en!" Hinkki örisi ja veti housunlahkeensa sisäpuolelta sinne piilotetun katanan ja otti taisteluasennon.

"Voin kyllä pätkäistä hepistäs vähä lisää ni sun ei tarvi sit huolehtii siit", Sami ehdotti ja jatkoi: "Tai voin lainata sulle mun pikku-ukkoo. Pikku-Sami, hoi! Herätys!"

"Se on perkele laiska pummi, mut sen on pakko tulla, jos mä kutun sitä", Hinkki selitti Kaleville pienen miehen kaivautuessa alakuloisena ulos keltaisesta repustaan. Pikku-Sami tuijotti Hinkkiä murhaavasti, mutta köpötteli eteenpäin ja tarttui Kalevin erektioon. Hän alkoi liikutella kättään hitaasti edes takaisin. Kahelin hengitys kulki katkonaisesti ja kun pikkumies vaihtoi käden märkään suuhunsa, Kalevi ei voinut olla enää ähkimättä suureen ääneen. Kalevi tunsi neisteidensä purkautuvan pian ja Pikku-Sami valmistautui nielemään ne. Tämä irvisti ja yökkäsi spermat kaaressa roskikseen, jonka Hinkki nosti salamannopeilla salamurhaajan liikkeillään naamansa suojaksi, jonne ukko tähtäsi. Hän näytti ukolle kieltä ja kirkui voitonriemuisena. Kun Kalevi näytti olevan tyydytetty ja pikkumies oli ryöminyt takaisin reppuun kuorsaamaan, Sami virnisti.

"Läheks tänä iltana diskoon? Tai siis et tuuks mun kaa hanipeipe", Hinkki kysyi flirttailevasti ja sai toivomansa vastauksen. Nyt hänen ei tarvitsisi etsiä basistiä bändiinsä, hän ajatteli ja hihitteli jälleen. Olihan hihittely sentään eräs hänen rakkaimmista harrastuksistaan.


___

paska ol mut ei jaksa. VIRHEITÄ EI JAKSA KORJAAAAAA~