IRC-Galleria

Jos karhu ei hoida kuntoaan,
hän saattaa ruveta lihomaan.
Onko siis ihme minkäänlainen,
että Nallemme on pullukkainen,
kun hoitaa omaa kuntoaan
vain putoamalla sohvaltaan
mutta ei koskaan tosissaan
rupea takaisin kapuamaan?

Lihavuus kyllä askarrutti,
se nalleakin huolestutti,
hän on näet tekoa tukevaa.
"Olisi hoikkuus pukevaa",
hän mietti, "mutta vaikeaa
on kuntoansa kohentaa,
kun ei sitten milloinkaan
päästetä ulos liikkumaan."

Hän kuono vasten ikkunaa
sai turhaan ulos tuijottaa
ja päiväkaudet katseli,
kun kansa pääsi liikkumaan
ja eroon liikakiloistaan.
Hän huokaisi syvään: "Varmaankin
minä olen kaikkein lihavin!"

Ikiomalla paikallaan
yöt Nalle nukkui sohvassaan,
mutta ei suinkaan yksinään,
oli siellä hänen vieressään
eläintä jos jonkinlaista
ja vielä muuta kummajaista,
kuten "Olipa kerran"- kirjoja
ja Maailmanhistoria.

Sitä historiaa katsellessaan
hän näki Ranskan kuninkaan,
joka kuvassa näytti tukevalta,
ja Nalle luki kuvan alta:
"Kuningas Ludvig Näin ja Niin,
joka lisänimellä tunnettiin:
hän oli Ludvig 'Komea'!"
Ja mies oli tosi lihava!

Oli Nallesta vallan riemukasta
lukea, että suurta Kuningasta
sanottiin Ludvig "Komeaksi"
eikä lainkaan lihavaksi,
että miehessä oli oikea puhti,
vaikka hän oli varsin tuhti.
Siispä myös pulskasta nallesta
voi tulla "Karhu Komea".

Ehkäpä, mutta jospa niin
vain ennen aikaan uskottiin.
"On muoti voinut vaihtua,
ja nyt kaikkien pitää laihtua.
En joutuisi turhaan arvailemaan,
jos itse näkisin Kuninkaan.
Mistä löytyisi 'Ludvig Komea'?
Sitä ei kirjassa paljasteta."

Kun Nalle aamulla aprikoi,
missä "Ludvig Komea" olla voi,
katsellen ulos ikkunasta,
näkyykö missään Kuningasta,
ikuna auki rävähti
ja - huiskis - Nalle putosi.
Koko aprikointi kesken jää,
kun karhu kadulle mätkähtää.

Ohitse sattui kävelemään
mies pulska pilke silmissään,
hän näki Nallen pudonneen
ja nosti hänet jaloilleen,
lempeästi rohkaisi
ja lohduttavasti puheli:
"Ikävä pudota alas tuolta,
mutta enää ei tarvitse tunte huolta."

Ei Nalle pystynyt puhumaan,
ei tainnut mitään kuullakaan.
Hän osasi vain tuijottaa
kuvakirjan miestä tukevaa.
Voisiko "komea" Kuningas
olla tämä mies vatsakas?
"Ei", tuumi hän, "vaan sittenkin,
entäpä jos kysyisin?"

"Olenko sattunut tapaamaan
Hänen Majesteettinsa Ranskan Kuninkaan?"
"Olette kyllä." Mies kumarsi
ja hattuansa kohotti.
"Ja minä kai saan kunnian
tavata Karhu Komean?"
Nalle kumarsi vielä syvemmin
ja vastasi: "Niin saattekin!"

Ikkunan alla seisoivat
nyt komeat herrat molemmat
ja jutteliva huolettamina,
jos kohta hiukan lihavina.
Sitten Kuningas soitti ovikelloa
kun tahtoi jatkaa matkaansa.
"Teidän karhunne tässä, arvaan niin",
hän sanoi hymyillen. "Näkemiin."

Jos karhu ei hoida kuntoaan,
hän saattaa ruveta lihomaan.
Onko siis ihme minkäänlainen,
että Nallemme on pullukkainen.
Mutta nyt ei huoleta ensinkään,
vaikka häntä pulskana pidetään.
Niin ei ole laita laisinkaan.
Hän ihailee ulkomuotoaan.

A.A. Milne