kuin auki viilletyt ranteet
sieluni veren lailla valuu minusta
tyhjiö sisällä
paineistettuna täyttää pään
makuhermot muuttavat veden kaljaksi
kuten ennenkin
niin tänäänkin
haluan hukuttautua
turruttaa nälkäni
tuohon tuoppiin
hiljaa henkäisen
taas yksi ilta huurteisena nautittu
kaipaan viereesi
ajatukset pitävät hereillä
kooma unenomainen
silmät suljettuina näen taas
selvänä edessäni
liian kaukana tavoitettavaksi
turhaa odotan sinun koputtavan oveeni