IRC-Galleria

sinä viet minua
kädestä pitäen
kuiskaat salaisuuksia korviini
en ymmärrä lausettakaan
ja sinä vain hymyilet

istutat minut alas tuolille
hivelet poskiani
kerrot minulle mikä on kaunista
minua oksettaa

hetkessä saat minut itkemään
vain pelkällä katseella
rojahdan polvilleni anomaan

kylmä ase otsallani
kertoo paikkani
olen koira
pummi katuojassa
en sitäkään sinulle
silti sinä hymyilet

-rakas.
silmäsi huutavat murhaa



oi älkää kysykö mikä se oli.. mut olipahan kuitenki

kosketa minua
sielusta syvältä
sinua varten sitä korjasin
se vaikka sirpaleina olikin
koottua siitä sain osasen
kodiksesi luoden


nää on näitä hetkiä kun mitään järkevää ei saa ittestänsä ulos

kuin auki viilletyt ranteet
sieluni veren lailla valuu minusta
tyhjiö sisällä
paineistettuna täyttää pään
makuhermot muuttavat veden kaljaksi
kuten ennenkin
niin tänäänkin
haluan hukuttautua
turruttaa nälkäni
tuohon tuoppiin

hiljaa henkäisen
taas yksi ilta huurteisena nautittu

kaipaan viereesi

ajatukset pitävät hereillä
kooma unenomainen
silmät suljettuina näen taas
selvänä edessäni
liian kaukana tavoitettavaksi

turhaa odotan sinun koputtavan oveeni

taas näit päivii ettei pääse ylös sängystä, ja kun pääsee silmät ja pää vetää kieroon vaikka nukkunu oliski 9h.. kyl se siit lähtee jos tajuaa vaan nousta ylös, mutta ohan se vähä hankalaa nousta jos on kuollu olo... kädet ei liiku, suusta pelkkää mongerrusta ja tajunta heittää niiden pimeiden unien rajamailla sekoittaen todellisuuden itteensä... ei kiinnosta herätä

Enkä keksi mitään minkä vuoksi nousisin