IRC-Galleria

Niin se ilta tuli minkä en uskonut ikinä tulevan. Kaikki se minkä kuvittelin asioista muuttui totaalisesti!Kaksi iltaa tässä elämässä saattoi muuttaa koko tulevaisuuden,sitä vaan ei tiedä vielä. Nämä tunteet mitä tunnen,on salattava,en saa puhua ääneen,en näyttää mitään.
Olisi jatkettava kuin ennenkin mutta en tiedä onnistuuko...

Myös erään toisen henkilön tunteet näkyi vahvemmin kuin koskaan.. Näin todellisuuden jota vierestä katsoin ja kuuntelin,koin.. En ole tyhmä ja ymmärrän suhde asioista paljon,ehkä enemmän kuin uskoisi ja tajusin että kaikki ei todellakaan ole niinkuin pitäisi tai miltä se ulkopuoliselta näyttää.

Vahva olen aina ollut ja paljon niellyt ja kokenut ja tehnyt mutta kai kaikella jossain on rajansa??Mistä ihmeestä sen loppujen lopuksi tietää,miten tietyt asiat tulisi ottaa?Onko se ensi reaktio SE oikea,niinkuin tähän asti olen todennut ja aina niin ajatellut,vai pitääkö selitykset kuunnella ja uskoa ja antaa taas kaiken olla??Välillä vaan tahtoo luovuttaa ja antaa kaiken olla,olla yksin ja kuolla hiljalleen pois. Kuolemaakin on monenlaista. Voit olla fyysisesti mutta silti kävelet kaiken keskellä tai henkisesti kuollut ja kukaan ei huomaa sinua, ei kuule sinua, ei tunne sinua..

Millainen on ihanne kuolema?