IRC-Galleria

http://www.youtube.com/watch?v=94BbOA9FWk0

Ihan paras kesäkappale vuodelle 2007!!!

(*repeileeeeeee.....*)

Selvisi sitten se syykin sille tukalalle päänsärylle - ne ihanat isot pulleat ukkospilvet salamoineen! Vettä tuli niin ettei eteensä nähnyt, kadut tulvivat ja taivas tummui kuin tuomiopäivän edellä niin, että päivästä tuli yö. Meillä Anna Demoniprinsessa pelkäsi ukkosta ja piiloutui vaatehuoneeseen, eikä tullut esiin vaikka houkuttelin juppinaksuilla. Ja se neiti normaalisti vaikka tanssisi niiden raksujen edessä!

Migreeni sitten pakotti unille, ja kun ukkonen loppui oli päänsärkykin kadonnut. Kuin taikasauvalla olisi joku heilauttanut - tai lyönyt tässä tapauksessa päähän. Ilma oli yhtä kevyt kuin olokin. Aika mielenkiintoista se kuinka joskus oma olo toimii ilmanpuntarina.

Viime aikoina tuo nukkuminen on taas takunnut. Ei ollenkaan hyvä. Sitten on koko päivän ihan uskomattoman väsynyt, ei oikein jaksaisi mitään. No.. jos saisi tänään unta. Pitänee toivoa parasta.

Ukkosta ilmassa. Sekin särkee päätä.

Muistaa sen tytön pienen voinhan, muistaa sen pojan pienen voin. Milloin mä vanhenin, he milloin varttui noin? Kauniiksi tytön huomaan tulleen, pitkäksi pohjan tulleen niin. Eilenhän vielä kanssaan leikittiin. Nousee päivä, laskee päivä, kiitää hetket näin. Siemen niin pian maasta kasvaa auringonkukaks silmissäin. Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet niin. Talvet ja kesät toistaan seuraa, naurusta menet kyyneliin.

Millaiset neuvot voisin antaa, tietänsä miten helpottaa? Päivittäin toisiltaan he parhaat neuvot saa. Tyyniltä molemmat he näyttää niin kuin hääparin kuuluukin. Alle tuon katoksen myös tahtoisin. Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet nuo. Talvet ja kesät toistaan seuraa, riemut ja surutkin kai tuo. Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet niin. Talvet ja kesät toistaan seuraa, naurusta menet kyyneliin.

Sheldom Harwick

Sinun ei tarvitse kertoa minulle kuinka suuresti minua rakastat, jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi, kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, että olen sydämesi valittu, jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, kun en itsekään itseäni ymmärrä, ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, kun itse itsellenikin olen sietämätön, en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle, kuinka suuresti minua rakastat, mutta kerro Rakkaani silti. Kerro usein, jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen, mitä vapiseva sydämeni jo tietää.

Kirjoittanut Johanna Matthiesen.

Jos mie joskus menen naimisiin, niin pitää muistaa karata. Vaikka Vegasiin, ni sit miut vois vihkiä vaikka vale-Elvis, tai en mie tiiä, vaikka joulupukki. Tai jotain. Tässä ressaantuu jo muiden häiden järjestämisestä, niin sitä varmaan kilahtas jos ois kyseessä omat häät.

Voi anna miun kaikki kestää.....

Vaikka on se sanottava, aika sööttiä touhua tää kuitenni on. *hymy*

Tyhjin käsin tänne tulimme
ja tyhjät ovat kätemme
silloin kun eivät löydä
toistemme käsiä

Käsien viisautta kuvastaa hyvin
että herätessä usein
löydämme ne toisistaan
valmiina viemään meitä
suuntaan joka on aina oikea

- Tommy Tabermann

Kuinka voi pientä ihmistä väsyttää ja koskea????

Mieli tekisi nostaa jalat ylös, katsella telkkaria ja olla. Siis ihan vain olla!!! Kun ei koskisi, kun Luojani ei koskisi! Joskus kun kipuaallot yllättää tulee sellainen samanlainen olo kuin pienenä oli, eksynyt itseensä, itkuinen ja tuskainen ja orpo. Ne on pahimpia. Minä vihaan tätä. Vihaan koko sielustani. Jokaisella solullani minä vihaan sitä ettei sormet taivu, tai ettei saa otetta jostain niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin kupista. Nöyryyttävää. Pelottavaa. Epätoivoista.

Itkettää.

Minä halveksin niitä, jotka puhuvat tuskasta kuin se olisi jotain joka pelastaisi sielun. "Pain is pleasure." Ja vitut. Mieluusti minä tämänkin ristin vaihtaisin pois. Enemmän kuin mieluusti. Kun joku sen vain huolisi.

Voisiko minut korjata?

Lapsi juoksee
ensimmäisen kerran
omin paljain jaloin
niityn poikki
Niitty hymyilee
niin kuin elämän tulisi hymyillä,
joka kukalla, joka korrella
Lapsi juoksee
paljain jaloin niityn poikki
ja niityn kukat ja korret
pitävät häntä pystyssä,
levittävät siipensä hänen suojakseen,
ja lapsi juo onnen maljasta
eikä enää koskaan
saa onnen maulta rauhaa
Niin kauan kuin kuljet
joka paikassa
niin kuin juoksisit ensimmäistä kertaa
niityn poikki,
olet kevyt ja onnellinen,
et murehdi
ilmettä elämän kasvoilla

-Tommy Tabermann-

En mä tiedä. Siitä ei koskaan saa selvää. Se vaan on. Siis ON. Siinä ja kokonaan. Mun. Ja ku se nukkuu se tuoksuu unelle, mun prinssi ruusunen.

Se alko ihan pienistä asioista. Se tuli viereen istumaan ja katteli mua, silleen ovelasti, ihan ku se ois haastanu riitaa, tai sille musta tuntu, et se arvioi ja miettii, punnitsee näkemäänsä. Ja mulla nous karvat pystyyn, niskaa myöten, ja se vaan katteli. Taisteluhaaste, tai niin mä luulin, ja se vaan sanokii et se tykkää näkemästään, ja sai mut hymyilemään. Vitun AD/HD.

Kerran me tehtiin ruokaa, jotain omituista keittoa, eikä se taaskaan suostunu kuorimaan sipuleita, se ei koskaan kuori niitä ja se tiskaa astiatkin ihan hassusti, ja nostaa ne piruuttaan mulle liian korkealle, mut kuitenki, ja se nuuskutteli sitä soppaa ja sirotti suolaa kämmenelle ja mausto sitä niin vitun tarkasti et mä repeileilin omiani, aika hyvää siitä tuli. Miksei ois tullu. Vaiks pääasia oli, et ei tuossa tilanteessa mitään omituista ollu, se vaan jäi mieleen. Se ja sen narkomania teehen, ei koskaan tupakkaan, mut tee.. Sellasta omituista hedelmälitkua jota se mullekin tyrkyttää.

Sil on nätit silmät, ne nauraa. Ja se uikuttaa oudosti ku näkee mut. Silleen hassusti. Omituinen vipeltäjä se on. Just sopiva.

Hei, kaikki ei oo sopivia. Mut toiset on, ne on niiku palikoita. Ne sopii erilaisiin paikkoihin, niitä tajuaa vaikkei oikeestaan toista koskaan voi tajuta, mut toiset vaan on siinä ihon alla heti, sydämen lähellä tai sit ne ei oo ollenkaan. Sellasta outoa jotain.

***

Trlalalalaaa