IRC-Galleria

tässä sitä nyt ollaan taas ja eka viikko takan kyllä se tästä taas...

Kuntosali on ihan perseestä, siellä tulee vaan paikat kipeiksi ja alkaa väsyttää. Tänään olis Elastisen keikka mut no, Mä olen töissä.

Hengissä olen ja kivaa on!

Mä meen nyt Pohjola kutsuu! Ihanaa päästä pois täältä. No kai se kevät kuitenkin pian tulee!

Mää lähden pois sitten sunhuntaina, se olis Lappi koettavana. Katotaan miten mun käy.. Okei kamala turistirysä se Levi, mut voikain sieltä lähteä muuallekkin käymää.

Ai niin, kyllä mä juoksen, koska senhän mä osaan. Voihan se olla että löydän jonkun rauhan sieltä pohjoisesta mutta vaikea kuvitella... Kahellaan kahellaan..

Vahtimassa siskon suloisia kaksosia. Lauloin Ihhaahhaata koko viikonlopun ja opettelin tekemään lumihevosen sekä pannukkakkua. Omatunto nousi kuin lehmän häntä. Nyt kuuluu huonosti menevää parisuhdetta.

Muo ei silti ole luotu auton rattiin parin kilsan matkalla kolme vaara tilannetta, Mä oon huono.

Matkustin eilen tervaan vaan joutuakseni keskelle kaatopaikkaa.. vittu et vituttaa kun ei oo omaa kotia.

Tulipas sitä eilen taas oltua humalassa.
Ja nähtyä Pelle Miljoona, se oli joutunut keskelle vääriä ihmisiä.
Minun mielestä se on vähän niinkin että jos ihminen on esittänyt parikymppisenä hitti biisejä niin miksi kaikki olettaa että vielä kolme kymmentä vuotta myöhemmin se ihminen jaksaa innostuneesti niitä esittää. Pelle oli ihana.

Joan Baez - Diamonds And Rust Lyrics

Well I'll be damned
Here comes your ghost again
But that's not unusual
It's just that the moon is full
And you happened to call
And here I sit
Hand on the telephone
Hearing a voice I'd known
A couple of light years ago
Heading straight for a fall

As I remember your eyes
Were bluer than robin's eggs
My poetry was lousy you said
Where are you calling from?
A booth in the midwest
Ten years ago
I bought you some cufflinks
You brought me something
We both know what memories can bring
They bring diamonds and rust

Well you burst on the scene
Already a legend
The unwashed phenomenon
The original vagabond
You strayed into my arms
And there you stayed
Temporarily lost at sea
The Madonna was yours for free
Yes the girl on the half-shell
Would keep you unharmed

Now I see you standing
With brown leaves falling around
And snow in your hair
Now you're smiling out the window
Of that crummy hotel
Over Washington Square
Our breath comes out white clouds
Mingles and hangs in the air
Speaking strictly for me
We both could have died then and there

Now you're telling me
You're not nostalgic
Then give me another word for it
You who are so good with words
And at keeping things vague
Because I need some of that vagueness now
It's all come back too clearly
Yes I loved you dearly
And if you're offering me diamonds and rust
I've already paid