Hola!
Mä niin urheilen koko kesän sillä nyt on asiat niin solmussa. Onneksi on oma koti mihin mennä kun maailma potkii päähän, työ on myös hyvä asia mihin juosta karkuun ja mä juoksen niin kovaa kun pystyn.
Mä olen vähän kuin se siili siinä runossa;
...voih sanoi siili, olen tunteellinen siili...
Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.
Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.
No jos mä en vielä olekkaan aikuinen enkä käyttäydy järkevästi niin olenko mä jo menetetty tapaus?
Tätä hullutusta ei kestä kauan ja pian on ruska ja kun nuo pojat on niitä poikia ne lupaa mutta ei palaa niin onpahan jotain muisteltavaa kun kävelee ruskan kellastamia metsiä pitkin miettien.
Koti on ihana se on uusi hieno ja kaunis. Mä en oikeastaan tee muuta siellä kuin nuku ja järjestele mun tietokoneen musiikki osastoa järkevämmäksi. No tällä hetkellähän se sänky on mun ainoa omaisuuteni tietokoneen lisäksi, innolla odotan kun pääsen sisustamaan sitä uusiksi. Ikea olis kanssa tosi kiva rasti mut kohta alkaa 14 päivän henk koht sesonki niin katotaan miten tulee käymään.
Olette rakkaista mut kaipaaan silti juttelu seuraa joitakin jotka edes vähän yrittäisivät ymmärtää