IRC-Galleria

totta tosiaan elämä kouluttaa.ei minulla ole helppoa elämää ollut.jos kaiken tietäisit,et vastaan väittäisi.

olen niinkuin kuu,Sinä aurinkoni kirkas.ei yötä enää olekaan,saan kasvojasi katsella.aina ja sen jälkeenkin yhtä olemme.tässä on tuo salaisuus,kaikista suurin RAKKAUS.

tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon,joka niin tekee,hylkää myös Kaikkivaltiaan.minun ystäväni ovat pettäneet minut kuin kevätpuro,joka juoksee tyhjiin.kun jää sulaa,puro samenee.se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta
annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.(Job.6:14-26)

ystävälle annan palan itsestäni.palan joka on täynnä rakkautta ystävän.ethän jätä minua ja lyö ystävyyden luukkua kiinni,kun olen luoksesi tulossa.väkisin en viereesi tule,mutta koitahan ymmärtää"minäkin tarvin ystävää".

kyllä Sinä sen tiedät miten vähän siihen vaaditaan,että palasiksi meen,mut siitä huolimatta tämänkin päivän palasista ehjän pikkuhiljaa teet,sillä juuri tässä näin,vaikka sisälläni huokaan.lienee kaikki oikein päin,kun Sua vasten olla saan.

rakkautesi lujan luissani tunnen.se rikkoutuneen rakkaudella täyttää.luotan parantavaan voimaasi.kukaan ei pysty siihen samaan,sillä Sinä olet suurin.kaikki on Sinun kädessäsi.Sinä kuningas maan ja taivaan.

Kertoilkaas totuuuksia...


Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli,
ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta,
vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa.

Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä,
mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

Hei soita mulle iltaisin se
laulu,johon lapsena nukahdin.
sen jo unohdin.
Opeta tekemään se
mitä koskaan itse en uskalla
minä sinua suudella.

Tuo mulle pieni lapsi
joka kertoisi sen
mikä on tärkeää.
en sitä itse nää.
Opeta minulle se leikki
jota pihoilla lapsena leikittiin.
Kuvia selkään piirrettiin.

Pysäytä kellot siihen hetkeen
kun sinulle antauduin.
ikuisesti mä olen Sun.
Vie sinne missä kauan sitten
kadonnut hämärä ilta
peitti mun lumiset lapsenkasvot.

Vie minut takaisin
lapsuuden ensilumiin
syksyn varjoihin piteneviin.
Opeta minut uskomaan
ihmeisiin,lapsien kuiskauksiin.

Mä huomaan kuinka sä pelkäät
jonkun taas löytävän
Kilpesi ainoon halkeeman.

Huutaa
on kenenkään aivan turhaa
sillä ketään ei kaupunkimme
kuule kuitenkaan.
Yksin
on helpompi päästä karkuun.
kun pitäisi juosta kauemmas
kuin koskaan aiemmin

Pimeys
ei koskaan saavu yksin luoksesi.
Se kantaa sylissänsä sinun kyyneleitäsi.
Mä tiedän ettet tahdo
kenekään huomaavan
Kuinka sinunkin veres vuotaa.

Mä tiedän ettet tahdo
kenekään löytävän
kilpesi ainoota halkeemaa.

niin mitättömistä voi kaikki sirpaleiksi sälähtää.