IRC-Galleria

mustat muistot mielessäni vaeltaa.

multaan muistoni alle elämäni.

eihän elämää suremaan jäädä saa,jos aikoo eteenpäin matkustaa.

satuttaa en itseäni enää saa.


tahtomatta turvaton tunteeni tukehduttaessa.

armon anoessa köyttäni löysätessä.

kurja kurjuudessani pakonviimassa palellen.

pakon edessä pienuutta arvostaen.

minusta pois sen saattaen.

loukkausten sateessa arvosteluja kuunnellen.


sisimpään sirpale kai iäksi jäi.

katkeruuden kaupassa ei unohdu.

muistaa jälleen leimata sen.

hintalapun uuden, melkein ehyen.

- taidan alkaa vähentämään mustien vaatteiden käyttöä. -


miettinyt olen.

miksi aina mustaa.

miksi synkkänä kuljen.

miksi kantaa yllään valkeuden vastakohtaa.

sitä synkkyyttä jonka olen sydämeltäni kieltänyt.


musta tulee aikojen kuluessa vielä mustemmaksi.

liian tummaksi.

alkaen jo hieman ahdistamaan.

kun on surua ei kaipaa mustaa.

elämä antaa siihen sen kaipaaman synkkyyden.


en enää kuluta sinua niinkuin ennen.

nyt lupaan sen.

vaikka usein sen olen mielessäni vannonut.

se olen aina mielestäni kadottanut.

jälleen olen sitä päälläni kantanut.



- nyt loppua saa koko musta neito tää. -

kuinka kaikki unohtaa.

kortensa jatkeeksi laittaa.

jättäen kaappiin lukittuun.

painaen ne syvinpään loukkuun.

olla ajattelematta ajatusta ainuttakaan.

aamulla.
minäkö tokkurassa.
ei kai.
luulette vain.

kaatuu maito.
lentää maahan kahvikin.

aamu alkaa sotkujen siivouksella.
itse aiheutetuilla.

aamu illaksi vaihtuu.
ajatukset sinuun haihtuu.

ei valo kuun kaukana enään kulje.
kulkee kuu valoa kuljettaen.
valoaan kunnioittaen.
kuunnellen.
kaipuuta kantaen.

viikonloput vierivät.

vierelläsi aika juoksee.

silloin kun se saisi seisahtua paikoilleen.

tunti toisen jälkeen kuluu vierelläsi.

aamuyö tuntuu alkuillalta.

päivä vaihtuu toiseen liian nopeaa.

hankala.
mureneva.
pala palalta kiduttava.

sitäkö olen.

miten maaduttaa kahlitsevat ajatukset.
kuinka purkaa hallitsevat kuvitukset.

hankala.
mureneva.
pala palalta kiduttava.

sitäkö olen.

miten maaduttaa kahlitsevat ajatukset.
kuinka purkaa hallitsevat kuvitukset.

peikkopoika takkupäinen tallustaa

läpi metsän laahustaa

metsän sumuun vajoaa

Kääntää katseensa kohti koloa

jossa on vain tuhkaa ja tomua

Valon pilkahdus loistaa tuohon koloon koleaan

Neito metsän on sinne valoa tuonut tullessaan

Pitkän matkan metsässä hänen askeleitaan seurannut

Neito metsän on hänen vierellänsä kulkenut

- vain mielikuvituksen tuomaa runoutta. -

jos jollain tietoa mistä saa j. karjalaisen tabuja nii kertokaa ihmees.
jookosta?