IRC-Galleria

Eräs tarina alkoi kun se loppui.
Se ei tuntunut munaskuissa asti.
Muuttolintujen matkasuunnasta
ei voinut aavistaa niiden määrän-
päätä. Ehkä niiden väristä
mutta en minä.

Kukaan ei kertonut minulle
että olin väärässä. Että
pihvissä oli myrkkyä ja leijani
tarttui kylän kauneimpaan mäntyyn.
Savityynyt eivät tunnu niin peh-
meiltä mutta ovat varmasti
aidompia. Palautathan leijani?

Koulunkäynti on aikaa vievää
ja vähän siitä käteen jää.
Nykyään on muotia tykätä koulusta
en ole mennyt siihen halpaan mutta kun:
Oppilas kysyi opettajalta miksi käymme
koulua. Opettaja vastasi oppilaalle.
Oppilas kysyi opettajalta miksi käyt
töissä. Mutta kun ei kysynyt.
Minäkään en kysynyt.
Olisi pitänyt saada vastaus!

Musiikki ja liikunta. Haaleaa kuin vesi.
useat ovat sitä ja toiset tota mieltä.
Minä olen tätä mieltä:
Liikennevalot ovat liian vaikeat
Herjat liian mutkikkaita
Katseet liian konstilliset
Pesunesteet liian haaleat kuin vesi.

Mutta asia on näin:
Tarvitsisin musiikkia voidakseni liikkua.
Minulla on musiikkia mutta minulla ei ole
pyöräily musiikkia. Voin myös kävellä
mutta en muuta.

Talvisin jos katsot päätäni
taatusti rakastut minuun
kyselet ja vastaukseni ovat aina oikein.
Sinua hymyilyttää kun olen niin
oikea. Mutta talvella et näe minua.
Katsotkin päätäni kesäisin.
Ja käy niin että muuttolinnut
ovat palanneet enkä osaa jututtaa
heitä. Ne tietäisivät oikeat vastauk-
set kysymyksiisi. Ne tulevat mistä
minut on tuotu.

Legendaarisen näyttelijän yksinpuhe-
lut ovat tylsiä. luulen kaipaavani
seuraasi. Tarjoilijan tukka on ärsyttä-
vä muttei rasvainen. Kokin tukka on.
Jos näkisin kokin en ehkä pitäisi
hänestä. Kokit ovat jyrkkiä mutta
mukavia. Ainoat kokit ovat tv-kokit.
Jos lähetät kokille terveisiä
takkisi taskuun kustaan.

Esitän legendaariselle näyttelijälle
kysymyksen ja toivon #### ettei
### hän vastaisi siihen. Hän
vastaa mutta niin lyhyesti kuin
odottaisikin. Kuka kumma nimeää
päähenkilönsä Vesaksi?

Menen toisen paikan eteen.
Taskussani on jotain, tiedän mitä.
Hihassani on ase. Astun sisään
ja luovutan takkini. Ase jää
hämmästyneeseen käteeni. Asia
tulkitaan liioitellen ja joudun ulos.
Joku voisi sanoa: "legendaarisen
näyttelijän yksinpuhelu pelastaa ken
häntä sokeasti seuraa". Mutta
minä olen ovien vapaalla puolella.

Ajattelin tilata Parnassoa. En tiedä
siitä mitään mutta olen kuullut
paljon. Ajattelin tilata sen koska
Suomen Kuvalehti on tylsä ennem-
minkin kuin riittävä. Mutta var-
masti kalliimpi on Parnasso. Sen
minkä olutpulloissa menettää sen
viinitermeinä taas saa.

En ole vastuussa elämästäni.
En ole vastuussa alusta, lopusta
enkä varsinkaan mistään
siitä väliltä.
Se on kaikilla tylsä ja paksu.
Olen vastuussa vain penskoistani
mutta ennenkaikkea itsestäni
siitäkin että annan oikeistolle
syyn äänestää.
Luulin saunaa vastuuksi.

Ruotsalaiset ompelevat päähän
kolme tikkiä. Niitä voisi
luulla salaperäisiksi symboleiksi
siitä miten ruusu nuukahtaa.

Kaadun vatsalleni pikkusisko jää
alle. Pikkusiskon itku saisi
ruusun nuukahtamaan. Ruusu
nuukahtaa kun et katso.

Karttapallo putoaa päähäni.
Avaan silmäni ja näen ruusun
nuukahtaneen. Etsin Afrikan
ja kaikki sen puuttuvat
sarvikuonot.

Silitysrauta osuu silmäkulmaan
ja jättää jäljen. Se symboloi
kyydin saapuneen ja että pian
ruusu nuukahtaa. Se tapahtuu
kun äiti tuo tuoreita pullia.
Pikkusiskokin hymyilee.
Kahvi tuoksuu.
Pian on lähdettävä. Kohtalo
on osin täyttynyt.

Noppapelin aikana minua usein
huijataan mutta en ole moksiskaan.
Muka odottavat että katson eri
suuntaan mutta eivät ymmärrä
että huijaan heidät huijaamaan.
Kellään ei ole todisteita kenestä-
kään, se on tasapeli.

J tuo vettä. Se on haaleaa.
T pudottaa sekaan verta ja on
kiihoissaan. Siten miten jotkut
nussii ei tule leikkisästi painia.
R kattaa astiat ja valuttaa aineet.
Olen usein kahlannut polvenkorkuisessa
haaleassa vedessä. Tietynlaisiin tekoi-
hin en ole perehtynyt. S tekee jotain
mitä en uskoisi. Hän kusee takkiini,
taskuuni. H ottaa aimo kulauksen
ja painii leikkisästi. J on kuin
Jarno. Hän pitelee tiukasti
kiinni tuolista. Kas joku muukaan
ei tiennyt että noppapeliä pelataan
näin. A istuu nurkassa, odottaa
että tuoli väistyisi niin näkisi
kuinka ruusu nuukahtaa.

Olen terapian tarpeessa kun kuulen
amerikanserkkuni voittaneen tavaus-
kilpailun. Hänet diskattiin viisi
kertaa, mutta aina hän kiipesi
takaisin.

Setä näyttää mestaruusmaljaa.
Täti pyytää kehumaan kakkua.
En edes ymmärrä kaikkia
lainasanoja. Olet kuin kauan
kadonnut prinssi! jonka ratsu
ei sittenkään oppinut juokse-
maan. Isä on humalassa. Sehän
on sanomattakin epäselvää.

Serkkukin saapuu. Pappa pitää
lyijynraskasta puhetta.
Pikkusisko kompastuu muoviseen
Amerikkaan mutta hymyilee.
Hiki virtaa kasvoillani. Papukaija
viheltää hymniä ja ontuu
toista jalkaa. Miksi täällä on papukaija?
Setä näyttää mesturuusmaljaa.
Täytän sen haalealla vedellä ja
juon. Lopuilla kastelen kukat.

Ja lapset laski pähkähullua k#tukkikosken laskurataa.

oho väärä sivu.

Itseasiassa ilma-
lentoni jäi pari kertaa aika lyhkäiseksi ja
ja putosin vatsa edellä asfaltille. Se ei

itseasiassa sattunut yhtään, unimaailma
vain vähän tärähti. Tuon uneni loppuosan
voin kuvailla vain sanalla "robottisota"
koska enempää en siitä muista.


Scissor Sisters
Kotiteollisuus
Franz Ferdinand
Outkast
Pink Floyd, The Wall
Dark Side of
The moon
Pearl Jam, Ten

hups

<greshgurt> tiedän mitä kaipaan juuri nyt
<greshgurt> keittiötä
<greshgurt> ****y heti ikkunan ulkopuolella
<greshgurt> ei ****** eikä kirk****; aamu
<greshgurt> katossa voimakas muttei kirkas valo; valon lä
<greshgurt> edessä kahvikuppi, ympärillä askeleita
<greshgurt> katkeavia askeleita, kiihtyviä askeleita
<greshgurt> kysymyksiä, lausuttuja ja löytäm
<greshgurt> ja aamun lehti
<greshgurt> ja ******ilmoitukset
<greshgurt> ja kahvikuppi ja
<greshgurt> hänen paikkansa ja aikansa, puoliksi tu***, puoliksi ********
<greshgurt> ***aton muistojen puro; lamppu katossa lohduttaa
<greshgurt> pullantuoksu puuttuu koska pullia ei ole eikä ole syytäkään
<greshgurt> mutta aamu on varhainen ja kaikki on vielä ede
<greshgurt> voi olla, voi ju****a ja tulla revit
<greshgurt> voi #####kin
<greshgurt> askeleet eivät vielä lähesty eikä kysymystä vielä kuulu
<greshgurt> eikä niitä kerrankaan edes odota
<greshgurt> mui****** ilo
<greshgurt> sade puuttuu vain koska aina ei sada
<greshgurt> onnellisinta on ihan muutamat seku
<greshgurt> ei ehkä joka päivä, mutta ehkä joka
<greshgurt> muutaman sekunnin ajan, ehkä muutaman minuutin
<greshgurt> ei, en tiedä ehtiikö muutaman minuutin onnea edes käsit***
<greshgurt> tai pystyykö
<greshgurt> ne on niin a********a hetkiä että niiden takia vois ja**** vaikka mitä
<greshgurt> tai en tiedä voisko tai pitäskö
<greshgurt> mutta sitä ja****
<greshgurt> oikeestaan niihin jopa liittyy sellanen itämaisten filos "*******" tai "****" jos se nyt jotain tollasta on
<greshgurt> niin pieni hetki, kuin sin********etti
<greshgurt> ei mahdu juuri mitään
<greshgurt> mikään ei häiritse kun hetkessä ei ole mitään
<greshgurt> ja siihen hetki voisi olla vaikka lukisi kaverin kuolinilmotusta


Tekstiä sensuroitu ja pätkitty emosyytösten pelossa.

NIRRVANA |
kahvi |
nirrvana |

---

IRCC
kahvia |
galtz |
.................

pokerrr

olen rakastunut, nalleen...
ei, en ole pehmolelufencicisti enkä mikään eläimiinsekaantuja
vaan olen rakastunut _tyttö_nalleen_

http://getonlan.com/tytto_nalle.jpg

häneen.

kaunein tyttö päällä maan, ken vois hänssä asustaa.

siis hänen kanssaan.

kertokaa jos olette hän tai tunnette hänet. uijui mikä tyttö nalle.

ja olen ihan tosissani.

ja onhan ikääkin vähän enemmän kuin 15?

mikäs tässä rakastuessa, essa, essa, essa. -tuessa.

jätän tämän tähän... soitelkaa.

eli:

sirius on tähtikirjan julkkis
britney on julkkiskirjan tähti, kai
jätin kämppikselle lahjan vessaan
antamisesta tulee todellakin hyvä olo
betelgeuzeen törmäsin vasta romaanikirjallisuudessa
oikeasta törmäyksestä syntyisi kai musta aukko
tai ainakin *************
vety per oksidi
onko määrällä väliä?
molemmat aivosolut
meikä haltsaa
jeesus kuoli
sun takias hähähä

Hei! Mikä ihana aamu! Tuntuu illalta minulle, heräsin noin kello 19.00. Eilen siis. Tässä on nyt mennyt jonkin aikaa näin. Yöt tässä, päivät tuossa. Kun Sasu ja sen äiti vielä asui tuolla, niin tuli sentään melkein joka päivä käytyä sen kanssa kävelemässä. Ja oli kivaa kun se oli viimeiset ajat täällä. Nyt se (ne) asuu muualla, ja viimeisetkin siteet ympäristöön ja historiaan samaan aikaan ovat katkeamassa. Tai katkenneet. Onko niitä enää. Jos löydän polkupyörän, niin vielä on jotain. Monet tämän huoneen esineistä ovat. Kuvat koneella. Mutta ei enää mitään suurta ja absoluuttisen konkreettista. Aistihavainnot ja nostalgia vielä jäävät, kiusaamaan, koputtamaan selkää kun sen niille ensin kääntää. Eikä edes haluta kääntää.

On outoa olla iloinen ja surullinen yhtäaikaa. Ilmeisesti on kivaa harrastaa puhdistustyötä, piiskata tai jättää piiskaamatta. Jos jotain niin noloa kuin suolanestettä on olemassa, on se tervetullutta ja saa aikaan ylpeyden tunteen, ja arvokkuutta, valtava vaikutus ja jälki inhimilliseen historiaan. Mutta loppujen lopuksihan se on noloa. Kaikkea noloa tulee välttää. Pitää olla asiat valmiina ennenkuin menee tiskille. Moikka on parempi tervehdyksenä kuin jäähyväisinä.

Neljä, tai kolme tuntia sitten halusin tulla pokerimiljönääriksi. Ihailen sitä maailmaa, siellä läskitkin voivat olla supersankareita (en ole läski) ja miljonäärejä. Lajiin kuuluu oma erittäin kaunis maineeseen ja imagoon perustuva hierarkiansa. Jossa on sijaa IMOille. Raha joko on kaunista, tai sitten sen ei tarvitse olla kaunista. Barry Greenstein luovuttaa turnausvoittonsa hyväntekeväisyyteen. Stu Ungar piikitteli vastustajiaan, tarjosi ystävilleen illan strippibaarissa kaikilla mukavuuksilla, tuhosi sieraimensa kokaiinilla. Daniel Neg-reh-noo on hauska mies, kannatti Al Gorea, olisi voinut kannattaa George W. Bushia (siis ei henkilökohtaisesti olisi varmaankaan voinut, mutta jos olisi joku muu, olisi voinut*. Hyvin harva ammattilainen tai harrastajakaan oikeasti kannattaa Bushia, tai ainakaan hänen nettipelikieltolakiaan.) Fossilman harkitsee vuoden 2008 vaalien liberaaliehdokkaan varapresidenttiehdokkaaksi asettumista. EI OLE PAKKO pitää typeriä aurinkolaseja. Chipit tuntuvat hyvältä kädessä, en tiedä, minulla on vasta dealer-button. Unelmien laji.

Noin puoli tai tunti sitten tajusin, että tuskin koskaan voin olla pokeriammattilainen.

Todennäköisyydet pelaavat minua vastaan. Eikä hyvä pelaaja voi sokeasti luottaa todennäköisyyksiin.

Talvella 2006 halusin lumilautailun olympiavoittajaksi. Tai joksikin voittajaksi. Ostin lumilaudan. En käynyt sillä viime talvena laskemassa.

Kesällä 2006 halusin jalkapalloammattilaiseksi. Suunnittelin montako maalia teen avauskaudellani. Ja sitä seuraavalla, ja sitä seuraavalla. Olen unohtanut nämä luvut, kaikki on pilalla.

Syksyllä 2005 halusin tähtitieteilijäksi. Aloitin koulun, koulu on kesken. Olen aloittanut nämä samat kurssit, joita en ole vielä tänä syksynä aloittanut, viime syksynäkin. Syksyllä 2005 en aloittanut kaikkia näitä kursseja. Minun olisi pitänyt.

Noin parin kuukauden välein, muutamaksi viikoksi kerrallaan halusin/haluan muusikoksi. Tai kirjailijaksi. Elokuvaohjaajaksi. Housea katsoessa lääkäriksi. Näyttelijäksi, psykologiksi, yksityisetsiväksi. Sotilaaksi. Ystäväksi.

Miksen koskaan halua lähihoitajaksi? Tai opettajaksi? Palomieheksi? Kokiksi? Yövartijaksi haluan, mutten tarpeeksi. Miksen edes liikemieheksi, tradenomiksi, kassaksi? Pohjakassaksi?

Saakohan kämppiskään nukutuksi. Aika paha jos ei saa :S

Pääpointti on:

Tunnen syyllisyyttä etten kirjoita jotakin johonkin joka päivä, vaikka tänne, joka päivä. Ei kiinnosta. Idioottien hommaa, epäilyttävää, haiskahtaa. Monta päivää jona en ole kirjoittanut, kuten esimerkiksi kun olin viisivuotias. Yhtenäkään päivänä. En silloin kun oli hämähäkki- tai pusupäivä. En koulun eurooppapäivänä. Monena päivänä jäänyt. Minulla ei ole eideettinen muisti. Minulla on kuitenkin muisti, muistan monta päivää jona en ole kirjoittanut. En enää kuitenkaan juuri sitä miten kivaa silloin on ollut. Mukavinta on muistaa jotakin, missä ei ole mitään muistettavaa. En muista sellaista. On vähemmän aikaa siitä kun olin yksitoista kuin viisitoista vuotias. Dianan horo kuoli 8 vuotta sitten, muista en tiedäkään.

T. Michael Jackson (rip)

* SAA jos haluaa.

Hei! tv pauli. eikun HEH. Tv-terveisiä täältä vaan! Tänään unohdin katsoa Serranon perhettä. Vittu että vituttaaa! Vieläkin vähän. Mutta onpa ne ennenkin unohettu hähähähä, siitäs saavat. Tänään katson ehdottomasti Kyllä herra, ministerin, se alkaa puoli seitsemän TV1 (Yle). Muistuttakaa jos en muista! En kerro tänne kun alan katsomaan sitä...

Sitten meinaan katsoa myös heti sen jälkeen tulevan Aika - neljäs ulottuvuus -shown. Katsoin sitä viimeksi, siinä oli aasialaisvanhus kertomassa mielenkiintoisia asioita ajasta ja sen ymmärryksestä. Suit you sir too!! Sulle myös, herra ministeri!. Sen jälkeen
Sen jälk eeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee sen jälkk myös
Sen jälkeen katson myös ehkä heti sen jälkeen tulee Presidentit: Piinaviikko, Sen jälk katson varmaan myös sen. Sen jälk Ei, se ei kerro T-viruksesta ja Umbrella Korporaatiosta, vaan Mauno Koiviston uran loppupuolen kovista tapahtumista. :). Sen jäl

En tiedä katsonko uutisia.

Aika paljon näköjään (neljäs ulottuvuus ;) näköjään Ykköseltä hyvää tänään siis! Hyvä Yle! Tosin Teema se vasta hyvä kanava onkin, sääli etten näe sitä täällä, siinä olisi Ykkösen porukallakin opeteltavaa siitä kanavasta! Mutta Serranon perhe on parempi kuin Perhelääkäri. Mutta Akuutti-lääkäri on parasssshh :).

Haluaisin suuren psektaakkelin, jonkinlaisen hienon ja näkyvän asian! Tapahtumaan!

Se voisi olla tosi iso! Kunnon juttu! Siinä voisi olla paljon värejä, ja tekstiä runsaasti! Se voisi olla näkyvä! Värit, varsinkin keltainen ja musta erottuvat hyvin! Näkyvät kauaksi.

Haluaisin kunnon skeptlaakkelin! Suuri ja ajatuksia herättävä, nostattava tapaus! Kunnon pamauksiakin. Äänet luovat tunnelmaa ja tekevät vaikutelmia, sellaista! Meiän sleptkaatteliin!! Vain parasta mulle ja mun muijille. !

Haluaisin kunnon skelptaakkelin!

Ostin tänään piilolinssit.
Näköni oli ihan suht sama kuin ennenkin.
Silmäni olivat terveet.
Mitä nyt oikean silmän alaluomessa jotain pientä ärtymystä.
Totuin linsseihin ihan ok:sti.
Mitä nyt yhdessä välissä alkoi tuntumaan oudolta enkä voinut hetkeen pitää silmää auki vaan piti räpytellä.
Näköni tarkkuus tuntui myös hieman vaihtelevan.
Sitten kuitenkin otin piilolinssini illalla pois että silmäni saavat vähän levätä.
Se sujui loppujen lopuksi suhteellisen hyvin.
Ne ovat nyt tuossa kotelossaan.
Huomenna laitan ne taas jo aamulla, tai no puoli tuntia heräämisestäni että turponeet sarveiskalvot hieman rauhoittuvat.
Jee =)

Kaikki on siis vitun hyvin, eikös vaan?