IRC-Galleria

Veli oli kylässä, kaksi yötä. Korjasi minun pyörän kun ei itse jaksanut. Näytin sille Google Earthia ja pelasi vähän xboxia. Nukkui olohuoneessa tuossa. Makuupussi haisee.

Raha vähän vaivaa. Ei ole tässä kuussa paljoa tullut. Pitäisi sitä köyhänkin syödä, eli ruuan hinta alas vaan nyt. Toimenpiteitä vaadin. Mitä itse rahaan tulee, niin sitä saisi olla enemmän. Tai sitten käyttää sitä paremmin ehh.

Mitähän noista säistäkin tulee? En tiedä uskoako tässä ilmaston-muutospr -Profeettoja vai niitä vastustajia kun on tää lyhyt lomakin niin tätä? Vettä tulee ku Esteri-enon lempihuoran esteettömän näkyvästä römpsäpyörilön alanaapurista. Sammakkotohtori eduskuntaan.

Muuten on ollut vointi hyvä, oikeastaan ei ole ehtinyt juuri huttu tasoittua kun on tätä kaikkea tässä, pyörimistä ja pyöräilyä. Unirytmi, ja maksa-arvot, päin vittua.

Kitaraankin tartuin taas, sitten Iron Maidenin heinäkuun alussa 2005! Nyt ei mitään kummempaa jysäyttäjää asiassa ollut, vaan vähän kun tuumailin ja puntaroin taas kitaran painoa sylissä, monejakin kehuja toki saaden. En ole nyt oikein jaksanut mitään lukea, paitsi Alien Trilogyn alkua vähän matkaa. Kirjaastonki sakot prkl.

No moroooo päiväkirja.

Tulepas kylään.
Pistetään pannu kuumaksi.

Noin nikkäsest.

Minä juon nyt kahvia.


Olen vähän väsynyt.

Taitaa sataa

Mietin usein miksei ihmisillä ole kauniita värikkäitä siipiä. Hyönteissiipiä. Sitten voisi lennellä vähän kaikkialle. Ihmisten elinpiiri on niin suuri. Veikkaan että hyönteisillä on paljon parempi seksielämä. Kerran murskasin oudon, värikkään hyönteisen, se haisi oudolta. Kutsuin sitä sherrykärpäseksi.

Kun kävelen, ehkä oikeastaan vain hyödynnän maapallon pyörimistä allani. Surffaan ja keinuilen, ja lopulta päädyn paikkaan. Joskun onkin vaikeaa pysyä pystyssä. Kun liikun, paikat vaihtuvat. Olisi mukava jos kaupunki rakentaisi kivoja pyöräilypolkuja metsiin.

kerran haastattelin erästä miestä, jolta puuttui juuri ne hampaat joilla ilmaistaan "oot mukava" joten kuulin vain "miksi ajattelit tulla isona?". tälläinen absurdius jättää ikävän jäljen ja puheenaihetta on syytä vaihtaa nopeasti (en tajunnut).

Olen miettinyt paljon, uimaan mennessäni, että olenko minä (vielä) sama joka tuli uimasta. Usein vastaus on kyllä. Tiedän, tiedän, pitää miettiä 'lujempaa'.


Kauneimmat sanat?

1. Cunt
2. Haistvitt
3. Painvitt
4. retkituoli
5. REKTUMTUUBI
5. sormetat?

Joskus maatessani miljoona-asuntoni lastenhuoneen lattialla, kuunnellen kauniin vaimoni ja lastenhoitajamme puuhastelua viereisessä makuuhuoneessa (tai kylpyhuoneessa), sivellintä hajamielisesti maitopurkissa uittaen minä kuvittelen, melkein voin nähdä itseni kävelemässä kahdeksaksi töihin vuoroin epävarmoin, vuoroin epäinhimillisin askelin suurta sääliä herättävä ilme kasvoillani. Usein en toivu.

Tahtoo pelata pesäkranaattia.

x:n avulla voi ratkaista y:n arvon
y:n avulla voi ratkaista x:n arvon
xy
yx
kaunista

eilinen, eli sunnuntai, oli todella hyvä päivä. heräsin, tein jotakin, tein kai taas jotakin ja lähdin lenkillekin sitten. sitten menimme kaverin kanssa ravinteliin, ja söin vihannespitan!

lenkkeilin takaisinkin, lumimyräkässä. chillailin, laitoin saunan päälle, chillailin, menin saunaan, chillailin, saunoin, CHILLAILIN, avasin nääs saunan ikkunan ja ilma se vaan virtas. ja poltin tupakin. tuntuisikohan heroiinikaan niin kivalta. eipä paljo kiindee ees.

hieno päivä. tästä tulee kans; kaupunnilla käyntiä. lupaan lupaan lupaan lupaan lupaan


että illalla taas iloinen ja
nukkuessa nähdään
mitä on komedia

t: romanttinen koomikko

Terve!

Tänään on ollut vähän maha kipu päivä. Olen myös pitkästä aikaa saanut totutella _totaaliseen_ ja _ehdottomaan_, _ehdottoman_ _totaaliseen_ yksinäisyyteen, taas tilanne, että kämppistä ei enää ole. Se on jännä miten sitä aina aistii toisen ihmisen läsnäolon, vaikka se omassa huoneessaan lurkkisikin eikä edes ääntä pitäisi. Nyt olen, kuten viime viikot muutenkin, ollut taas aika ehdottoman itsekseni nämä iltapäiväni ja iltani. Eli hyvinkin visusti itseni kanssa. Sitä oppii vihamaan sitä ihmistä, jota kerran niin rakasti ja jumaloi. Siis kun on ihan visusti kahden. Siis itseään. Pitäisi taas räjähtää, ts. levittäytyä ulos asunnosta, lehahtaa pesimään puistoihin ja jonnekin, ihan vaikka kevään kunniaksi. Jeesuksen kunniaksi.

Niin siitä mahakivusta. Ihan on taas ollut jotenkin rappio-oloa, kun on tätä tavaraa taas joka paikassa ja ihan sekaista, nukkuu huonosti, haisee vaikka kuinka peseytyy. Ja viinaakin juo. Se on seurausta siitä, että "Sauronin (oman ittensä) silmä" keskittyy taas itseen. Ehkä. Siis keskittyy silleen ikävässä mielessä, näkemään kaiken turhuuden ja kyllästymisen ja voimattomuuden, kaikkivoipuudettomuuden. Jos olisi taas vaikka uusi bändi josta tykätä, tai joku kiva harrastus, edes viikoksi, ehkä kuukaudeksikin, olisi taas ajateltavaa ja tekemistä ja tuntisi joko olevansa olemassa, tai sitten olevansa olemassa sopivan vähän. Mut eipä niitä Halpa-hallista saa.

Varmaan se mahakipu johtui pitsasta. Se on jännää kun tilaa kolme pitsaa, "että saa ilmaisen kotiinkuljetuksen", ja sitten alkaa koko homma kaduttaa sillä hetkellä kun tunkee setelin pitsataksarin kouraan. Tai oikeastaan jo vähän aiemmin, mutta ei sitä kehtaa myöntää, joku ajattelisi että mikset perunut kauppaa. No en olisi kehdannut. Mutta kuitenkin, eikö olekin rappiollista!

Totta puhuenhan tämä kämppä on yhden poika miehen asuttamaksi ihan hemmetin siistissä kunnossa. Ei se poika mies mahda sille tavaranpaljoudelle mitään. Ei se jaksa myöskään aina kokata. Useinhan jopa keitetyt perunat. Jotkut tilaavat kuulemma pitsoja joka viikonloppu. Viikollakin. Ja niitä vielä sanotaan usein cooleiksi tyypeiksi. Luulin että tästä kappaleesta tulisi hyvä mieli, mutta ihan toisin kävi.

Nyt lopetan tämän kirjoituksen.

Xxxxxxx xx xxxxxxxx xxxxxx.

Xxxxxx, josta haluaisin xxxx xxxxxxx. Pitävät taas xxxxxx. Mutta ei xxxxxxxxx xxxxxx, xxxx xxxxxx pidetty. Mitä se vaatii? Kai jotakin suurta viisautta ja herkkyyttä. Väittelyksi menee. Alkuasetelmat, joista en voi voittaa.

Valitan, vaan en mmdkdmfmfghghh mmmmmm.... vaan en kuitenkaan!!!
Mie voin hyvin. Naama verillä, posket lommolla. Humalassa. Mitä varten esim. isot alkukirjaimet ovat? Varmaan, että tekstin lukeminen ja erisnimien tunnistaminen olisi helpompaa. Mutta entä silloin kun kirjoittaa vain niille, jotka tajuavat? Niin? Aivan? voiks näin voittaa. (Shit*)

Taukosin. Kun sensuroin. Se sattuu, kun viini kirkastuu, ja ajatus samenee. Menee greippilimsa nenänieluun ajatuksestakin. Kun sitten kaikki on toisin, ja nuttins "go(n)a change my world". Sekin kyllä jättää jälkensä. Aikaa, ja se kulumista, ei nuita voi huijata. Ja siihen mihin on mennyt energiaa; sen täytyy olla olemassa. Siksi nämä rivit eivät ole turhia eivätkä myöskään merkityksettömiä. Pastakoneen muotoinen jälki jää aika-avaruuteen, hyyvä mies tää Pöysti. Shit.

Nyt alkaa aika, jolloin kahvi pian on, muttei se vielä saa olla. Ei sen pakko ole pian olla, se vain on; vielä se ei vaan saa olla. Ei ole edes kolmen aika. Pitää olla ainakin neljän aika. Tänä yönä neljän aika tulee kolmelta. Pitää olla ainakin viiden aika

Pyydettiin tappamaan! Aika kova. Hards times places, one like them. Laitoin tänään piipun J. Bukowskin otsalle ja lasautin, tietysti tyhjä lipas ja piippu. Mutta aluksi se oli ihan kauhuissaan, juoksi karkuun. Halusin siitä vaan sellaisen luottamusjutun. Se sai mullekin sen tehdä. Tehtiin se näytellen, että olisi helpompi. Se oli mahtavaa; en edes osannut odottaa laukausta. Olin vain polvillani ja kesken sekavan lauseiden roiskimisen hän sitten tuijotti silmiin, naurahti ivallisesti ja vetäisi liipaisimesta. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Piippu oli aivan kiinni otsassani, tunsin iskun ja kaaduin maahan. Ihan kai niin yllättävä oli. Nyt olisin valmis kuolemaan! Kiemurtelin kyllä vastaan kun minua yritettiin huvikseen puukottaa. Eri asia, nääs. Jännä miten helposti senkin sai psyykattua ampumaan.

Huomisesta ei mitään. Pyykit vois pestä.

* merkki, tänne hohoi! koodisana

Huomenna kirjoitan tänne. Kunhan päivä valkenee. Tulen töistä, menen matkalla kirjastoon. Otan kirjat, jotka nurkkaan varasin. Lompakko eli kortti oli jäänyt kotiin, maksoin pitsan taskujeni kolikoilla. Puhuimme jääkarhuista, niinkuin eilenkin. Eilen pitempään, katselimme myös jääkarhujen kuvia. Sovimme tapaavamme seuraavana päivänä. Puhelujen jälkeen tapasimme, kirjastossa. Hän valitsi toisen kahdesta kirjasta, minulle. Itselleen yhden yhdestä, siltä se ainakin näytti.

Tapaammekohan huomenna. Kun tulen kirjastosta, tulen kotiini. Asunnostani on nyt tullut koti. En tiennyt sitä, mutta niin vain kirjoitin. Elämä kestää aamusta iltaan, ja vähän yöhön. Sänky on pehmeä ruumisarkku, jossa on lämmin olla, mutta liian pehmeä. Kuolleille pehmeää, eläville kovaa. Aamulla nousemme ja menemme imemään poskemme pulleiksi. Paljonkohan juon huomenna kahvia. Yksikin kuppi on kai liikaa. Kun saavun kotiini, asuntooni, kotiini, siihen jäljet katkeavatkin. Mutta kaiken keskeltä nousee lupaus; Huomenna kirjoitan tänne.