IRC-Galleria

Jos ihannemiehesi olisi eläin, hän olisi

- Litteäpääkissa eli malesiankissa! Hyvin uhanalainen otus, jolla on epäkissamainen, litteä ja pitkäkuonoinen pää, pyöreät silmät ja tassuissa räpylät. Yöeläin, saalistaa sammakoita, kalaa ja rapuja. Sopeutunut veteen jopa paremmin kuin kalastajakissa... On hyvä, että joku sopeutuu sinne, missä elää. Kuin kala vedessä - kuin litteäpääkissa lätäkössä?
Kissaeläinhän se varmaankin olisi, sillä koira on liian miellyttämisenhaluinen. Koirat ovat ihania, mutta mitä hemmettiä minä tekisin, jos minulla ei olisi mitään vastusta.


Jos ihannemiehesi olisi vuodenaika, hän olisi:

- Syksy. Ajatelkaa nyt kauniin melankolisia tihkusateita, joina lehdet irtoilevat puista. Niitä iltapäiviä, jolloin tarvitsee hyvää huumoria ja tarpeeksi pitkäkantoisia ajatuksia. Ohitse kulkee ihmisiä sateenvarjojensa kanssa, puistoissa, joissa tuoksuu kostea multa.
Kesä olisi rasittava vaihteluineen: rakastan sitä vuodenaikaa, jona käydään läpi kaikki säätilat päivän sisään - mutta ehkä pidän kuitenkin enemmän... En tasaisuudesta tai ennalta-arvattavuudesta, mutta, niin.


Jos ihannemiehesi olisi hirviö, hän olisi:

- Tuli mieleen Kaunottaren ja hirviön Hirviö. :D En jaksa miettiä tarkemmin, olkoon se sitten tuo


Jos ihannemiehesi olisi maalaus, hän olisi:

- Oikeastaan haluaisin sanoa jonkun valokuvan, mutta öö... Jonkun surrealistisen taiteilijan. Sanotaan helppo, Dalí! Picassokin olisi ihan kiva. Tai sitten vanha kunnon Hieronymos Bosch (okei, tiedän, ettei hän elänyt surrealismin aikaan)! Jackson Pollock oli yksi ehdotuksista, mutta se menee jo liian abstraktiksi. Surrealismi ja monitulkintaisuus on jees, abstraktius menisi ehkä jo liian hepreaksi. On toivottavaa, että kahden ihmisen on edes jotenkin mahdollista tulkita samaa ihmistä samalla tavalla, tietysti tulkinnanvaran säilyttäen.
Enkä varmasti sano teille mitään tiettyä maalausta, en edes osaisi. Tyylin vain.


Jos ihannemiehesi olisi säätila, hän olisi:

- Vaihteleva, vaan ei liian vaihteleva. Ajattelin ensin tuota syksyistä sadetta, mutten toisaalta tulisi toimeen ilman aurinkoisia alkukesän päiviä, saati sitten lumoavia ukkoskuuroja... Olen edelleen se viisivuotias, joka kiipesi puuhun katsomaan salamoita.


Jos ihannemiehesi olisi ääni, hän olisi:

- Kuiskaus! Sateen ääni peltikatolla, kesämyrskyn aiheuttamat aallot rantakivillä.
(Hemmetti mitä proosaa)


Jos ihannemiehesi olisi maisema, hän olisi:

- Sade- tai havumetsä. Jotain sellaista, josta löytää aina jotain pintaa syvemmältä... Jokaisen saniaisen alla voi istuskella pieni peikko.


Jos ihannemiehesi olisi sarjakuvahahmo, hän olisi:

- Leevi!


Jos ihannemiehesi olisi vitsi, hän olisi:

- No ei ainakaan sellainen, jota kerrotaan tuhottoman pitkään, ja joka päättyy aivan paradoksaalisesti. Vaikka ne ovat yleensä niitä, joita muut inhoavat, ja joiden takia nauran kaikkein parhaiten... Eli olisiko se vaikka sitten sellainen. Toisaalta sarkastinen heitto olisi jees, mutta se taitaisi olla jo liian jees.


Jos ihannemiehesi olisi juoma, hän olisi:

- Olisin varmaan liian romanttinen, jos sanoisin "vesi". Niinpä sanon... Mustaviinimarjamehu.


Jos ihannemiehesi olisi musiikkia, hän olisi:

- Jotain, joka saa mielialan vaihtelemaan, ajatukset lentämään ja luovuuden kukoistamaan. Antakaa minulle doom metallia sävystettynä etnovaikutteilla, ja sekoittakaa niistä vaikuttava puolituntinen progebiisi... Siinäpä olisi jollekin bändille tavoiteltavaa.


Jos ihannemiehesi olisi makeinen, hän olisi:

- Hampaisiin tarttuva toffee? Ey... Ei minulla tee nyt mieli mitään makeaa, en osaa vastata tähän.


Jos ihannemiehesi olisi kirja, hän olisi

- Hyvä dekkari, jonka murhaajan arvaa vasta viimeisellä sivulla. (Kuka sanoi, että olen koukussa arvoituksiin?)


Ihannemiehesi vatsa on

- Sellainen, josta hän itse pitää.


Ihannemiehesi iho on

- Sellainen, josta hän itse pitää. :o Ei tällä ole minulle oikeasti mitään väliä.


Ihannemiehesi ääni on

- Tilanteeseen sopiva. Mmm, kivat äänet ovat kivoja ääniä


Ihannemiehesi huonoja puolia ovat

- Huonot puolet ovat elämän suola - valitettavasti niistä tulee sopivalla asenteella hyviä puolia! Pienet paheet ovat jees, laiska saa olla, täydellisyydenhakuisuus menettelee sekin. Sarkasmi ei ole ikinä huono puoli, mutta joskus joku lukee sen siksikin. Vittuilu on kivaa. Ylimielisyys on sallittavaa sopivina annoksina, kunhan siitä saa napauttaa nenälle (ja että siitä ei suututa). Välinpitämättömyyttä tärkeiden asioiden suhteen en hyväksy, jokainen on jostain asiasta jotain mieltä - ja jos ei ole, pitää tietää asiasta enemmän.