IRC-Galleria

kiukuttelin maanantaina ja kiukuttelin torstaina ja perjantai ja lauantai ja sunnuntai ja huominen maanantainenkin ovat kidutusta, kun en ole koulussa. en olisi ikina uskonut, etta voisin inhota viikonloppuja tahan tyyliin.

en tajua, miten ma karsin kesaloman. ma haluan taalta kotiin lomalle. ma inhoan viettaa taalla aikaani, mutta samalla oon niin vasynyt henkisesti, etten jaksa lahtea ulos. koulussa on hyva olla. turvallista. varsinkin nyt, kun saan viettaa aikaa maalaamassa.

haluan satuttaa ja tiedan satuttavani ja se satuttaa minua viela pahemmin, mutta se ainakin vie pois tan tyhjyyden. ma en vaan tieda, mita ma oon tehnyt, miks silla on minun takia silmat kosteina, miks sen kadet lepaa sivuilla ja miks se hymyilee mulle surullisesti.

so look what you've done, boy

"sori. mulla oli eilen vahan huono paiva."
"eipa tuo pahempi"

hitto se repesi.
mut se kylla tarvitsi tuota.

en oo pit kaan ai kaan ol lut nain pa hal la tuu lel la.

ma hoen aaneen ttu ttu ttu ttu ttu ja onneks kukaan ei alya, mita ma teen. ne luulee varmaan, etta ma rappaan. mut * suuttui mulle, kun se ottaa kaiken persoonallisesti. ressu. ei mun kanssa kannata.

se kysyi, etta haluanko, etta avaan sille luokan oven. sanoin, etta ei kun ma haluan panna sen veljen kanssa. silla tais loppua huumorintaju. en ihmettele.

oon katsonut ihan mielettoman hyvia elokuvia. vuokraaminen maksaa viis taalaa kolmelle videolla viikoksi. talle viikonlopulle fight club, 21 grams ja my life without me. rakastin my life without men alkukohtausta. mulla on usein sama olo.

eilen oli kiva olo, kun onnistuin valttamaan montréalin-reissun. olisin siis halunnut montréaliin, mut se oli oikeastaan lavalissa ja siella ei ollut muuta kuin host-sukulointia. pirun tylsia ihmisia ja istua autossa vanhojen, dementoituneiden ihmisten kanssa, jotka eivat ymmarra minun aksenttiani. mathilde soitti ja pyysi mua sairaalan luona olevan ristin luokse (ma laitan joskus kuvan nettiin siita). soitettiin tamtameja ja tanssittiin ja marie-pier taiteili yksipyoraisella ja mathilde seisoi paallaan ja harjoitteli soittamaan viulua ja sain nukkua alexin jalkoja vasten. ja soin kesan ensimmaisen jaatelon. paistoi niin kovasti aurinko, etta mulla paloi hartiat pahasti. kavelin kahvilaan ja luin paljon lehtia ja sielta vihanneskauppaan ja ostin tomaattimehua. ja sitten katsoin taas lisaa filmeja.

mut eilen oli kylla ihan pirun natti ilma. oli ihana olla ulkona ja maata siina rinteella voikukkien ymparoimana hippien kanssa. ja aurinko paistoi silmiin ja kuuntelin tamtameja ja paukuttelin vahan itsekin kun valilla jaksoin. ja mulla oli liian lyhyt hame ja jouduin kaivamaan laukusta pidemman ja painavamman, kun tuuli niin paljon, etta se hame nousi korviin.

tanaan alysin, etta ihmisen elama on ihan pirun lyhyt aika. kymmenen vuotta ikaeroa on paljon, toisaalta vahan. kymmenessa vuodessa tapahtuu paljon. toisaalta ei mitaan, toisille ei edes tapahdu. oon alynnyt sen usein. tuntuu, etta ma heitan elamaani hukkaan taalla.

ja saksan matka ei onnistu. oon niin pirun kiukkunen, viela kiukkusempi kuin ennen journalismintuntia. usein kay toisin pain.

ttu ttu ttu

if you loved someone.

torontosta jai kateen yhdeksan tunnin younet kolmelle yolle (no kun en nukkunut sunnuntainakaan), seitsemisensataa valokuvaa ja hirvea hinku takaisin. ma taisin loytaa kaupunkini. tai ainakin yhden niista. kun kavelin yksin yonge streetia pitkin, tuli kotoinen olo. enemman kuin kotoinen olo. rauhallinen olo. tyyni olo.

niagara oli mahtava. mulla tarisi polvet sen jalkeen. samanlainen tunne kuin kunnon ukkosella, ja mina todella rakastan ukkosta. nyt tarisee polvet mutta ihan muusta syysta. eilen join kahdeksan kuppia kahvia ja tanaan olen syonyt kuusi kofeiinitablettia. mulla on silmat kuin karvisella ja andrewin mielesta oon hassu. caro sanoo etta ma saan sydankohtauksen ja ma vaan yritan laittaa soittimeen lisaa tehoa, kun franz ferdinand soittaa mun aivoille liian hitaasti. varpaat liikkuvat. paassa soi good charlotte jo viidetta paivaa, bussissa soitettiin huonoa musiikkia. GIRLS DON'T LIKE BOYS!

huomenna ** kuulemma haluaa puhua mun kanssa. **- ma sanoin sille, etta sa haviat sen jutun kuitenkin, ja se sanoi, etta todennakoisesti niin haviankin. ma potkaisin sita saareen ja narisin kanadalaisista miehista ja se meinasi tukehtua nauruunsa. taa kofeiini tekee elamasta ihanaa. eilen me ihasteltiin vanin ja patin kanssa jaakiekkoilijoita ja koko journalisminryhma piti meita umpihulluina. valilla on kiva noloilla, vaikka kukaan ei alynnyt, etta ma olin jutussa mukana melko sarkastisesti. torontossa oli hieno t-paita, "sarcasm is one of the services i offer", mutta en ostanut sita. :D

pitaa kai ruveta ottamaan selville, mita hommia torontosta voisi loytaa.

nain manun ehka vikaa kertaa elamassani. halattiin, manuela itki ja mullakin meinas tulla tippa silmaan, joten kaansin selan ja lahdin pois. rapuissa pystyin jo uhkailemaan opettajia vesipullolla. ma oon kai kylma.

huomenna torontoon. parasta. tai ei sittenkaan, menetan mantsantunnin. se on kuin "menisin myohassa haihini", siteeraan opettajaa.

eilen tunsin itseni maailmanvalloittajaksi. maalasin oljylla, missa ei oo mitaan uutta, mutta talla kertaa ma maalasin just sita mita halusin. ja siita tuli ihan pirun hieno. meditaatiota, edelleen. tekisi toisaalta mieli hekumoida enemman sanalla "taide", ma sain talla viikolla paapalkinnon eraasta kuvaamataidon kilpailusta. ja journalismin sarallahan on jo liikaakin tunkua. mut ei niin, ehka se on journalismi silti.

tana paivana oli ranskan valtakunnallinen koe, argumentoiva teksti. meni pain perctta. saa nahda, miten siina kay.

soinut tan viikon franz ferdinand.

tan tunnin jalkeen kuviksenluokkaan. pyytaisin kahville, jos en tietaisi, etta se pelaa jaakiekkoa torstai-iltaisin. ja huomaan tietavani ulkoa, mita aineita on silla aikaa kun mulla on jotain toista.

she's not special
so look what you've done, boy

- hei oota.
-- no mita, kulta?
- ma tiedan yhden jutun susta.
-- no mita sa tiedat?
- sa oot tulossa kaymaan mun luona.
-- miten se sen tiedat?
- ma naen sen.
-- no miten muka?
- sa kayttaydyt niin.
-- ootko sa selvanakija?
- hmm... jep.
-- naetko sa jotain muutakin?

joskus vois tapahtua jotain muutakin kuin silmaniskuja, kiitos.

katkeaa minuus
kuiva oksa,
lehdeton

"Salla - the visitors know why [...]. Come and capture the authentic taste [...], experience our quality service and the warmth [...]. All our facilities [...] are easily accessible - on foot. Our attractive prices are certain to add to your holiday enjoyment. [...] In Salla you can experience the unbroken peace of northern nature. Take pleasure in the tranquillity - a welcome break from the normal everyday hustle and bustle. YouÂ’ll feel welcome [...] [and] enjoy your stay from the very first moment."

"The largest wilderness areas in northern Europe are located in Salla."

"Having caught that seriously big one, a fisherman knows what life is essentially all about. Telling about the fish you've caught in the waters of Salla you won't to resort to fisherman's tales - the catches made in the crystal-clear waters by the luckiest and most skilful of fishermen have truly been that big!"

"Bear hunting in the Salla wilderness \ Salla offers besides the good hunting possibilities also incredible landscapes. Come and experience the thrill on [...] hunting in beautiful landscapes together with our experienced guides."

"Good service and friendliness of Salla [...] make your holiday perfectly comfortable and relaxing. A versatile service range [...] adds to the pleasure."

"Salla is full of events and cultural experiences around the year."

"As for travel to Salla, you have a number of choices."

"The long-awaited Salla [...] is now open, to the delight of both locals and visitors."

"[...] The gorgeous fell scenery of Vanha Salla (Old Salla) opens up before your eyes."

"It doesn't get much cosier than this!"

jos ma haluan myyda itseani, mun ei tarvitse etsia sutenooria. mulla nayttais olevan jo p.i.m.p..

Man:
an animal
so lost in rapturous contemplation
of what he thinks he is
as to overlook what he indubitably ought to be.
His chief occupation is
extermination of other animals
and his own species,
which,
however,
multiplies with such insistent rapidity
as to infest the whole habitable earth
and Canada.

Ambrose Bierce (<3)

so i pacify my problems with kisses and cuddles
diligently doubtful through all kinds of trouble
then i find myself choking on all my contradictions

soi paassa ainakin viisi kappaletta samaan aikaan ja kaikista arsyttavin tuossa ylhaalla [and i know i can't tame you... but i just keep trying] ja olisi liian helppoa antaa periksi.

olen loytanyt itselleni uuden harrastuksen. oikeastaan se on vanha. oikeastaan se on ehka kaikista vanhin. vietan kaiken koulussa olevan vapaan aikani kuvaamataidonluokassa. maalaan maalaan maalaan maalaan ja maalaan ja tunnen miten neuronien valille muodostuu yhteyksia. maalaan maalaan maalaan maalaan vahan lisaa ja mietin asioita niin kauan, etten mieti niita.

yleensa se nollavaihe tapahtuu viisi minuuttia ennen kellon soimista. tai bussin lahtemista. sinansa siita ei ole siis mitaan hyotya. mutta jonkinlaista meditaatiota se on silti.

olen maalannut georges seuratin le chahut -taulun reproduktiona eli uustuotantona (no joo, en edes yrita, kertokaa mulle mika se on suomeksi :< une reproduction. uusituotanto? ei kuulosta korrektille) ja huomenna piirran ice agen oravan kapynsa kimpussa. tanaan aloitin myos maalaamaan jotain québécilaiseen satuun liittyvaa kuvaa.

olin pirun arsyyntynyt tanaan. se satukuva on siis lahdossa meksikoon nelosluokan kanssa. pierre antoi sen tyon minun tehtavakseni kun se nahtavasti pitaa siita, mita teen (97 % kuviksesta, kiitos herra). aloitin maalaamaan sita kuvaa, joka siis on ihan ekstra ja en saa siita mitaan numeroita tai vastaavia, ja teen sen hyvaa hyvyyttani.

no joo. aloitin sen kuvaamataidontunnilla, hyvin, ja kuvaamataidonopettaja monsieur lafontaine piti siita. pyysin jotain toista opettajaa (jota ette tietenkaan tunne ;o niin etta en edes sano kuka se oli) paastamaan mut kuviksenluokkaan (voilà, ma belle - ole hyva, rakkaani :: jotkut nerot voivat arvata, kuka se oli .___.) ja ma maalasin sita sen ruokatunninkin (tunnin, juu.). voi eieieieiie ma meinasin syoda sen ranskanopettajan joka tuli valittamaan siita, miten siina kuvassa pitaa olla yo ja miten siella pitaa olla taehtiae! ei voi perhn ole minun vika, mulle sanottiin etta maalaa sinne iltarusko! en ma voi tuntea kaikkia québécilaisia lastentarinoita! ja silti se oli minun vika!

paatin alahuultani artymyksesta purren tehda siita hienoimman meksikoon lahtevan maalauksen ikina.

* printtasi mulle sen ice age -oravan kuvan varillisena sihteerikkolassa (vttu, mika on sécretariat suomeksi? kanslia?! mutta eiko kansliassa pida olla rehtori paikalla?! en ma voi tietaa) ja ma just ja just pystyin kiittamaan sita. ei ole totta miten reilu se on. miksi sen pitaa aina olla niin reilu ja kiva ja kiltti. ja on aina jotain mielenkiintoisempaa sanottavaa. helpompaa sanottavaa. ei helpompaa. mutta on aina jotain kerrottavaa. jotain muuta.

taalla paistaa aurinko niin lujaa, etta mulla sattuu paahan. auringossa oleva mittari nayttaa kolmeakymmentaviitta. kello on 17:41.

psst.

i'm willing and able
so i throw my cards on your table

"tu es toujours la bienvenue".

olen aina tervetullut.
saan sahkoiskuja selkarankaan aina kun luen tuon lauseen.
luen sen uudestaan ja uudestaan.
kuin en voisi uskoa siihen, vaikka tiedan, etta se on totta.

"pour ce qui est de ***, merci de me mettre la puce à l'oreille."

voisin laimayttaa sua korvalle oikeastikin.
ihan vain siksi, etten saa mitaan aikaan.
en haluaisikaan.
laitan silti mailin mailin peraan.