IRC-Galleria

Tänä iltana sitten tapas kavereita viimestä kertaa. Ne oli näitä muita auppareita tältä asemalta, täältä järven rannalta. Sain läksiäislahjaksi nallen ja kirjan :) Ja sit oltiin naapurikaupungissa jätskillä, juteltiin ja otetiin vielä viimesiä kuvia. Vaikka välillä oli vähemmän tekemisissä noiden tyttöjen kanssa, niin Suomen loman jälkeen niihin on tullut törmäiltyä ihan vaan sattumaltakin kulkiessa ja sitten ihan kunnollakin tavattu. Nyt kuitenkin tuntuu, että harmi kun nuotten kanssa ei oo tullut enempää aikaa vietettyy.. Mutta onneksi sähköposti toimii! :) Ja haluu tänne vielä takas lomalle!

Olin eilen Lilli ja Quirinin kanssa kahdestaan kotona, kun Valentin oli tarhassa yötä, kun niillä oli semmonen retki syksyllä kouluun meneville lapsille. Oli niin ihanan rauhallista noiden kahden kanssa. Lillikin sanoi, miten kivaa on, kun makoiltiin kaikki kolme sohvalla ja kuunneltiin Astrid Lingrenin satuhahmoista tehtyjä lastenlauluja, mm. nämä tutut Pepit ja Eemelit. Quirinkin oli kuin pieni enkeli, ja molemmat roikkuivat mussa ja sanoivat, että harmi kun mä lähden pian.. Munkin tulee niitä ikävä, vaikka oikeestaan ootan jo innolla kotiinpaluuta :)

Enää 4 yötä!!!

Eilen olin perheen kanssa sellaisessa keskiaikaisessa kylässä ja siellä oli mm. ritariturnajaiset, oli tosi hieno. Tänään sitten Andrean ja lasten kanssa Legolandiassa, Lilli meinasi kunnolla hermostua, ku pidettiiin jännitystä viimeseen asti yllä, että mihinkä mennään. Sen mielestä oli epäreilua, että ajeltiin autolla puolitoista tuntia, ilman että se tiesi päämäärää. Lapset kyllä veikkaili kaikenlaista, tehtiin melkeen maailmanympärysmatka, ku ne ois menneet Afrikkaa, Australiaan, Amerikkaan tai Suomeen :D Legolandiassa oli kivaa, lähdin jo vähän ennemmin ku perhe ja menin junalla Augsburgiin, oli aika hieo, sitten kun löysin sen missä kaikki oli, ku olin aluksi vähän hukassa... :D Nyt vaan jalat kipeet ku koko päivän kävellyt.. :)

Oli eilen pitkästä aikaa niin tosi kivaa! Vaikka olin apurina synttärijuhlilla (tässä lähellä perhe, jossa suomalainen äiti ja sen sisko tuli tänne viettämään 50-vuotisjuhliaan ja sukulaisia tuli suomesta 20-30 henkee :)) ja hommaa riitti ihan tarpeeksi (mun lisäksi oli niiden yksi hyvä saksalainen ystävä Susanne) ja hyvä kun ehti istua ja syödä itekin vähän. Mutta se tunnelma vaan oli niin kiva ja se kun talo oli täynnä suomalaisia. Ja sitten kun tuntu, että koko perhe (tai suku) on hirveen musikaalinen niin siellä oli musiikkiesityksiäkin. Ja sit illalla piti vähä siirtää pöytiä et mahtu tanssimaan letkistä ja sen jälkeen laulettiin vielä karaokeakin(tai mä jammailin mukana tiskatessani). Menin sinne kahdelta päivällä ja kotona olin ennen yhtätoista illalla. Ihan rättiväsynyt, mutta kivaa oli. Tajusin, että kaipaan suomalaisia juhlia, mutta ehkä vielä kivempia ne olis jos ois tommonen suku. Mulla kun on noita oman ikäsiäkin sukulaisia niin vähän, tuolla oli melkien kaikki "lapset" samanikäsiä, nuoriahan ne oli, vanhin just kirjottanut ylioppilaaksi.

Niin ja 16 yön päästä lähden Suomeen ja sit yksi yö vielä Helsingissä ja sit kotio! :)

Tänään oli sit sellanen päivä (oikeesti pitkästä aikaa) et tuntuu, että olis ollut parempi jos ois vaan jäänyt aamulla sänkyyn. Tai valehdellut eilen, että mulla on jo vaikka mitä suunnitelmi tälle päivälle, en mitenkään voi tulla puolilta päivin lasten kanssa S-Bahnilla kotiin ja olla niiden kanssa iltapäivään asti.

Varsinkin pojat raasti mun hermoja niin, että olis tehnyt mieli jättää ne kahdestaan kotia ja painua lenkille. Sit kun Andrea tuli yli puoli tuntia myöhemin kuin oli arvellut, niin meinasin saada raivarit, kun ne kaksi pikku tuholaista ei taas halunneet uskoa mua ollenkaan. Kun Andrea lopulta tuli, selitin sille tilanteen ja lähdin lenkille. Sinä vaiheessa oli suurinpiirtein kiuhuva kattila...

Kun sitten vajaan tunin lenkkini aikana sain tyhjättyä pääni, niin eiköhän eka mitä nää kotioven avattunai, ole itkevä ja murjottava Valentin. Ja niin alkas taas ärsyttää... Mutta nyt alkaa jo helpottaa :)

Vitsit nyt iltapäivällä oli vaihteeksi NIIN kivaa muksujen kanssa. Tai no Valentin oli vielä tarhassa ja pianotunnilla, mutta Lillin ja Quirinin kaa, ja myöhemmin vaan Quirinin kaa. Sain anuraa ihan hulluna, voiku ois enemmän tällaisia päiviä :)

Kun Lilli tuli pianotunnilta, herätettiin yhdessä Quirin päiväunilta. Pikuen ei oikein ois halunnut nousta, mutta innostu sit leikiin meiän kaa siinä sängyssä. Jossain vaiheessa se otti molemmat tutit suuhunsa ja sit siitä tuli tuttihirviö :D Ja sit taas vähän painittiin ja me otettiin lillin kaa tuttihirviöö kiinni ja kiljuttiin ja naurettiin kunnes mentiin alas odottamaan Valentinia pianotunnilta. No toki siellä Quirin alko sitten juoksennella ympäriinsä ja leikki hevosta. :D

Kun Andrea oli lähtenyt viemään Liilliä jumppaan, niin soitti yhden Valentinin kaverin äiti, että jos se kaveri vois tulla meille. Kun se sit vähän ajan pästä tuli, niin sitten leikin taas Quirinin kaa. Tai ensin luin vähän kirjaa mut sit se innostu taas painimaan. JA repiin multa vaatteita päältä! Se on oikeen jo kova jätkä, repii aina väliilä äitiään tai mua paidan kaula-aukosta ja joskus jopa kurkistelee sisään ;) Yritin sitten selittää sille, että tytöt ei välttämättä tykkää jos käy tuolleen yhtäkkiä käsiksi ja yrittää väkisin vetää vaatteita päältä...

No sit me myöhemmin vielä painittiin kunnes se innostu laittaan musiikkia ja tanssittiin :) Toki se oli suurinpiirtein niin, että mun piti pyörittää sitä silleen että se roikku mun käsistä tai sit vedin sitä jalkojeni välistä (mula oli housut, ettei pikkuherra päässyt kurkisteleen :P

Sit vielä vähän ennen kuin Andrea tuli takas kotia, niin otetiin posti laatikosta. Mä olin kuulemmat postinkantaja ja se postinnoutaja :D

Vitsit, toisaalta tuntuu että 3,5 viikkoa on pitkä aika, mutta toisaalta kuitenkin niin lyhyt...

Söin tänään sairaan hyvää jätskiä, yksi pallo appelsiinia ja yksi kirsikkaa. Luulin syöneeni jo tortaina parasta jäätelöä ikinä, kiiviä ja pistaasipähkinää, mutta nämä li vielä parempia. Ja ne oli vielä isompia ja makso vain 70 senttiä kappale! Harmi vaan ku se paikka on niin kaukana, että sinne ei varmaan enää toiste tuu ajeltua ässällä...