IRC-Galleria

Tänään nyt sit täytettiin paperi, jotta jatkan työharjoitteluu päiväkodilla vuoden loppun asti :) Vaikka välillä ei ookaan mitään helpointa ja keveintä työtä, eikä aina ooo hauskaa, niin kyllä mä tuolla vielä haluan jatkaa! Ich bin so froh! :)

Ja onnneksi oon löytänyt yhden sellasen, joka tykkää mustakin. Ja on vaan päivä päivältä ihanampi. :)

Joo, luen tosi ahkerasti yo-kirjotuksiin, koko ajan oon menossa kavereilla, etenkin sen yhden erityisen ihanan luona :) Onneksi kuitenkin suurimmalla osalla on nyt lomat ohi ja koulut alkanut, niin saa sit päivisin ittekin luettua.. Hauska kyllä huomata, miten helppoja tekstejä lukion ykkösen saksankirjoissa on. Jotain on siis sen jälkeen oppinut :P

Aamulla soitin päiväkodinjohtajalle, että pääsisikö päiväkotiin töihin ja se oli heti, että joojoo, pienten puolelle tarvitaan kyllä apua, koska voisit aloittaa. Nyt pitää käydä loppuviikosta päiväkodilla kirjoittamassa työsoppari ja lokakuun alussa meen sitten töihin. Jipii! Ihnaa, kun pääsi sinne, minne halusinkin! :)

Sitten oltiin vähän Tiina-ystäväisen kanssa Keskisellä shoppaamassa, löyty jotain pientä kivaa keittiötarviketta ja kiva mekko ja pari kivaa laukkua :)

Sit vielä iltapäiväksi Tiinalle ja mm. lajiteltiin sen Brysselistä ym. ottamia au pair-vuoden (10 kk) aikana ottamia kuvia, se oli saanut supistettua paperikuviksi teetettävät vajaaseen 500 kuvaan :) Mulla ei todellakaan (onneksi?) ole nin paljon kuvia...

Nyt kun on kotona, nin on taas ikävä yhtä.... <3

Nyt ollaan sitten kotona Onhan tämä aika kivaa, vaikka haikeeta ku ei ihan heti palaa Saksaan takasin. Mutta nyt en jaksa miettiä miten ikävä on sinne, vaan nautin mieluummin siitä, että näkee taas kaikkia ihania tuttuja ihmisiä :)

P.S. Saksan puhumista toki tulee varmaan myös ikävä... :)

Tänä iltana sitten tapas kavereita viimestä kertaa. Ne oli näitä muita auppareita tältä asemalta, täältä järven rannalta. Sain läksiäislahjaksi nallen ja kirjan :) Ja sit oltiin naapurikaupungissa jätskillä, juteltiin ja otetiin vielä viimesiä kuvia. Vaikka välillä oli vähemmän tekemisissä noiden tyttöjen kanssa, niin Suomen loman jälkeen niihin on tullut törmäiltyä ihan vaan sattumaltakin kulkiessa ja sitten ihan kunnollakin tavattu. Nyt kuitenkin tuntuu, että harmi kun nuotten kanssa ei oo tullut enempää aikaa vietettyy.. Mutta onneksi sähköposti toimii! :) Ja haluu tänne vielä takas lomalle!

Olin eilen Lilli ja Quirinin kanssa kahdestaan kotona, kun Valentin oli tarhassa yötä, kun niillä oli semmonen retki syksyllä kouluun meneville lapsille. Oli niin ihanan rauhallista noiden kahden kanssa. Lillikin sanoi, miten kivaa on, kun makoiltiin kaikki kolme sohvalla ja kuunneltiin Astrid Lingrenin satuhahmoista tehtyjä lastenlauluja, mm. nämä tutut Pepit ja Eemelit. Quirinkin oli kuin pieni enkeli, ja molemmat roikkuivat mussa ja sanoivat, että harmi kun mä lähden pian.. Munkin tulee niitä ikävä, vaikka oikeestaan ootan jo innolla kotiinpaluuta :)

Enää 4 yötä!!!

Eilen olin perheen kanssa sellaisessa keskiaikaisessa kylässä ja siellä oli mm. ritariturnajaiset, oli tosi hieno. Tänään sitten Andrean ja lasten kanssa Legolandiassa, Lilli meinasi kunnolla hermostua, ku pidettiiin jännitystä viimeseen asti yllä, että mihinkä mennään. Sen mielestä oli epäreilua, että ajeltiin autolla puolitoista tuntia, ilman että se tiesi päämäärää. Lapset kyllä veikkaili kaikenlaista, tehtiin melkeen maailmanympärysmatka, ku ne ois menneet Afrikkaa, Australiaan, Amerikkaan tai Suomeen :D Legolandiassa oli kivaa, lähdin jo vähän ennemmin ku perhe ja menin junalla Augsburgiin, oli aika hieo, sitten kun löysin sen missä kaikki oli, ku olin aluksi vähän hukassa... :D Nyt vaan jalat kipeet ku koko päivän kävellyt.. :)