IRC-Galleria

Nyt se leikkaus on sitte takanapäin. Tarkoitus oli, että mut pidetään unessa nelisen päivää leikkauksen jälkeen, että jalat saa mahdollisimman hyvin parantua ja mä säästyisin pahimmilta kivuilta. Mussa taitaa olla masokistin vikaa, koska reippaana tyttönä heräilin jo seuraavana yönä, ja tiistaina olinkin jo aivan hereillä. Joten mut otettiin pois hengityskoneesta ja sain sitten kärsiä oikein kunnolla ne neljä päivää.
Nyt pitäisi hieman jo helpottaa, mut nää tuskat on kyllä jotain sanoinkuvaamatonta.. Mulla on lähes koko selästä, takareisistä ja takasääristä otettu ihoa, eli ne kohdat on niinkuin asfaltti-ihottumaa, auki ja helvetin kipeät. Sitten mulla on siirretty nää ihot oikean käden ranteeseen, vasemman käden hauikseen ja etureisiin ja etusääriin. Eli jalat on siis tehty kokonaan uusiksi. Kyljessä ja olkapäässä on nätit suorat leikkaushaavat.
Mulla ei ollut harmainta aavistustakaan että tää sattuisi näin paljon. Tai että kuinka kauan tästä toipuminen OIKEASTI kestää. Onneksi mulla oli tuuria, ja samassa huoneessa sattui olemaan eräs mahtava persoona, joka on auttanut mua suunnattomasti jaksamaan tän kaiken, koska kukaan ei voi ymmärtää paremmin kuin joku joka on käynyt tän läpi.
Nyt sitten vaan tsemppaamaan, ens viikolla pitäis päästä jo nousemaan ylös! :)