IRC-Galleria

On se erikoista, miten mä onnistun kehittämään itselleni aina mitä ihmeellisempiä sairauksia. Tällä kertaa en päässytkään kovin vähällä, juuri lääkäri kävi katsomassa edistystä, ja olen vielä kaksi viikkoa sairaalassa. Viikko sitten sanottiin samaa, että kaksi viikkoa. Työkyvyttömyysaikaa ainakin huhtikuun loppuun, melkoinen saikku. Parantuminen on tosi hidasta, vaikka joka päivä lääkärit ja hoitajat sanovat että näyttää hyvältä, niin mun silmään tilanne ei ole muuttunut mihinkään.
Käveleminen on tosi raskasta, ja vaikka oon tottunut jo tähän tilanteeseen, niin tuntuu avuttomalta kun tiettyjä ennen niin itsestäänselviä asioita ei pystykään nyt tekemään itse.
Kolme viikkoa oon nyt ollut sairaalassa, kolme viikkoa käymättä ulkona, kolme viikkoa nukkunut vain selälläni, kolme viikkoa miettinyt että miten tästä selviää.
Kaverit on käyneet, ja huumorintajun säilyttämisellä on ollut tosi iso osa mun parantumisessa. Kun mistään ei saa stressata, niin parasta lääkettä on saada hyvä ystävä vierelle katsomaan telkkaria ja juoruilemaan. Onneksi kaverit on jaksaneet käydä, vaikka tänne on vaikea tulla ja pitkä matka. En tiedä miten selviäisin jos täällä ei kukaan kävisi. Kiitos.

Kohtalaisen hyytävää. Mun sairaalahuone on 13. kerroksessa, ja eilen on ollut tosi tuulinen päivä. Samoin tänä yönä. Heräsin äsken siihen, että tuuli paukuttaa talon rakenteita ja ulvoo ihan huolella, ja mulla on öisin aina korvatulpat. Toi ääni on jotain sanoinkuvaamatonta, se kuulostaa siltä kuin jotain superpahaa olis matkalla tänne. Onneks huoneen numero ei oo 13. Että hyviä yön jatkoja vaan.

Sunnuntaina tuli tasan kaksi viikkoa täyteen sairaalassa, ja tänään sain kuulla että olen kyllä vielä toiset kaksi täällä. Alkaa elämä pikkuhiljaa jo voittaa, mutta kauan menee että olen taas terve. Puhelin mulla on täällä, että voi soitella, mutta en välttämättä jaksa jutella pitkään, lääkkeet väsyttää ihan homona :D

Kaikille kiinnostuneille, mulla on siis vaskuliitti, eli verisuonitulehdus. Se on tosi harvinainen, ja hengenvaarallinenkin jos sille päälle sattuu. Mulla ei nyt ole hengenhätää, ja tää on ollut vaan tosi huonoa tuuria että sellaisen sain. Hoito etenee ihan hyvin, ja varmaan kesään mennessä oon jo täysin kunnossa. Välillä on tosi vaikeata, ja tuskat on aika kovia, mutta niin on lääkkeetkin, uskokaa pois ;)

Oon nyt ollut kaksi viikkoa sairaalassa, ensin Peijaksessa ja nyt Meilahdessa. Ja tuun olemaan täällä vielä ainakin viikon, luultavasti pidempään. Kaikki suunnitelmat menee palasiksi ja väsyttää. Ja täällä on raskasta olla. Ei kannata soitella, oon aivan liian väsynyt puhumaan puhelimessa.

En ole koskaan aiemmin käynyt tippaletkun kanssa suihkussa.
En ole koskaan aiemmin joutunut eristykseen vain sen takia, että vastustuskykyni on täysin nollassa, ja vierailijoille on tiukat säännöt.
En ole koskaan aiemmin huutanut tuskasta.
En ole koskaan aiemmin tiennyt, miltä oikeasti tuntuu, kun sattuu luihin ja ytimiin.
En ole koskaan aiemmin tiennyt, miltä tuntuu kun luuydinkoepala otetaan.
En ole koskaan aiemmin herännyt aamulla lääkekrapulassa kipulääkkeiden suuren määrän takia.
En ole koskaan aiemmin joutunut viettämään aikaa pienessä huoneessa, mistä en saa missään nimessä poistua.
En ole koskaan aiemmin jännittänyt neutrofiilien tasoa.

Sairaalassa nyt tasan viikon olleena, veikkaan että näitä kokemuksia tulee vielä lisää. Poiskaan en ole pääsemässä vielä.

Peukut pystyyn kaikilla että pääsisin pian kotiin täältä!

Viiteenkymmeneen täytyy laskea
Aikaa piiloutua enemmän
Vaikka minne meen, oot pian paikalla
Hiljaa hengitystä pidätän

Mitä tapahtuu
Olen hereillä
Eikä kukaan muu tunne mua niinkuin sä


Valehdellaan pienemmäksi vahinko
Älä muista että kiinni jäätiin jo
Sillä kukaan ei oo edes puoltakaan
Siitä mitä susta saan
Aina kun mua kosketat


Sataantuhanteen vaikka ootetaan
silti etsimättä löydät mut
Yhä uudelleen puhdas liataan
Jos nyt katsot, ehkä sokaistut

Mitä tapahtuu
Olen hereillä
Eikä kukaan muu, tunne mua niinkuin sä

Miksi mä en voi nukkua öisin?
Miksi pitää valvoa siihen asti että uni ei enää tule?
Miksi mä alan puuhastelemaan ja kirjoittamaan yöllä?
Miksi mä en silti ole väsynyt päivisin?
Miksi mä en nuku sängyssä vaan sohvalla?

MIKSI MÄ EN VAAN VOI NYT NUKKUA?

Jos oisin rohkea ja
luonteeni valoisa
ja puhuisin lempeämmin
kertoisin sullekin sen
kuinka onnellinen
sylissäs oisin ja lämmin

Ja kun sä katot mua
mä voisin punastua
niin mä oon sua miettinyt
ja kun sä pyydät mun numeroo
mä voisin sanoo joo
ja kaikki vois olla ihanasti nyt

Mut koska maireus on naurettavaa
mä sanon mua ei hei kuka tahansa saa
ja sä meet, ja niin on tärkeää
että kyyneleitäni kukaan ei nää
muuten ne kuvittelee
et sil on väliä

Jos oisin viisas tai ees
suhteellisen sees
ja puhuisin selkeämmin
kävelisin pystypäin
sanoisin tää on näin
sylissäs mun oisi lämmin

Sä oot se joka saa
mut vavahtelemaan
niin mä oon sua miettinyt
ja kun sä pyydät mun numeroo
mä voisin sanoo joo
ja kaikki vois olla ihanasti nyt

Ja ne jotka kaiken tietää
ne sanoo tuo on prinsessa Jää
se varmaan hileitä hengittää
ja se kaikesta selviää

Koska maireus on naurettavaa
mä sanon mua ei hei kuka tahansa saa
ja sä meet, ja niin on tärkeää
että kyyneleitäni kukaan ei nää

Nuaren likan elämä se on niin monenlaasta
Välistä on suru syrämessä ja välistä on irti maasta
Turha on taivalta tympeenä taittaa
Jos tinkii taharostaan

Nuaren likan elämä se on niin häilyväästä
Välihin ne tunteeta tuhlaaloo ja välihin niitä säästää
Enhämmä ittekkään häävinen oo
Enkä luullut näkevän mitään

Tyttöjen sielus palaa rakkauren tulta
Kätkekää sydämiinne nämä sanat multa
Aina muistan sun herskyvän heliän naurun
Sinunkin sielus palaa rakkauren tulta
Onni jos kätketään käsistä sulta
Sä tiedät eihän murhe mieltä muserra koskaan

Nuaren likan elämä se on niin kaksinaasta
Välihin on ku myrskymmerkki ja välihin kaksi taivasta
Oi kuinka monta ilon maljaa
Oon teirän kanssanne juonu

Tyttöjen sielus palaa rakkauren tulta
Kätkekää sydämiinne nämä sanat multa
Aina muistan sun herskyvän heliän naurun
Sinunkin sielus palaa rakkauren tulta
Onni jos kätketään käsistä sulta
Sä tiedät eihän murhe mieltä muserra koskaan






AINA MUISTAN SUN HERSKYVÄN HELIÄN NAURUN.

Olin viime viikolla Rovaniemellä. Uusi kaupunki ja uudet nähtävyydet, aika meni kivasti tutkaillessa lähialueita. Sitten tuli Oulu, ja vaikka sieltä on paljon muistoja, niin Oulu tekee mut silti onnelliseksi ja iloiseksi.

Eilen saavuin Seinäjoelle. Hotelli on sen verran syrjässä etten nähnyt sieltä mitään tuttua, mutta tänään kävin Seinäjoen keskustassa autolla, ja jostain syystä tulin suunnattoman surulliseksi. Mulla on aivan mahtavia muistoja täältä, mut myös paljon todella ikäviä muistoja. Kun äsken ajoin tiettyjen paikkojen ohi, ne kaikki muistot tunkivat kerralla mun päähän ja sydämeen. Mulla on ollut tosi kivaa täällä, mutta taitaa olla aika jättää Seinäjoki lopullisesti taakse. Kaikki nää jutut mitä täällä on tapahtunut, on osa sitä elämää mitä en enää halua. Haluan aloittaa alusta ja unohtaa kaiken vanhan ja turhan.

Ilmajoki ja Namitupa tänään, sitten kiitos ja hei Seinäjoki ja lähialueet. Oli kivaa. Mut nyt oon onnellisempi kuin koskaan.