IRC-Galleria

huhhei.
nyt en enää lähde tuonne kauppoihin, ellei ole ihan pakko. kauheaa. kirosanat lenteli ja tupakkaa kulu kun yritti tuolla täysillä parkkipaikoilla päästä etenemään. ja ne ihmiset, kun ne haahuilevat ja haaveilevat siellä kaupassa, eivät selvästikään ole olleet yhtä järkeviä kuin minä, että tietää etukäteen mitä lähteä hakemaan. ettei tarvi tukkia joka helvetin käytävää ja junnata siinä paikoillaan ettei muut pääse liikkumaan. en mä pahalla, mutta meni vain hermot. ja sellaiset ihmiset, jotka ottavat koko lapsikatraan mukaan?? mitä ihmettä? miten ne voivat enää sen jälkeen olettaa että lapset uskovat joulupukkiin kun ovat mukana kun äiti ja isi lyö pakettiin lelut jotka sitten aattona pukin tuomina avataan. ehkä ne ei vaan tajua. ja muutenkin, pitääkö ne pienet lapset ottaa sinne mukaan kuitenkaan, siellä riittää ihmisiä muutenkin, menevät helposti hukkaan, niillä tulee kuuma ja ne kyllästyvät roikkumaan vanhempien käsipuolessa. koita siinä sitten "nauttia" jouluostosten tekemisestä, kun samat joululaulut raikaavat kaupan kaiuttimista kuin marraskuussa, ellei jopa lokakuussa.
tuntuu että joulun merkitys ja tarkotus on aikojen saatossa muuttuneet ihan "väärään suuntaan". lapset brassailee lahjoillaan toisilleen ja ovat pettyneitä jos eivät saaneet samaa kuin kaveri, tai ensinnäkään sitä mitä toivoivat. vaikka en minäkään saa mitä toivon, sehän se vasta olisikin kun saisi aina kaiken mitä haluaa ja tahtonsa läpi. riittäähän niitäkin. lahjoista puheenollen. aloin miettiä mikä on hyvä joululahja. punnitsin eri vaihtoehtoja. ainainen konvehtirasia saa minulla ainakin karvat nousemaan pystyyn. ensinnäkin siksi, etten pidä niistä. toiseksi, onhan se tapa muistaa, mutta konvehtirasioita myydään joka kaupassa ja marketissa. ne on helposti siinä kassojen vieressä tyrkyllä, on se helppo siitä ottaa mukaan ja ajatella että "muistaminen on tärkein". ei siinä silloin ole paljon ajatusta mukana. minun mielestäni. toinen on raha. toisaalta se on huono, koska silloin ajattelee ettei ole käytetty aikaa miettimiseen että mitä voisi lahjaksi antaa, raha on helppo vaihtoehto. mutta toisaalta raha on hyvä, koska silloin sen voi itse käyttää mihin haluaa, saa ainakin mieluista.
ennen mä tiesin, että joka joulu mummolta saan villasukat suklaalevyn. se oli toisaalta tylsää, koska aina sai saman ja tiesi mitä odottaa. mutta nyt kun mummo toimittaa suojelusenkelin virkaa, ihan kaipaa niitä uusia joka vuosi uusia villasukkia ja sitä suklaalevyäkin, joka jäi aina minulla syömättä.
mutta mikä se minä olen sanomaan mikä on hyvä lahja ja mikä ei? en vain itse tykkää ainaisista suklaakonvehdeista esimerkiksi. ajatus on kuitenkin loppupeleissä tärkein.
miksi sitten joulusta stressataan niin paljon? muistinhan lähettää joulukortit? olenhan ostanu kaikille lahjan? kaikki ruuat? okei, sallittakoon. minusta ei ole viimeiseen viiteen vuoteen joulu tuntunut enää joululta. se jokin puuttuu. äiti, joka aina hääräsi ja laittoi meillä kaiken viimeisen päälle. mutta onneksi on tuo tuukka poika :) ihana nähdä kun pieni lapsi on niin riemuissaan ja kaikki ihanat läheiset yhdessä, se tuo minulle joulumielen ja rauhan. en mä odota niitä ruokia tai lahjoja, vaan sitä yhdessäoloa. hetkeä hengähtää yhdessä.
toivottaisinkin kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua, ehkä tämä kaikki joulunalus stressi on sen arvoista että voi sitten päivän, kaksi tai kolme, hengähtää. joulu on kuitenkin kerran vuodessa!