IRC-Galleria

Ja Doctor Who Christmas Invasion tuli katottua. Oli jännä. Tässä sitä kattelin 900 mhz:n koneella, ja nykitti niin että piti kattoa isot mustat palkit ympärillä. Tuli mieleen että hyvä että kotona on ainakin kunnon kone nyt, ei olisi vanha 600 mhz enää tätä pyörittäny, ei edes palkkien kanssa.

DW:tä katellessa tuli mieleen, kuinka aika muuttuu. Sarjahan on siis pyörinyt päälle neljäkymmentä vuotta telkkarissa, ja pyörii siis aikamatkustuksen ympärillä (mm.). Katellessa tuli mieleen että tulevaisuus on nyt. Enkä tarkoita edes sillä "vanhat scifisarjat sijoittu aina meidän aikaa" fiiliksellä, vaan yleisesti siten, että moni uneksittu ja villi asia on nyt arkipäivää tai jopa vanhanaikaista. Viitaten esim. bluetooth-kuulokkeeseen, näköpuhelimeen (jota elisa taas vaihteeksi markkinoi, eikös tää ollu tulossa langallisena seiskytluvulla? Jetsonit..)

Mutta toisaalta; emmekö me aina elä tulevaisuutta? Uudet high-tech (tai sellaisena myytävät) tuotteet muotoillaan ja markkinoidaan aina tulevaisuutena. Jos automuotoilua katsoo, niin ne ovat kaikki tulevaisuutta, 20-luvulta eteenpäin. Mennyttä tulevaisuutta. Aina teollisesta vallankumouksesta lähtien. Joskus tuntuu että kaikki hieno on jo takana. Kaikkein fantastisimmat rakennukset tehtiin 60-luvulla, ja silloin oli kaikki hienoa.

Mutta ei kaupungeista koskaan tule sellaisia futuristisia ihannepaikkoja kuin scifissä. Onnistuin äsken jopa selittämään itselleni miksi. Scifissä kaikki on aina uutta, kaikki kiiltää ja on uutuuden karheaa. Todellisuudessa uusi muuttuu normaaliksi hyvin nopeasti, ja jokaista "tulevaisuuden taloa" kohti kaupunki on täynnä vanhoja taloja menneiltä vuosikymmeniltä. Tarvittaisiin sota, joka tuhoaisi koko kaupungin, ennenkuin tulevaisuuden kaupunki voitaisiin rakentaa. Joku Berliini toisen suuren jäljiltä.. tai kenties Hong Kong, missä historiaa ei ole varaa säilyttää, ja hallinto pitää huolen että sentimentaalismi ei saa kamaa museorekisteriin, jos sellaista ylipäänsä on olemassa.

Ajattomuutta on paljon helpompi etsiä. Tiedäthän, sitä ajatonta kaupunkia? Menneiden aikojen Pariisia, jossa kaikki ei välttämättä ole uutta, mutta aina kaunista, ja ihmisillä on aina aikaa kadut kimaltelevat auringossa, viime öisen sateen jäljiltä... Joskus kun kävelen Keravalla, Tapiolassa tai Helsingin keskustassa, voin melkein nähdä sen. Ajattomuuden ja kauneuden. Kuinka kaupunki on täydellinen Juuri Niinkuin Se On. Ja sitte huomaa kuinka rakennus jos toinenkin on peruskorjauksen tarpeessa.

Se on kummallista mitä kaikkea galleriaan näinä päivinä tungetaan. Ensin oli päivän kuva, sitten tuli se "pistä oma kuva etusivulle kymmenen minsaa, maksaa vaa..jotai" kiinnostaa. Ja sitten se kännykän taustakuva. Ja mainosten määrä nousee niin hienosti.

Ja ny päiväkirja. Mitä vetoa että jossain vaiheessa tääki muuttuu VIP-ominaisuudeksi?

Tästäkin saa revittyä niin montaa hienoa draamaa, sanokaa mun sanoneen. Suuressa LiveJournalissa ollaan jo todettu klassinen "tyttöystävä kertoo ystävilleen millainen nahjus poikaystävä on. Kerrotaan kuinka petetään poikaystävää neljän muun jätkän kanssa. Viestiä kommentoi kymmenen ihmistä, joiden kaikkien mielestä se on poikaystävälle oikein. Poikaystävä ihmettelee mikä suhteessa hiertää ja toivoo saavansa vihjeen Journalista. Häkeltyy. Kysyy asiaa tyttöystävältään, joka raivostuu kun tämä on lukenut tekstiä mikä ei selkeästi hänelle kuulu". Useampiakin kertoja.

Kyllä tästä viel tulee, uusi kauniit ja rohkeat! Ja monta teinisydäntä särkyy. "Mua itkettää poikaystävä jätti viikko sitte. Ja tänää ois tullu kuukausi täytee"

Että semmosta