IRC-Galleria

tänään oli aluks tylsä päivä, ja sitä lauran kanssa manailtiin runsaasti. tekemistä oli pakko keksiä. siinä sitten laura heitti ässän hihasta, ateenassa olisi kuulemma vuosisadan mahtavimmat reivit. meillä pennittömillä, mutta silti viileimmillä kesäpummeilla ei paljon vaihtoehtoja ollut, matkustustavaksi oli pakko valita tuo surullisenkuuluisa apostolinkyyti.

ei muuta kun sukat jalkaan ja menoks. heitin pikkulenkin ähtärin kautta ja herrasmiehenä heitin lauran reppuselkään. otettiin funkkia ja housea mukaan kasettimankkaan, fiilis oli korkealla ja aurinko paistoi. eukonkannon maailmanennätyksiä rikkoen matkasimme läpi maiden ja merien ja läpi harmaiden kivien, mehän perkule mennään reiveihin ja kukaan ei meiän tielle asetu. kyllä siinä matkalla parin karhun kanssa piti painia, meressä hait vähän häiritsi mutta ne kyllä pelästyi kun vähän räki ja huuteli. jossain vaikeanimisessä baltian maiden lähettyvillä sijaitsevassa valtiossa orjakauppiaat yrittivät kaapata meidät myytäväksi, mutta kun he tajusivat että me ollaan aika huonoa kauppatavaraa, sillä perusteella että me ei sovita heidän normeihinsa, niin rauhassa saatiin lähteä.

jo parikymmentä kilometriä ennen kreikan rajaa kuului basson jyminä. innostus iski meihin, ja päätin ottaa loppukirin. ateenassa oltiin kymmenessä minuutissa, ja löysimme tiemme mahtavimpiin reiveihin mitä maapallo on kokenut. miljoonien ihmisten keskellä musan pauhatessa riehuimme valkoisissa vaatteissa, nauttien laittomista päihteistä ja tärykalvoja tärisyttävästä musiikista. jossain vaiheessa hauskuus saavutti huippunsa, ja loppuillan muistikuvat ovat hyvin pitkälti hämärän peitossa. kotimatkan kulusta ei ole mitään hajua, mutta kotiin kuitenkin päästiin.

sellanen sunnuntai meillä viileimmillä.