Tyyneinmätkin päivät voivat kasvattaa kohti suuruutta.
On epäilyksen talviseen puuhun saatettu sanoja.
Viime kesän lause, hymyjen reunustama, piiloitettu polku.
Sinne sateelta suojelevaan hetkeen.
Pieniin parsiin, lasten käsien muovaamiin linnoihin.
Kasvettuamme lähemmäs tunteita jotka syrjäyttävät viattomuuden.
Luomme perustaa johon istutamme oman puumme.
Jokaisella oksalla annan sinulle yhden suudelman.
Niihin päiviin asti kunnes juuri kantaa vuotensa.
Kunnes viimeiset lehdet jättävät meidet.
Uusimmat blogimerkinnät
- Mä olen niin gäääyyy! :) 25.02.
- Talvi tuli ryminällä 24.11.
- jestas... 08.11.
- Heipä hei 28.08.
- [Ei aihetta] 26.06.
- Huh hei... 23.06.
- Huomenta...s**tana 16.06.
- Rautaista juomista ja grillausta! 14.06.
- Ei jessus! 10.06.
- [Ei aihetta] 07.06.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (1)
-
▼
2008 (32)
- ▶ marraskuu 2008 (2)
- ▶ elokuu 2008 (1)
- ▶ kesäkuu 2008 (7)
- ▶ toukokuu 2008 (1)
- ▶ huhtikuu 2008 (8)
- ▶ maaliskuu 2008 (1)
- ▶ helmikuu 2008 (4)
- ▶ tammikuu 2008 (8)
- ▶ 2007 (210)
- ▶ 2006 (59)