IRC-Galleria

Kummallisia tulkintoja itsestään...harvoin pysähtyy ajattelemaan millaisena itsensä kokee.
Minussa on tietysti sitä selvästi näkyvää taiteellisuutta/hulluutta joka purkautuu minusta toisinaan mitä erinlaisin tavoin. toisaalta ole varautunut, ja luon pintaa joka kestää katseen.

Aamuisin herätessä, makaan vatsallani ja kun valo yrittää pilkistää kaihtimien raoista ja lapset naapurissa nauravat ja kiljuvat tunnen erittäin suurta mielihyvää siitä että olen oma itseni.

Haluisin elää asunnossa jossa minua ympäröisi tavararoita jotka ovat pienien repeytyneiden kulmien ja kuluneiden lauseiden kaunistamat...jokaisella oma paikkansa, oli se sitten toisinaan hyllyllä toisinaan pöydällä taikka lattialla. Silti...värit ja harmooniset järjestykset rauhoittavat minua. Suoraviivaista ja linjakasta.

Designia ja kirpparia...onko niillä eroa? Ehkä en löydä sitä mitä haen...en ainakaan vielä. Tämä asunto ei näytä minulta mutta se on silti minua. Tyylikkyyteen voi eksyä ja unohtaa oman itsensä.

Nyt kello on jo 0:15, tuokin tuossa. pitäisiköhän hommata käkikello... Tai lyödä isoisän isän taskunauris kattoon...ja aina kun haluaisi tietää ajan joutuisi hakemaan toisesta huoneesta pikkutikkaat. Unohtaisin sen kuitenkin virittää.

Nyt taidan mennä vuoteeseen makaamaan ja laittaa television päälle jotta huoneeseen tulvisi sinistä vaihtelevaa valoa...ja aamulla herätessä, olen taas oma itseni.

Hyvää yötä Sami.