IRC-Galleria

Noniin, nyt on jo jouluaatto, ja minäkin olen kotikotona. Pääsin vielä leipomaan joulupipareitakin. Pelkäsin jo jääväni tätä ilman, koska yleensä porukat ovat leiponeet piparit paljon aikaisemmin. All Hail the pipparitaikina.

Pitäisi suunnata nukkumaan. Huomenna kai vuorossa Lumiukko ja joulukuusenkoristelu. Sain kotonakin kämppäni edes kohtalaiseen kuosiin. Lattiat pestyä ja niin edespäin.

Joulukalenterin viimeistä luukkua ei voi kyllä avata kun vasta aamulla. Vaikka muita luukkuja olenkin aukonut, kun pakollinen keskiyö on ylittynyt. Tavallaan mukavaa olla joulu kotikotona. 3 tai 4 edellistä vuotta olemme olleet aina jossain muualla. Mummolassa tai pohjoisessa. Tosin välillä epäilen, että Apliksen joululahjalle saattaa tulla käyttöä.

Joululahjoista tulikin mieleen. Tänä vuonna olen harvinaisen kärsimätön. Tosin se kai ei ole ihme. Edelliset vuodet en ole ollut kärsimätön joululahjojen suhteen. Siis sen, että niitä pääsee availemaan. Mutta tänävuonna sormet suorastaan syyhyävät. No, toisaalta. Mitä uutta taivaanalla, enhän enää pysty katsomaan leffaa ilman, että ravaan jatkuvasti jossain. Irkkaus on oikeastaan ainoa asia, jonka takia pystyn istumaan paikoillani tuntikausia. Olen vähän katkera. Nuorempana oli kiva istua vain ja tuijottaa seinää. Ilman mitään erityisiä ajatuksia. Vain istua. Ehkä se johtuukin siitä. Nykyään, jos hetkenkään on paikoillaan ja rauhassa, päässä alkavat ajatukset hyppiä kuin maaniset kengurut. Enkä jaksa katsella niiden toilailuja kovinkaan pitkään. Harkitsin jo ostavani kirjan "Näin pääset ajattelusta eroon". Mutta sitten tulin siihen tulokseen, että ajatteleminen on joskus ihan mukava asia. Ajatukset itsessään eivät välttämättä. Niiden ainainen kehänkiertäminen ja palloilu päässä. Ees taas, ees taas, ympäri, kimmoke seinästä ja siinä ne taas ovat.

Päivän teema: Koneiden hurina