IRC-Galleria

Eli ruotsinmaalle päiväksi pyörimään. Kotikotona ei ole luontevaa kirjoittaa, joten enpä sitten tee sitä. Palataan asiaan loppiaisen jälkeen.

Päivän teema: Opeth - Serenity Painted Death

Noniin, nyt on jo jouluaatto, ja minäkin olen kotikotona. Pääsin vielä leipomaan joulupipareitakin. Pelkäsin jo jääväni tätä ilman, koska yleensä porukat ovat leiponeet piparit paljon aikaisemmin. All Hail the pipparitaikina.

Pitäisi suunnata nukkumaan. Huomenna kai vuorossa Lumiukko ja joulukuusenkoristelu. Sain kotonakin kämppäni edes kohtalaiseen kuosiin. Lattiat pestyä ja niin edespäin.

Joulukalenterin viimeistä luukkua ei voi kyllä avata kun vasta aamulla. Vaikka muita luukkuja olenkin aukonut, kun pakollinen keskiyö on ylittynyt. Tavallaan mukavaa olla joulu kotikotona. 3 tai 4 edellistä vuotta olemme olleet aina jossain muualla. Mummolassa tai pohjoisessa. Tosin välillä epäilen, että Apliksen joululahjalle saattaa tulla käyttöä.

Joululahjoista tulikin mieleen. Tänä vuonna olen harvinaisen kärsimätön. Tosin se kai ei ole ihme. Edelliset vuodet en ole ollut kärsimätön joululahjojen suhteen. Siis sen, että niitä pääsee availemaan. Mutta tänävuonna sormet suorastaan syyhyävät. No, toisaalta. Mitä uutta taivaanalla, enhän enää pysty katsomaan leffaa ilman, että ravaan jatkuvasti jossain. Irkkaus on oikeastaan ainoa asia, jonka takia pystyn istumaan paikoillani tuntikausia. Olen vähän katkera. Nuorempana oli kiva istua vain ja tuijottaa seinää. Ilman mitään erityisiä ajatuksia. Vain istua. Ehkä se johtuukin siitä. Nykyään, jos hetkenkään on paikoillaan ja rauhassa, päässä alkavat ajatukset hyppiä kuin maaniset kengurut. Enkä jaksa katsella niiden toilailuja kovinkaan pitkään. Harkitsin jo ostavani kirjan "Näin pääset ajattelusta eroon". Mutta sitten tulin siihen tulokseen, että ajatteleminen on joskus ihan mukava asia. Ajatukset itsessään eivät välttämättä. Niiden ainainen kehänkiertäminen ja palloilu päässä. Ees taas, ees taas, ympäri, kimmoke seinästä ja siinä ne taas ovat.

Päivän teema: Koneiden hurina

Iloista juhlaa kaikille :) Näin vähän aikaisessa. En jaksa odottaa puoltayötä, koska yritän päästä unille ihmisten aikaan. Yö on pisimmillään ja päivä lyhimmillään, mutta huomisesta lähtien osat alkavat vaihtua. Tervehtikää Aurinkoa.

Auringon palaaminen on toisaalta pelottavaa, sillä se ajaa pois yön ja pimeän turvan, mutta toisaalta se herättää taas Maan, ennenpitkää. Toivottavasti huomenna on kaunis auringonnousu.

Koko alkupäivä kului kaikenkattavan ärsytyksen vallassa, mutta iltaa kohden pintaan on raivannut tiensä toiveikkuus, jopa iloisuus. En oikeastaan tiedä, mistä se tulee, mutta yritän iloita siitä sen aikaa kun se kestää.

Päivän teema: hiljaisuus

Väsyttää taas vaihteeksi, eikä johtikan harkat jaksa kiinnostaa. 4 tehtävää 5:tä tehty. Voisin mennä nukkumaan nähdäkseni lisää kaikenmaailman häröunia. Siivotakin pitäisi, ja vaikka mitä. Onneksi suurin osa joululahjoista on jo ostettu.

Pitäisi lukea tuo Choosing Death joskus. Kun vain saisi itsestään irti.

Tänään taas vaihteeksi Diablopäivä. Uutta levyä odotellessa soi Eternium. Taidan lopettaa tänään lyhyeen, ja mennä sängylle kuuntelemaan.

Päivän teema: Diablo - Symbol of Eternity

Eilen oli Alppiksen tuparit. Mukavaa. Tänään ei ole edes krapulaa, ja eilenkin oli hyvä humala. Tosin taisin olla aika rasittava. Kuten toisinaan humalassa. (Niin niin, viinan piikkiin.)

Kuuntelen Manowaria ja laulan samalla. Kylmänväreet juoksevat pitkin selkää. Kuunnellessa huomaan, että olen hyvällä tuulella, tai ainakin paremmalla, kuin viimeaikoina. Silloin kun olen vihainen, iskevät Return of the Warlordin tyyliset, nopeat ja agressiiviset kappaleet, joiden sanoituksia voisi kuvailla lyhyellä lainauksella: "Kiss My Ass If You Don't Like Me, I Don't Care". Tänään olen selvästi toiveikkaampi, kuuntelen King:ä ja hymyilen. "Look And You'll See That A New Day Will Bring / The Will To Go On And Fight Trough Endless Suffering"

Taisin sanoa eilenillalla, että pystyn laskemaan yhden käden sormilla ne kerrat, jolloin olen itkenyt, siis siltä ajalta, kun minulla on muistoja. Vauvaikää ei lasketa. Korjaan lukua ylöspäin, tarvitsen molemman käden sormet. En tosin ihan kokonaan, mutta koska muistini saattaa jossain kohtaa pettää, jätetään ne loput sormet paikkaamaan mahdolliset muistivuodot. Tänä vuonna olen itkenyt kerran. Olin sillä hetkellä hyvin onnellinen. Itseasiassa... ehkä onnellisempi, kuin olen koskaan ollut. Selvästi onnellisempi, kuin sitä edeltäneinä kuukausina.

Päivän teema: Manowar - Today is a Good Day to Die

Tänään... tai no siis, periaatteessa eilen, uskaltauduin keskustaan jouluostoksille. Se oli edelleen yhtä kamalaa, kun muistinkin. Töniviä ihmisiä, jotka joko rynnivät päin tai tojottavat n+1 tuntia juuri sen hyllyn edessä, mitä haluaisit tarkastella. Mutta poikkesin sen jälkeen tätini luona.

Luulen, että joulumieli on iskemässä kimppuuni. Tänään ei ole vituttanut läheskään niin paljoa, kuin voisi olettaa. Olen ollut jopa... lähes ihmisystävällisellä tuulella. Tietyissä rajoissa, olettaen, että ihmiset eivät ole samassa fyysisessä tilassa kanssani.

Oikeastaan tekee mieli vain mennä nukkumaan. Mutta kun kampean itseni sänkyyn, en saa unta ja tylsistyn. Huomenna täytynee mennä uudestaan kaupungille. Odotan taas kauhulla.

Diablo on soinut taas viimepäivinä ahkerasti, lähinnä Eternium. Uuden levyn pitäisi ilmestyä tammikuussa. Pitäisi jaksaa odotella sinne saakka. En ole ehtinyt tehdä joulukuun swamp-visiittiä. Mutta täytyy katsoa, mitä rahatilanne sanoo kaikkien joululahjojen jälkeen. Ja salaliiton risteilyllekin olisi kiva saada rahaa mukaan.

Diablon Eternium on tavattoman turvallista ja rauhoittavaa kuunneltavaa. Ehkä se johtuu siitä, että tunnen kaikki kappaleet hyvin kuunneltuani tätä kymmeniä kertoja aikaisemminkin. Nyt voin antaa musiikin valua päähäni ja tyhjentää kaiken muun. Mitä enemmän kuuntelen sanoja, sitä paremmilta ne kuulostavat. Taidokasta.
/me siirtyy nauttimaan musiikista.

Päivän teema: Diablo - Love divided

Hmm, jos kirjoittaisin tänään kuvauksen siitä, mitä tein: Heräsin aamulla, irkkasin. Lähdin koululle ja olin puoli tuntia luennolla. Pelasin korttia pari tuntia. Menin kotiin irkkaamaan. Palasin koululle pelaamaan korttia. Tapasin irkkitutun ja menin kotiin irkkaamaan. Tässä siis erinomainen kuvaus eräästä joulukuisesta tiistaista. Kaikki voivat onnitella minua hyvinsuoritetusta päivästä. Nyt keskiviikon puolella olen saanut jo enemmän aikaan. Ainakin kunhan tuo kynttilä jäähtyy.

Tänään tuli ensimmäinen Inferno. Nyt ainakin kerran kuussa postilaatikkoon tipahtaa jotain mukavaa.

Irkkaaminen on mukava harrastus. Tänään tunnustan teille, rakkaat irkkaajatoverini, jotka olette samoille kanaville kanssani joutuneet: Olette te aekas ihkuja otuksia. Ilmeisesti joku jouluinen hellämielisyyspuuska on kimppuuni iskenyt, koska tällaista selitän. Onneksi tämä fiilis menee kai pian ohi, ja palaan lähes kaikkikattavaan misantropiaani.

Päivän teema: Manowar - Carry On

Menihän se maanantai, kovin nopeastikin jopa. Otupk:n työkin palautettiin, eikä edes viimeminuuteilla. Bumerangia odotellessa suojaan pääni. Aamulla oli tentti, kello 0900. Osasin taas ja heräsin 0850. Olen tosin äärimmäisen ylpeä itsestäni, sillä _olin_ koululla ~0900, korkeintaan 2-3min yli. Tuloksia odotellessa...

Loppujen lopuksi maanantai oli ... ok päivä. Olin ylpeä itsestäni, koska pääsin tenttiin, ja sen jälkeen olin vielä päivän luennotkin läsnä, enkä edes nukkunut. Sain myös tiskattua, ainakin suurimman osan astioista.

Viimeaikoina on vaivannut nimenomaan saamattomuus. Muutkin asiat, mutta saamattomuus käy itsetunnon päälle. Ei saa tehtyä edes niitä asioita, joita todella haluaisi. Tai no, ehkä ei sitten halua tarpeeksi, jos ei saa niitä tehtyä. Tarkoitan asioita, joista tulisi itselle hyvä mieli. Tavallaan on ihan normaalia (no ei edes ole, mutta...), ettei saa tehtyä niitä pakollisia pahoja, minkä tekeminen on tylsää, ja mistä ei koe saavansa itselleen mitään ... tyydytystä. Mutta kun ei saa tehtyä edes asioita, mistä itse nauttii.

Päivän teema: Opeth - Silhouette

Jahas, olipa mukava sauna eilen, tai oikeastaan se alkoi jo perjantain puolella. Eikä tänään edes ole major-vitutus, vaikka otupk:n harkkatyötä joutuukin vääntämään. Aamulla ei mennyt ihan niin putkeen, mutta eipä tuo ole niin millilleen. Otupk:ta tullut väsättyä enemmän tai vähemmän aktiivisesti tänään. Koneella olen istunut lukuunottamatta kauppareissua, mutta välillä oli pakko lueskella nettisarjiksia, ja tottakai irkata.

Ei jaksa edes oikein ajatella mitään, otupk mielessäin.

Kuuntelin päivemmällä Stratovariuksen levyä, jonka löysin muuttolaatikosta. Outoa kuunnella musiikkia, jota ei ole kuullut vuosikausiin. Mieleen tulee hämäriä muistikuvia ja jotain tuntemuksia, mutta en ihan saa kiinni, mitä. Kuitenkin yläasteaikoina kuuntelin Stratoa kohtalaisen paljonkin.

Päivän teema: Stratovarius - Tears of Ice

Tällä kertaa päivän teemabiisi ei kyllä liity mitenkään mielentilaani, sen kertosäkeistöntapainen kuulostaa vain hyvin samalta kuin yhden Arch Enemyn kipaleen soolo. Oikeastaan se aiheutti muuttolaatikon kaivelun, kun biisi tuli mieleen kesken AE:n kuuntelemisen.

Cthulhu-pehmolelut ovat suloisia. Sinäänsä pelottavaa.

Tänään vihdoin tampereella, tarkemmin sanottuna herwoodin synkeissä metsissä. Loma oli sinäänsä ihan mukava asia, sai lasketeltua, katsottua telkkaria, syötyä ja koettua mukavan kuolemanpelkohengenahdistuskohtauksen, jonka takia valvoin koko yön. Jälkeenpäin ajateltuna, kun aivot ovat abaut yhteistyöhaluiset, kuulostaa typerältä uskoa, että kuolisi kesken nukkumisen. Jostain syystä muutama yö sitten aivoni päättivät unohtaa tämän järkevän ajattelun ja pitää minua hereillä iltakahdesta aamu seitsemään uskotellen minulle, että kuolen, jos suljen silmäni ja nukahdan. Vammaista.

Huomenna pitäisi alottaa ahkera opiskelu. Tällä kertaa jopa ajattelin pystyä siihen. Ärsyttää liikaa tällainen lusmuilu ja aikaansaamattomuus. Huomisen takia pitäisi nukkua tänäyönä. Mutta torkuin koko ~12h automatkan kotiin, enkä jaksa maata sängyssä vain tuijottaakseni kattoa pimeässä. Joskus voisin kiinnittää ne tähdet. Olisi edes jotain mielenkiintoisempaa kuin valkoinen katto.

Päivän teema: Arch Enemy - Burning Angel