IRC-Galleria

Olin sitten ollut odotettua huolimattomampi ja unohtanut myös yhden Amoralin levyn kotikotiin. Äärimmäisen huolestuttavaa.

Perjantai-irkkaus on outoa. Tuntuu perverssiltä istua katselemassa toisten suunnitelmia kun itsellä ei ole aikomustakaan poistua neljän seinän sisältä. Toisaalta... onneksi irkissä pyörii muitankin, jotka eivät usko sellaiseen nykyajan hapatukseen kuin elämä.

Eilinenkin sujui loppujen lopuksi hyvin. Ärsyttävää, kun ihme tärinä iskee aina, kun voisi olla muuten hauskaa. Lähinnä ... ällöttävä fiilis. Eikä pysty keskittymään mihinkään, saati istumaan paikallaan. Pakko vain mennä välillä vessaan omaan rauhaan. Kertakaikkisen vittumaista.

Pitänee tehdä tänään taas pizza, mutta sitä ennen täytyy käydä kaupassa. Tavallaan kieroa, että nyky-yhteiskunta tukee tällaista hassua vuorokausirytmiä. Joskus voisi olla kiva kokeilla 8-16 elämää, ja mennä 23 nukkumaan. Mutta, en usko että se olisi mukavaa. Menettäisin liian paljon asioita, joista nautin.

Päivän teema: Arch Enemy - Symphony of Destruction (Megadeth-cover)

Hiusten väri vaihtui tänään. Vihdoin, sitäkin olen suunnitellut vasta puoli vuotta. Tulipahan kerrankin tarpeeksi tylsää. Kaipaan agressiivisempaa musiikkia. Täytynee kohta siirtyä thrash-metallin puolelle, jos se olisi rentouttavaa. Tai sitten ostaa se kymmenen kiloa posliinia, jota voi tarpeen tullen paiskoa seinään. Kuitenkin minun kävisi sääliksi astioita niin, etten voisikaan rikkoa niitä.

Tänään myöhemmin, illalla, on sentään Kantrissa ttykityksen tapahtuma. Jotain mitä odottaa. Sitten se on ohi, ja täytyy taas keksiä jotain muuta odotettavaa. Ehkä odotan lauantaista peliä, jos se onnistuu. Tai suosiolla seuraavaa opintotukea. Tai valmistumista. Tai omakotitaloa. Tai vanhainkotia. Tai hautajaisiani. Tai sitten lopetan odottamisen ja keksin jotain mielekästä tekemistä.

Päivän teema: -

Unohdin Manowarin Battle Hymnsin levyn kotikotiin, ahdistavaa. Ahdistavaa on myös se, että muutun kokoajan hajamielisemmäksi. Tai en tiedä onko kyse vain välinpitämättömyydestä. Millään ei ole loppujen lopuksi niin paljoa merkitystä, että se kannattaisi pitää mielessä. Ahdistun mukavien ihmisten seurassa. Kaikilla muilla tuntuu olevan niitä hyviksi katsottuja ominaisuuksia, jotka tekevät ihmisestä Hyvän Ihmisen. Tai edes Ihmisen.

Päivän teema: :(

Kotikotona vietetyn viikonlopun jälkeen on mukava taas palata Herwoodin synkeisiin metsiin. Sain vihdoin tuotua tänne myös taulut ja suihkuverhon. Ikkunaverhot puuttuvat vielä, mutta tuskin niihinkään menee enää kauaa aikaa.

Pengoin vanhan kirjoituspöytäni laatikoita perjantai-iltana, ja löysin yläasteaikoina aloittamani fantasiatarinan, tai siis sen 60 ensimmäistä sivua. Kyseessä oli aika vanha versio, jossain pitäisi olla uudempikin. Lukaisin sen uteliaisuuttani yöllä läpi. Aloitus oli aivan karmea, ehdottomasti liian selittävä. Tiettyjen hahmojen dialogit olivat tönkköjä, epäaitoja ja hauskoja ainoastaan, jos pitää hauskana korvasta sisään työnnettyä veistä.

Harkitsen uudelleenkirjoittavani sen, ja jatkavani loppuun saakka, koska löysin kuitenkin kohtia, ja hahmoja, joihin olen edelleen tyytyväinen. Täytyy etsiä jostain viimeisin versio, jäin kaipaamaan muutamia osia, jotka puuttuivat välistä.

Päivän teema: Diablo - Read My Scars

Näin kaverilla käydessäni videopätkän Rammsteinin keikasta. Onhan se ihan komeaa... paljon pyrotekniikkaa, asuja... kaikkea mahdollista, eikä musiikissakaan ole vikaa. Mutta... Jostain syystä olen viehtyneempi ns. pelkistetympään lavashowhun. Hyvä keikka ei vaadi välttämättä muuta kuin hyvän musiikin ja \,,/ - menon bändin puolesta. Ja jos musiikki on hyvää, ei välttämättä sitäkään, tosin plussaa se on aina. En tarkoita, että isossa showssa olisi jotain huonoa, haluan vain musiikin olevan päätarkoitus.

Roolipelaaminen on aika mukava asia. Harmittaa, etten ollut tarpeeksi rohkea aloittaakseni sen yläasteella. Mutta jos kliseitä viljellään, parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Vitutus on laantunut tavalliseen perusvitutukseen. Alan unohtaa jo sen, että olin hyvällä tuulella. Paluu normaaliin olotilaan on edistynyt hyvin. Yritän keskittää ajatukseni roolipelaamiseen, sain muutamia ideoita ylipäänsä siihen liittyen. Elämä on huomattavasti mukavampaa, kun jättää tietyt asiat ajattelematta.

Päivän teema: Manowar - The Demon's Whip

Onnistuinpa sitten kaatamaan Operan kesken kirjoituksen. Olin juuri iloinnut, kuinka kauniita nopat ovatkaan, kävin tänään hankkimassa Fantasiapeleistä uuden, läpinäkyvänpunasen noppasetin. Mutta se siitä. Unimaailma kutsuu.

Ei teemaa

Kiitos eilisen niskahieronnan, päätä pystyy nyt liikuttelemaan ilman suurempia tuskia :) Ja pelaaminenkin oli hauskaa, vaikka lyhyeksi jäikin eilisillan sessio. Luulen jopa, että keksin jotain kehitettävää hahmolleni. Viimeviikon hyvä tuuli meni tänäaamuna viemäristä alas, ja mielentila normalisoitui tasaiseen perusvitutukseen. Mukana on mukava lisäkoukku: lähimuistissa on tuoreena hetkellisen hyväntuulen fiilikset, joten nyt vituttaa se, että vituttaa.

Aamulla herätessä oli vielä ihan jees, kunnes muistin, että titujatkon tutkielman aiheenmäärityksen dedis on tänään. Sen jälkeen mieleen on palautunut massoittain asioita, joista pitää olla huolissaan ja stressata. Mutta se oli odotettavissa. Hyvä tuuli ei voi koskaan kestää kauaa. Ja sen loppuminen vain lisää vitutuksen tunnetta.

Haluaisin tilata infernon. Ei se edes maksa hirvittäviä summia. Musiikki on lohdullinen pakopaikka, lähimpänä jotain sellaista, mitä kutsutaan tärkeäksi asiaksi elämässä. "It's more than our religion, it's the only way to live..." Manowar on hyvä asia. Rentouttava asia. Sellainen, joka pitää pään kasassa. Sellainen tärkeä.

Päivän teema: Manowar - The Gods Made Heavy Metal

Niska on edelleen 'hyvässä' kunnossa. Pitäisi harrastella useamminkin näemmä, että lihakset vahvistuisivat.

Kämppä alkaa jo näyttää aika hyvältä. Tänään sain kirjahyllyn tänne ja purettua siihen muutaman laatikon. Vielä on pari laatikollista randomsälää, jolle pitäisi keksiä loppusijoituspaikka. Huoh. Vaikein osa itseasiassa. Vaatteet on helppo sijoitella, samoin astiat ja kirjat yms. Mutta se kaikki sälä... Tarttis keksiä jotain.

Olen edelleen sitä mieltä, että perjantai oli erinomaisen hyvä ilta. Yleensä pilaan musiikinkuunteluhetken liiallisella ajattelulla. Nyt voinen melko totuudenmukaisesti sanoa, että viimeisen bändin aikana päässäni ei liikkunut yhtäkään ajatusta. Harvinaisen rentouttavaa. Viimeaikoina olen ajatellut aivan liikaa. Ylenmääräistä ja turhaa rationalisoimista, joka vie huvin kaikesta.

Päivän teema: Manowar - Fighting the World

Yarr! Olipa eilen kerrassaan hyvä ilta :) Harvinaisen hauska pitkästä aikaan. Nyt sattuu niskaan niin, että on huono olo. JeeJeessä oli hyvää musiikkia ja harvinaista kyllä innostuin moshailemaan. Mukavaa sen aikaa kun sitä kestää, mutta välittömästi kun lopettaa, niskalihakset tärisee aika jännästi. Ei sentään ollut herätessä pää jumissa mihinkään suuntaan. Tuttuihinkin onnistuin törmäämään.

Päivän teema: Amoral - Showdown

Vihdoin opintotuki, vuokrankin saa maksettua, ja muutaman muun jutun. Taitaa mennä samontein, aamulla joutuu ostamaan monen monta asiaa. Ja pitäisi jossain välissä olla rahaa niihin kahteen levyyn, jotka olen joka kuukausi päättänyt ostaa. Levyhylly pitää kymmenkertaistaa, että se olisi edes suunnilleen sitä, mitä sen haluan olevan.

Huomenna jos uskaltaudun swampiin, mukaan ei kuitenkaan lähde yhtäkään niistä "pakollisista" levyistä vaan ostan taas ihan mutulla jotain mikä näyttää hauskalta. Tosin en ole yleensä joutunut mutuostoksista pettymään, esimerkiksi Aeternuksen Burning the Shroud osoittautui varsin muikeaksi levyksi. Rahatilanne näyttää tosin huonolta siihen, että saisin perinteisen swamp-visiitin tehtyä. Ehkä odottelen pari viikkoa ja tarkkailen rahatilannetta.

Levyjen ostamisessa on jotain hypnoottista. Voin selailla hyllyjä tuntikaupalla, punniten eri vaihtoehtoja ja yrittäen saada tyhjästä levykotelosta jotain fiiliksiä irti. Toisinaan tuntemattomastakin levystä iskee odottamaton "pakko saada" fiilis. Välillä soittelen veljelle "tsekkaapa imperiumin levyarvioista mitä tästä on sanottu"-puheluita. Levyjä pitää oikeastaan käydä ostamassa yksin, muut ovat liian kiireisiä lähtemään pois.

Paluumatkalla tkl:n bussissa uudet levyt polttavat ohuessa muovikassissa. Joskus varaan mukaan korvalaput, toisinaan maltan odottaa kotiin saakka. Koteloiden sileä muovinen pinta tuntuu mukavalta sormenpäissä kun sitä silittelee. Valitettavasti voi kuunnella vain yhtä levyä kerralla. Joudun valitsemaan toisen uusista ja uppoutumaan siihen. Se, jota en valitse ensimmäiseksi, jää helposti vähemmälle kuuntelulle. Nytkin hyllyssä on muutamia levyjä, joita pitäisi ehdottomasti kuunnella enemmän.

Tänään illalla on JeeJeessä Amoral. Jo on odotettu! Perkeles. Harvoja bändejä, jotka iskivät ensimmäisellä livekuuntelukerralla. Harmittaa, kun alkukeväästä en saanut lähdettyä yo-talolle :/ Silloinkaan en ollut vielä bändiä kuullut, joten ensitutustuminen venyi Sauna Open Airiin.

Päivän teema: Sentenced - No One There

EDIT: En näemmä osaa (enää) kirjoittaa kunnollista tekstiä. Förlåt mig.