IRC-Galleria

Löysin hiihdon hurman lauantaina mökillä. Viimeksi olin tavannut sitä Lapissa kymmenisen vuotta sitten, kun hiihtelin Saariselällä ylös tunturia ja join kodassa kuumaa variksenmarjamehua. Tiemme kuitenkin joutuivat erilleen, enkä totta puhuen uskonut että meistä tulisi vielä ystäviä. Kun kohtasimme meren jäällä lauantaina olivat ensimmäiset sivakoinnit hieman haparoivia, mutta kuten pyörälläajo, hiihtotaitokin ilmeisesti säilyy jossain persvaon ja selkäpiin välissä ja houkuttuu ulos kun sitä taas tarvitaan. Kuinka ihanaa olikaan kiitää jäällä raikkaassa ulkoilmassa upeita maisemia katsellen. Jäältä nousimme saareen ja hiihdimme metsässä moottorikelkkalatua pitkin järvelle, jonka jäällä sivakoitiin kierros ja laskettiin mäkeä. Missään ei kuulunut ihmisten tai liikenteen ääntä, tuntui kuin olisi ollut eristyksissä jossain kaukaisessa taiga-metsässä, vaikka sivistys tosiasiassa oli vain reilun viiden minuutin kelkkamatkan päässä. (Jos bussipysäkki Helsinkiin nyt lasketaan sivistykseksi?) Muutaman kerran pyllähdin lumeen, mutta se ei tätä flikkaa paljoa hidastanut. Hiihdin itseni nautinnolliseen hikeen ja endorfiinit jylläsivät. Meitsi haluaa sukset!

Ihanan vuorokauden mökillä kruunasivat myös isän pyytämät tuoreet norssit, saunominen ja lumihanki, moottorikelkalla ajaminen sekä pisteenä iin päälle kelkka-ajelu yli pimeän jään kaukaisten valojen tuikkiessa horisontissa ja jäälakeuksien ympäröidessä. Innostuin niin paljon että toivon jopa etteivät lumet sulaisi sittenkään ihan vielä, jotta pääsisin vielä mökille hiihtämään tämän kauden aikana. Oi tätä hurmosta <3