IRC-Galleria

Jarkko Nieminen kävi ostamassa joulukortteja yli sadalla eurolla. Sillä oli Amex kultakortti. Ja se oli syötävän suloinen. Mmmm.

Harmi et suurin osa miehistä on aika rumia. Tai sit oon vaan nirso. Nättejä tyttöjä on ainakin neljä kertaa enemmän kuin komeita poikia, haluaisin tietää miksi. Ehkä naisilla on siks niin raaka kilpailu keskenään ja ne on valmiita aina tilaisuuden tullen puukottaa selkään ja nussimaan ketä sattuu. Kuten miehetkin.

Tää pimeys nitistää mut. Kävin ostaa lähisiwasta riisifrutteja ja ötken ja ranskanpastilleja. Hitsi en muistanu miten hyviä ne on. Suosittelen!

Takkujen tuomio oli positiivinen, pelkkiä kehuja töissä!

Terveisin: täti porkkana

Ps. Tänään on perjantain ja normaalit ihmiset kirmaavat villeinä ja vapaina erinäisten juottoloiden savuisten huoneiden halki ja jonottavat tiskille. Minä katson vapaapainin ja menen nukkumaan ja huomenna töihin.

Loistava idea: vaihda rastojen väriä mustasta loistavan punaiseen.
Ongelma: ei rahaa kampaajaan.
Ratkaisu: osta kaksi purkkia värinpoistoa sejä kaksi punaista väripurkkia.
Sitten vaan kokkailemaan vetysuperoksideja ja ammoniakkeja sun muita myrkkyjä ja niiden vaivalloinen levitys rasta rastalta. Kolme kertaa väri päähän, vaikutus, ja huuhtelu.

.... Olisi sittenkin kannattanut harkita sitä kampaajaa

Tulos: Latvat edelleen mustat, päältä hailakan oranssit. Muistuttaa aika lailla yläasteajoiltani tuttuja hevarilettejä, kun pojat kasvatti pitkät hiukset ja värjäsi ne mustiksi koska niillä oli niin paljon tuskaa sisällä, mutta eivät muistaneet koskaan värjätä vaaleata juurikasvuaan pois. Ehkä ne huomasivat että se värjääminen ei autakaan tuskaan?

Auttaiskohan jos värjäisin hiukset takaisin mustiksi. Sitä olisi vielä yksi paketti tuolla. Takuista tulikin mieleeni, etten ole vieläkään muistanut tilata rastojenkohennusaikaa. Kaipaisivat virkkuukoukkua!

Ostin toissapäivänä monta paria iloisenvärisiä polvisukkia, ja sellaiset jalassa lähdin pyyhältämään eilen rantaan kesken blogittelun. Ulos ovesta, portaat alas, ulos rapunovesta, käännös oikealle kadulle ja siitä samantien uudestaan oikealle. Siellä se näkyi.

Meri.

Viimeiset auringonsateet värjäsi lintsin hattaroiden värisiksi, mutta jotenkin jumalallisella eikä äklöllä tavalla. Mulle tulee meren katselemisesta aina hyvin levollinen olo. Kunhan meri jäätyy, sinne pääsee kävelemään. Kesällä pitää tutkia kaikki noi puistot ja hassut pienet kesämökit.

Olin reipas ja kävelin postiin, tekemään jakelunkeskeytyspyyntöä kun edellisen asukkaan postia tulee (Kirkko&Kaupunki ja Intrum Justitia vuoroviikon) kiusallisen paljon. Kun tyttö kysyin nimeäni, eikä kuullut sitä vaan kysyi "Kristo?" Mut on tuomittu elämään miehenä. Mut annoin sille anteeksi koska se oli aika söpö.

Tänään oli töitä, oli kyllä taas niin tahmea päivä. Kolme sairaana, pomot pahalla tuulella mut poistuivat onneksi hyvin aikaisessa vaiheessa päivää (?). Sitten sitä ainaista kassalla seisomista ja koneen paukuttamista. Oikeaa hartiaa särkee niin perhanasti nyt, enkä löydä mistään juuri SEN laatikon sisältöä, jossa oli kaikki tärkeät paperit niin lähete fysioterapiaan, lääkereseptit, työtodistukset...

Onneks kahen viikon päästä tää kaikki on ohi.

Eilen sain kuulla yhden piristävän jutun, mutta tuntuu että se on sellainen, että jos puhun siitä etukäteen, se ei ikinä tuu tapahtumaan. Ja silti tekisi vain mieli höpistä siitä kaikille. Ai hitsi muuten et ikinä arvaa mut...! *kihrtl* Masunpohjassa kutittelee vähän. Voi jospa voi jospa!

Viikonlopun olin taas töissä. Alkaa toi kaupan joulumyynti kyllä käydä raskaaksi, ja kaipais vähän lepoa jo. Tänään onkin onneks ihana vapaapäivä, ja ihana epävarmuus siitä et mitä tulee tapahtumaan. Vaikka luultavastikin ei tapahtu yhtään mitään muuta kuin laiskottelua ja Prison Breakin uusimpien jaksojen katsomista.

Toisaalta ois kyl kiva mennä tonne Larun rantaan vähän tutkimaan uusia kotikulmia. Nyt kun ois viel hetken valoisaakin! Meenkin siel käymään ja tuun koht takas ^__^

Eilen oli erilainen itsenäisyyspäivä kuin koskaan aiemmin. Oon ollut virallisessa lipunnostossa hoilaamassa Maamme-laulua, mutta varmasti useammin kotona sängyssä vetämässä sikeitä. Tällä kertaa itsenäisyyspäivää vietettiin Marian sairaalassa.
Avokki oli onnistunut toikkaroimaan eilen ja kaatunut liukkaalla, ja sitähän piti lähteä viemään kuvauksiin. Joka askeleella kuului "Auts!" tai epämääräistä kiroilua. Arviolta 10e maksanut taksi oli kuulema liian tyyris. Fine, mun jalka on ihan kunnossa.

Marias päivystyksessä oli vain 30 potilasta jonossa ennen meitä, mutta kävikin tuuri. Murtumaepäilyt hoidettiin eri tilassa, ja sinne ei ollut jonoa juuri lainkaan. Pahus, olin juuri bongannu lehtipinkasta Menaisten numeron, jossa oli iso juttu naisten orgasmivaikeuksista, mutta en kehdannut pölliä sitä kun oli kuitenkin julkinen sairaala. Mehiläisestä olisin kyllä anastanut sen vailla omatuntoa.

Kun selvisi, että jalassa ruhjeistaan huolimatta ei ollut kuin korkeintaan pintamurtuma, potilas saanut saikkua viikon loppuun saakka, oli tunnelma kepeä ja suunnattiin testaamaan Larun paikallinen Casa Mare. Ikävä kyllä en vieläkään päässyt maistamaan hyvää paistettua tonnikalaa, vaikka toi olikin jätetty sisältä raa'aksi. Ja nyt pieni omantunnonsoimaus että menin taas syömään kalaa.

Toivottavasti tolla yhdellä soimaa omatunto nyt vähän reippaammin.

Kuurasin. Pyyhin. Pesin. Moppasin. Imuroin. Huuhtelin. Kiillotin. Raaputin. Hinkkasin. Tiskasin. Putsasin. Tapulikaupunki goodbye for good!

Seuraavat apuvälineet käytössä:
-imuri, Moulinex Powerclas
-moppi, Vileda
-sanko, Vileda
-yleispuhdistaja, Mänty-Tolu
-cream with bleach, Cif (Paras monikäyttöinen puhdistusaine)
-karhunkieli
-saippuavilla, Patapata
-tiskirätti, useita
-tiskisieni
-active scrub-sieni, Vileda
-tehopuhdistaja, Super Power Cleaner (Puhdistaa tehokkaasti lika- , kalkki-, ruoste-ja saippua[wtf?]tahrat)
-wc-puhdistusaine, Pirkka
-puhdistusvaahto ikkunoille ja lasipinnoille, Tolu
-yleispuhdiste, Ajax Lemon (Tarkett suosittelee)
-puhdistussuihke keittiöön ja kylpyhuoneeseen, Pirkka
-wc-harja, Koziol
-uuninpuhdistusvaahto, K2r

Huh nyt väsyttää.

Täällä sitä nyt sitten nökötetään. Enkä tunne oloani kovin kotoisaksi. Patterit eivät toimi kunnolla, joten kurkku on ihan käheänä ja näpit niin jäässä hyvä kun näppiksellä pysyvät. Ei verhoja ikkunoissa, ei mattoja lattialla, suurin osa elämästä pakattuna pahvilaatikkoihin ja kaikki hukassa. Pitäisi purkaa ja lajitella ja hyllyttää, mutta työ imee niin kuiviin että tänään kotiin päästyäni painuin suoraan neljän tunnin päikkäreille.

Seinät on sentään hienosti maalatut! Olkkari on vihreä ja makkari sininen. Mutta seinät tuntuvat olevan paperista, sillä kaikki kuuluu niiden läpi. Etenkin rappukäytävästä. Ja tänään huomasin että naapurissa asuu joku eläkeläismummo. Äsken soi ovikello, mutten uskaltanut avata. Jos se on vaikka tv-lupatarkastaja. Huomenna pitää mennä kuuraamaan vanha kämppä lattiasta kattoon, kiinnostus vähintään 100. Siihen meneekin sitten viikon ainut vapaapäivä.

Tulispa ne veronpalautukset jo pian että pääsis ostelemaan uusia juttuja tänne, ja onneksi ens viikolla on jopa kolmen vapaapäivän putki, sillon ehtii ehkä saamaan jotain kodin tuntua tähän kolkkouteen.

Ah ja voih mikä tragedia! Perheen toisen osapuolen kone sai ilmeisesti muutossa vähän hittiä, eikä suostu toimimaan. Olemme yhden koneen loukussa toistaiseksi. Tämä ei tiedä hyvää.

ja tähän mennessä on pakattu kaksi (joista toinen vajaa) muuttolaatikollista. Jäljellä on kahden ihmisen tavarat 54:stä neliöstä, mukaanlukien mm. kaksi tietokonetta ja runsaasti astioita. Pari hyllyllistä levyjä sekä teknarit. Lisäksi uudella kämpällä pitäisi käydä maalaamassa seinät. Tehdä muuttoilmoitus ja sähkösopimus. Ja tietysti molemmilla on töitä joka päivä.

Tänään iski taas migreeni. Johtuniko stressistä vai vihoittelevasta niska-hartiaseudusta, tai kenties tämän kohtauksen laukaisi kirkasvalolamppu. Otin lääkkeen ja kävin hämärään huoneeseen makaamaan, mutta yökkö tuli silti ja löysin itseni halailemasta pöntön posliiniposkia. Muutama tunti taju kankaalla ja nyt pystyy taas seisomaan, mutta päätä kivistää edelleen.

Huomenna on onneksi vapaapäivä, pistin sen kunniaksi kellon soimaan kasilta että kerkeän soittaa arvauskeskuksen ajanvaraukseen. Pakko yrittää saada joku akuuttiaika näiden niskavaivojen takia koska burana ja mobilat ei tunnu tepsivän ja nyt kipu ja polte tuntuu leviävän jo alaselkään asti. Pakatakin pitäisi. Vai maalata? Kumpihan mahtaa tehdä parempaa niskalle? *stressail*

Ei helkatti, mitähän tästäkin tulee :D Kaiken järjen mukaan tän läävän pitäisi kuitenkin sijaita ensi lauantaina Lauttasaaressa.

Ps. Kaverit, saa tulla kantamaan! ;P

Olin tänään Jorvissa katsomassa Pappaa. En ollut nähnyt sitä varmaan joulun jälkeen, vaikkei se asukaan sen kauempana kuin viereisessä kaupungissa. On ihme että se on elänyt noinkin kauan. Kun olin 14 oltiin jouluna samaan aikaan Jorvissa leikkauksissa, minä umpisuolen ja Pappa sydämen ohitusleikkauksessa. Sen jälkeen on sairaalareissuja ollut useita, mutta aina se on vaan sitkeästi palannut kotiinsa, asumaan ominpäin. Syöpä tuli muutama vuosi sitten.

Kun olin pieni olin Papalla hoidossa. Siellä minulla oli punaiset tohvelit, ja muovisia inkkareita ja ratsuja joilla leikkiä taisteluja, epävireinen piano jolla en koskaan oppinut ukko-noaa tai jänis istuu maassa -lurituksia kummempaa. Pappa huijasi minut syömään pahaa tillilihaa selittämällä kuinka jokaiselle sormelle piti syödä yksi lusikallinen erikseen, että ne kaikki saisivat omansa. Pikkurillikin. Papan kirjoituspöydällä oli valtava suurennuslasi, jolla saattoi tutkia sen tavaroita: jännittävää tuhkakuppia, sormenjälkeä lasipöydässä tai kirjan sivuja. Isovanhempien kotona haisi pehmeä tupankansavu ja se kiemurteli harmaina nauhoina auringonvalossa pölyn kanssa.

Sairaalassa huomattiin äitin ja tädin kanssa että Papan vointi ei ollut hyvä. Katsoin puolisi kauhistuneena, puoliksi hämmästyneenä sitä kehoa, joka oli varjo entisestään; samaan aikaan kutistunut kasaan ja toisaalta pöhöttynyt, jääneenä jumiin villatakkinsa pääntiehen yrittäessään ottaa sitä pois muttei ollut saanut. Hoitaja sanoi että nyt oli ollut potilas huonona eikä ollut syönyt eikä jaloitellut.

Pappa jaksoi kuitenkin nousta istumaan, ja kyseli minulta kuka kaunis tyttö mahdan olla. Yritin kertoa, mutta turhaan. Katse silmissä oli harhaileva, vaikka niissä oli vielä se sama lempeys kuin ennekin. Jotenkin viaton, tietämätön tilastaan. Höpötteli puoliksi käsittämättömiä, puoliksi järkekeviä, ihan kuin pieni lapsi. Tarjosin sille viinirypäleitä, ja se tarttui vihreään helmirannekoruuni jonka pallot vähän muistuttivat rypäleitä. Ei ei saa ottaa niitä, kieltelin naureskellen, ja ojensin oikeita rypäleitä. Sain papan vielä syömään banaaniakin kun pilkoin sitä paloiksi lautaselle, ja vähän keksejä ja kakkua.

Pappa nukahti pian ja lähdimme pois. Mietin miksi en ollut tullut käyneeksi useammin sen luona. Olihan se ollut sairas jo vuosia. Mutta en usko että se oli onneton, se näytti iloiselta ja hymyili maistellessaan rypäleitä. Sanoi ettei satu mihinkään.

Toivottavasti Pappaan ei satu myöhemminkään kauheasti tai pelota. Toivottavasti sille ollaan ystävällisiä sairaalassa. Se mitä sille sitten tapahtuu viimeisen sydämenlyönnin jälkeen on mysteeri. Uskon että ihminen saa ansionsa mukaan. En usko että Pappa pääsee enää sairaalasta pois. Mutta oli se viimeksi pois päästyään vielä rollaattorilla mennyt lähikapakkaansa, sitkeä perkele. Ja puhunut viinapullon viemisestä sairaalaan kun eno oli siellä käynyt viimeksi.

Omalle faijalle lähetin tyylilleni uskollisen sarkastisen tekstarin jota se luultavasti ei tajua tai sit tajuaakin paremmin kuin arvaankaan, ja lähetin mutsin mukana Casino-arvan kuoressa jossa luki: " Faipalle! Muutakin rapsuteltavaa kuin munat."

Tämä on ommattu kaikille niille pojille jotka eivät harrasta ehkäisyä. Teistäkin moni voi viettää tätä päivää ensi vuonna ;)