IRC-Galleria

Kaikki a-ok. Kuumeilu jatkuu VIELÄKIN noin 37.3-4C paikkeilla iltaisin, mutta en jaksa enää mitata. Aion ignoroida sen. Kävin sellossa poimimassa Philipsin kirkasvalo-lampun jossa on ajastin ja kirkkauden & etäisyyden digitaaliset säädöt (top of the line-malli) ja se on massiivisen kokoinen. Aivan mahtava - keskellä yötä kun sitä pitää päällä makuuhuoneessa niin olohuoneesta näyttää AIVAN TÄYSIN siltä kuin aurinko paistaisi makuuhuoneeseen. Toivottavasti se helpottaa tätä kaamosmasennusta (ehkäpä jopa myös kliinistä masennusta?) säännöllisesti käytettynä. Tieteellisten tutkimusten mukaan ainakin serotoniinitasaspainon ja melatoniinitasapainon pitäisi olla normaalimpia säännöllisesti käytettynä. Henkilökohtaisesti tunsin esim. LA:ssa ollessa että oli aina suhteellisen hyvä olo koska aurinko paistoi aina. Tosin saattoi myös johtua BMW 330CiAc:stä ja Marina Del Reyn Ritz-Carltonista ja joka-iltaisista shampanja-illallisista...

Hmm, muuten, saakohan tämän tungettua sairasvakuutukseen - muistutus itselle: pitää kysyä lääkäriä kirjoittamaan resepti ko. lampulle?

Elämä maistuu. Pitäkää päät matalana!

Lock and load!

NP: Boston Legal, Season 2, episode 07.

Kuume alkaa olla hallinnassa (kopu kopu kopu). Tänään ei noussut yli 37C:n. Ja olokin vähän parempi.

Fool enough to almost be it
Cool enough to not quite see it
Doomed
Pick your pockets full of sorrow
And run away with me tomorrow
June

WeÂ’ll try and ease the pain
But somehow weÂ’ll feel the same
Well, no one knows
Where our secrets go

I send a heart to all my dearies
When your life is so, so dreary
Dream
IÂ’m rumored to the straight and narrow
While the harlots of my perils
Scream

And I fail
But when I can, I will
Try to understand
That when I can, I will

Mother weep the years IÂ’m missing
All our time canÂ’t be given
Back
Shut my mouth and strike the demons
That cursed you and your reasons
Out of hand and out of season
Out of love and out of feeling
So bad

When I can, I will
Words defy the plan
When I can, I will

Fool enough to almost be it
And cool enough to not quite see it
And old enough to always feel this
Always old, IÂ’ll always feel this

No more promise no more sorrow
No longer will I follow
Can anybody hear me
I just want to be me
When I can, I will
Try to understand
That when I can, I will

-TSP: Mayonaise

Bemarin valot vaihdettua. Ei ollut edes vaikeaa. Kuumetta ei ollut aamulla, mutta nyt on taas 37.2C. Soitin lekurilta apteekkiin varmuuden vuoksi antibiootti-kuurin kun tää sahaava kuume on aika ihmeellistä. Aamulla oli verenpaine 100/68 ja hyvä kun pystyssä pysyi.. piti nukkua 3 tunnin päiväunet että paineet nous normaaliksi.

Huomenna pitäs ajaa lahteen ja takas (käydä sukulaisissa ja kuuntelemassa Mozartin Requiem lahden kirkossa.) Että toivottavasti huomenna aamulla sitä on kunnossa.

NP: Dark side of the moon 30th Anniversary Edition Hybrid SACD, track: Time

Selasin vanhoja valokuvia ja niitä oli ihan helvetisti enemmän kuin muistinkaan. Poimin parhaita paloja ja iskin galleriaan että voi näytellä sukulaisille ja frendeille.

Pakko joskus organisoida noi kuvat, niitä oli varmaan ainakin 3000+.

Onneksi on ensi torstaiksi vihdoin se MRI-kuvaus varattu ja ensi sunnuntaina saan kuvista diagnoosin/analyysin lääkäriltä joka lukeutuu maan johtaviin ortopedeihin. Pelkään ihan helvetisti että diagnoosi on se että leikkausta tarvitaan.

Päätin alkaa ottaa rumputunteja. Jenkeissä kaveri joka soittanut 30+ vuotta opetti pari perusjuttua ja sanoi että mulla on jonkin verran luonnonlahjakkuutta. Olis vaan pitänyt alottaa sillon joskus 12-14 vuotiaana kun sitä oikeasti halusi, mutta mutsi vastusti ankarasti. (Miksi vitussa? Naapurissa oli piano, niin miksei meillä olisi voinut olla rummut, häh? Kysyn vaan?)

Ilmeisesti olen lukenut liikaa ydinfysiikasta, tai sitten kirja oli vain heikko, mutta DeGrootin The Bomb haiskahti alusta asti triviaalilta historiankirjalta Harvardin historianopiskelijoille joita ei in-depth aiheen fysiikka tai tarkemmat detaljit kiinnosta. Lisäksi kirja oli viljelty täpötäyteen DeGrootin omia subjektiivisia vasemmistolaisia näkemyksiä aiheesta joka teki siitä välillä huvittavan ja välillä kuvottavan luettavan - joka tapauksessa hän ylitti ihan liian monta kertaa objektiivisuuden rajan että tätä voisi sanoa edes hyväksi historiankirjaksi.

Termistökin tuntui olevan aivan hukassa kun loppuluvuissa puhuttiin "the Cruise and the Trident missile systems" toistuvasti aivan kuten "Cruise missile" olisi ollut asejärjestelmän nimi. Itseasiassahan niitä oli ALCM (Air Launched Cruise Missile) ja sitten Tomahawkit jotka myös maatukikohtiin soveltuvia. Trident osui sentään nappiin ohjusjärjestelmän nimenä.

Luin referenssiluettelon piruuttani läpi, mitä en yleensä jaksa tehdä, ja 35+% referensseistä oli Richard Rhodesin erinomaisiin "The Making Of the Atomic Bomb" ja "The Dark Sun" kirjoihin (joita todella suosittelen sellaisille jotka haluavat aiheesta objektiivisen ja syvälti fysiikantutkimukseen porautuvan kuvan) Loput oli Sakharovin muistelmia ja sekalaisia Internet-referenssejä ja Edward Tellerin elämänkerran referenssejä (vaikka DeGroot loukkasi juuri Telleriä kaikista törkeiten tässä kirjassaan omilla subjektiivisilla näkemyksillään.) Tellerin elämänkerta on myös erittäin hyvä luettava. Jos lukee Rhodesinsa ja Tellerinsä niin tämä kirja onkin oikeastaan jo täysin turha.

Turha kirja siis kun olen lukenut yli 60+% referenssikirjoista jo kerran tai useamman kerran aikaisemmin. Sopiva tiivistelmä kevyen historian harrastajille joita ei kiinnosta aiheen yksityiskohdat tai välttämättä edes korrektit detaljit niin paljoa.

Nyt jonkun muun kirjan kimppuun..