IRC-Galleria

Ticking away the moments that make up a dull day
You fritter and waste the hours in an off-hand way
Kicking around on a piece of ground in your hometown
Waiting for someone or something to show you the way

Tired of lying in the sunshine staying home to watch the rain
You are young and life is long and there is time to kill today
And then the one day you find ten years have got behind you
No one told you when to run, you missed the starting gun

And you run and you run to catch up with the sun, but it's sinking
And racing around to come up behind you again
The sun is the same in the relative way, but you're older
And shorter of breath and one day closer to death

Every year is getting shorter, never seem to find the time
Plans that either come to naught or half a page of scribbled lines
Hanging on in quiet desparation is the English way
The time is gone the song is over, thought I'd something more to say...

I fear that I'm ordinary, just like everyone
To lie here and die among the sorrows
Adrift among the days
For everything I ever said
And everything I've ever done is gone and dead
As all things must surely have to end
And great lovers will one day have to part
I know that I am meant for this world
My life has been extraordinary
Blessed and cursed and won
Time heals but I'm forever broken
By and by the way...
Have you ever heard the words
I'm singing in these songs?
It's for the girl I've loved all along
Can a taste of love be so wrong
As all things must surely have to end
And great lovers will one day have to part
I know that I am meant for this world
And in my mind as I was floating
Far above the clouds
Some children laughed I'd fall for certain
For thinking that I'd last forever
But I knew exactly where I was

And I knew the meaning of it all
And I knew the distance to the sun
And I knew the echo that is love
And I knew the secrets in your spires
And I knew the emptiness of youth
And I knew the solitude of heart
And I knew the murmurs of the soul
And the world is drawn into your hands
And the world is etched upon your heart
And the world so hard to understand
Is the world you can't live without
And I knew the silence of the world

-TSP, Muzzle

Kaikki a-ok. Kuumeilu jatkuu VIELÄKIN noin 37.3-4C paikkeilla iltaisin, mutta en jaksa enää mitata. Aion ignoroida sen. Kävin sellossa poimimassa Philipsin kirkasvalo-lampun jossa on ajastin ja kirkkauden & etäisyyden digitaaliset säädöt (top of the line-malli) ja se on massiivisen kokoinen. Aivan mahtava - keskellä yötä kun sitä pitää päällä makuuhuoneessa niin olohuoneesta näyttää AIVAN TÄYSIN siltä kuin aurinko paistaisi makuuhuoneeseen. Toivottavasti se helpottaa tätä kaamosmasennusta (ehkäpä jopa myös kliinistä masennusta?) säännöllisesti käytettynä. Tieteellisten tutkimusten mukaan ainakin serotoniinitasaspainon ja melatoniinitasapainon pitäisi olla normaalimpia säännöllisesti käytettynä. Henkilökohtaisesti tunsin esim. LA:ssa ollessa että oli aina suhteellisen hyvä olo koska aurinko paistoi aina. Tosin saattoi myös johtua BMW 330CiAc:stä ja Marina Del Reyn Ritz-Carltonista ja joka-iltaisista shampanja-illallisista...

Hmm, muuten, saakohan tämän tungettua sairasvakuutukseen - muistutus itselle: pitää kysyä lääkäriä kirjoittamaan resepti ko. lampulle?

Elämä maistuu. Pitäkää päät matalana!

Lock and load!

NP: Boston Legal, Season 2, episode 07.

Kuume alkaa olla hallinnassa (kopu kopu kopu). Tänään ei noussut yli 37C:n. Ja olokin vähän parempi.

Fool enough to almost be it
Cool enough to not quite see it
Doomed
Pick your pockets full of sorrow
And run away with me tomorrow
June

WeÂ’ll try and ease the pain
But somehow weÂ’ll feel the same
Well, no one knows
Where our secrets go

I send a heart to all my dearies
When your life is so, so dreary
Dream
IÂ’m rumored to the straight and narrow
While the harlots of my perils
Scream

And I fail
But when I can, I will
Try to understand
That when I can, I will

Mother weep the years IÂ’m missing
All our time canÂ’t be given
Back
Shut my mouth and strike the demons
That cursed you and your reasons
Out of hand and out of season
Out of love and out of feeling
So bad

When I can, I will
Words defy the plan
When I can, I will

Fool enough to almost be it
And cool enough to not quite see it
And old enough to always feel this
Always old, IÂ’ll always feel this

No more promise no more sorrow
No longer will I follow
Can anybody hear me
I just want to be me
When I can, I will
Try to understand
That when I can, I will

-TSP: Mayonaise

Bemarin valot vaihdettua. Ei ollut edes vaikeaa. Kuumetta ei ollut aamulla, mutta nyt on taas 37.2C. Soitin lekurilta apteekkiin varmuuden vuoksi antibiootti-kuurin kun tää sahaava kuume on aika ihmeellistä. Aamulla oli verenpaine 100/68 ja hyvä kun pystyssä pysyi.. piti nukkua 3 tunnin päiväunet että paineet nous normaaliksi.

Huomenna pitäs ajaa lahteen ja takas (käydä sukulaisissa ja kuuntelemassa Mozartin Requiem lahden kirkossa.) Että toivottavasti huomenna aamulla sitä on kunnossa.

NP: Dark side of the moon 30th Anniversary Edition Hybrid SACD, track: Time

Selasin vanhoja valokuvia ja niitä oli ihan helvetisti enemmän kuin muistinkaan. Poimin parhaita paloja ja iskin galleriaan että voi näytellä sukulaisille ja frendeille.

Pakko joskus organisoida noi kuvat, niitä oli varmaan ainakin 3000+.

Onneksi on ensi torstaiksi vihdoin se MRI-kuvaus varattu ja ensi sunnuntaina saan kuvista diagnoosin/analyysin lääkäriltä joka lukeutuu maan johtaviin ortopedeihin. Pelkään ihan helvetisti että diagnoosi on se että leikkausta tarvitaan.

Päätin alkaa ottaa rumputunteja. Jenkeissä kaveri joka soittanut 30+ vuotta opetti pari perusjuttua ja sanoi että mulla on jonkin verran luonnonlahjakkuutta. Olis vaan pitänyt alottaa sillon joskus 12-14 vuotiaana kun sitä oikeasti halusi, mutta mutsi vastusti ankarasti. (Miksi vitussa? Naapurissa oli piano, niin miksei meillä olisi voinut olla rummut, häh? Kysyn vaan?)

Ilmeisesti olen lukenut liikaa ydinfysiikasta, tai sitten kirja oli vain heikko, mutta DeGrootin The Bomb haiskahti alusta asti triviaalilta historiankirjalta Harvardin historianopiskelijoille joita ei in-depth aiheen fysiikka tai tarkemmat detaljit kiinnosta. Lisäksi kirja oli viljelty täpötäyteen DeGrootin omia subjektiivisia vasemmistolaisia näkemyksiä aiheesta joka teki siitä välillä huvittavan ja välillä kuvottavan luettavan - joka tapauksessa hän ylitti ihan liian monta kertaa objektiivisuuden rajan että tätä voisi sanoa edes hyväksi historiankirjaksi.

Termistökin tuntui olevan aivan hukassa kun loppuluvuissa puhuttiin "the Cruise and the Trident missile systems" toistuvasti aivan kuten "Cruise missile" olisi ollut asejärjestelmän nimi. Itseasiassahan niitä oli ALCM (Air Launched Cruise Missile) ja sitten Tomahawkit jotka myös maatukikohtiin soveltuvia. Trident osui sentään nappiin ohjusjärjestelmän nimenä.

Luin referenssiluettelon piruuttani läpi, mitä en yleensä jaksa tehdä, ja 35+% referensseistä oli Richard Rhodesin erinomaisiin "The Making Of the Atomic Bomb" ja "The Dark Sun" kirjoihin (joita todella suosittelen sellaisille jotka haluavat aiheesta objektiivisen ja syvälti fysiikantutkimukseen porautuvan kuvan) Loput oli Sakharovin muistelmia ja sekalaisia Internet-referenssejä ja Edward Tellerin elämänkerran referenssejä (vaikka DeGroot loukkasi juuri Telleriä kaikista törkeiten tässä kirjassaan omilla subjektiivisilla näkemyksillään.) Tellerin elämänkerta on myös erittäin hyvä luettava. Jos lukee Rhodesinsa ja Tellerinsä niin tämä kirja onkin oikeastaan jo täysin turha.

Turha kirja siis kun olen lukenut yli 60+% referenssikirjoista jo kerran tai useamman kerran aikaisemmin. Sopiva tiivistelmä kevyen historian harrastajille joita ei kiinnosta aiheen yksityiskohdat tai välttämättä edes korrektit detaljit niin paljoa.

Nyt jonkun muun kirjan kimppuun..