IRC-Galleria

arlandan lentokentällä.

hitto että jännittää.
hitto että odotan.
hitto että on siistii.
hitto. kotiin.


oikeesti tuntuu aiva erilaiselta. tottakai, eihä tällasta oo ees ennen ollu. en mä oo koskaa viikkoa pidempää ollu erossa kaikista. kaverit, perhe, kaikki.

jos joskus oli väsyny samoihi maisemiin ja samoihi juttuihi, ni nyt kaipaa niistä jokasta. nyt o nii onnelline ku näkee ne samat jutut ja jos jotai on muuttunu, ni tuntuu niin haikeelta että miks sen piti muuttua. se että ottaa etäisyyttä vie kyllä niin paljon lähemmäksi.

tää jouluki tuntuu aiva erilaiselta. iha ku olis pieni lapsi taas, perhosia vatsasssa, koko viimesen viikon fiilistelly ja odottanu.

mietin vaa sitä hetkee ku seison oven takana ja koputan ja sit kaverit tulee avaamaa. oi hitto.

samaa aikaan oli haikeeta melkee lähtee visbystäki. viihdyn tosi hyvin, tosi hyviä ystäviä siellä ja mukavaa. en oo katunu kertaakaa et oon lähteny, en ees alussa ku tuntu paskalta. koska tiesin että siitä voi tulla oikeasti sitä mitä oon odottanu ja että olis reissu paska tai mahtava ni se opettais. ja se o ollu aiva mahtava. ja jatkuu varmaa iha yhtä mukavana.

sitä miettii kyllä että miten ennen ei tajunnu mitä itellää oli. nyt tajuaa aiva eri tavalla. ja se hassua ton visbyn suhtee, ku tiedän että lähden sieltä sitte jonain päivänä. tiedän että tulee se itku päivä sielläki, tiedän et tulee se hetki ku mä tajuan oikeasti miten ihanaa siel on ollu ja miten pahalta se tuntuu lähteä. mutta pitääkö aina mennä kauas että tajuaa miten lähellä kaikki mitä tarvitsee on?

tässä putoaa kahen paikan välille. vaikea löytää paikkaansa ku jotenki palaset itestää jää moniin paikkoihi. mite siinä sitte pysyä kokonaisena? mut toisaalta, ei paikkaansa löydä sillä että pelaa varman päälle ja pysyy yhdessä paikassa koko elämänsä. ja nää paikathan on ne, jotka musta on muovannu mut. ne mut on luonu, ne o tehny musta tällasen. mähän olen vähän niitä jokasta paikkaa missää oon asunu ja missä mulla on rakkaita ihmisiä. jokane niistä on osa mua. sitä sanotaa että koti on siellä missä sydän on. mun sydän ainaki on joka puolella, jokasen mun ystävän, jokasen rakkaan ja merkityksellisen ihmisen luona.

mutta se on totta. missä tahansa ikinä oon, oon kotona kun ystävät on vierellä.

enää ei tarvii ottaa kauaa. sit pääsee kotiin :)