IRC-Galleria

sitä eilen mietiskelin vaan kun kattelin leffan niin että miten helpolla sitä on saanutkaan
kaiken.. leffa oli rautaiset enkelit joka canalilta puski. ku katteli sitä niiden naisten taistelua
äänioikeutensa puolesta ni sitä vaan mietti että minkä puolesta ihan oikeasti on joutunu
taistelemaan.. vaikka naisen euro on 80senttiä niin aika vähästä oon joutunut tosissani
vääntämään.. vapaudestanikaan en oo pahemmin maksanu.
jos jokaisella sukupolvella on oma taistelunsa käytävänä, mikä on mun taistelu? pitäiskö mun
kouluttautua, lukea, avata naisille ovia korkeisiin virkoihin ja nostaa palkkoja? jotenkin ajatus
tuntuu vieraalta.. ehkä mä olen passiivinen kun haluan vaan elää. mun taistelu voi kylläkin olla
jossain muualla kuin naisten palkkojen tasossa. jos mulla siis oma taisteluni olisi käytävänä..
toisaalta kun kattoo tollasia elokuvia niin ymmärtää kuinka paljon ihmisten teoilla on
merkitystä, miten paljo jotku on taistellu että mun ei tarvis taistella niin paljon. toisaalta eihän
sitä auta passivoituakkaan, paljon on vielä maailmassa epäkohtia ja ihmisiä mun jälkeen tulossa tähän maailmaan. jonkunhan on muurit murrettava.
puh pah pää on puhki. tää on tällasta tää aika, joutuu ajattelemaan koko ajan. ei se sovi mulle :)