IRC-Galleria

Jeps, elämä ei aina mee ihan suunnitelmien mukaan.. Niinku edellisessäki kommentissa sanoin, en oo ollu oikeesti onnellinen enää pitkään aikaan.. Oon muuttunu ihmisenä ihan hirveesti, ja vaan huonompaan suuntaan. Myönnän sen itsekin, ja oon tienny sen jo pidemmän aikaa, en oo vaan tehny asialle mitään.. oikeestaan en oo ees tosissaan yrittäny.
Paljon on tapahtunu asioita, oikeestaan liikaakin. Entiset satakiloo mitkä on ollu hartioilla jo piiiitkään, muuttus pikkuhiljaa tuhanneks ja taas toiseks tuhanneks kiloks.. Mikään super nainen ku en oo, on oletettavaa et jossain vaihees kaatuu ja kaikki se kuorma romahtaa niskaan. Ja näin sitte käviki.. Mut se pitää muistaa, et kukaan ei oo yksin.. Aina on joku kenelle jutella, oli se sitte äiti, paras ystävä tai ammattiauttaja. Aina on joku..
Ite just kysyin äitiltä et onks täs vaiheessa vielä "liian myöhästä" muuttaa asioita, muuttaa itsenään.. Koskaan ei oo liian myöhästä. Jotkut tekee sen vielä vasta 50vuotiaina, jopa vieläki myöhemmin. Ilonen oon siitä, et havahduin näin aikasessa vaiheessa.. Pitää koittaa kehittää itseään, koittaa ajatella asioita omaa nokkaansa pidemmälle, ja kärsiä seuraukset asioista, joita itse on aiheuttanut tahtomattaankin.
Paljon on asioita joita itsessä en pidä, ehkä liikaakin... Ja ensimmäinen asia jonka aion muuttaa on tää nettiriippuvuus. Niin monta tuntia on tullu tänki kannettavan edessä istuttua, ihan liian monta.. Siihen tulee nyt muutos. Ajan voi käyttää paljon hyödyllisemminkin... Ja toinen on elämäntavat yleensäkin. Se on helppo sanoa muille "harrasta, syö terveellisesti, mee ajoissa nukkumaan, hoida ihmissuhteita jne" Mutta miten vaikeaa se onkaan ite noudattaa noita ohjeita, joita muille hokee. Tosi vaikeeta..
Joitain ihmissuhteita on jääny taakse, joko sen takia että oon ite halunnut niin, tai siksi että ollaan vaan ajauduttu erilleen.. On kurjaa katsoa jotain vanhoja valokuvia, muistella vanhoja aikoja milloin kaikki oli ihan eritavalla. Ja lopulta vielä ymmärtää, ettei kyse ole edes mistään kaukaisista ajoista.
Tähän vuoteen on mahtunu paljon kaikenlaista, niin paljon asioita, että niiden listaamiseen menis monta päivää.. On tapahtunu paljon hyviä juttuja, mut pakko myöntää, että sitäki enemmän kuitenki vastoinkäymisiä. Mutta niihin vastoinkäymisiinki turtuu. Kun liikaa kokee, mikään ei oikeen enää tunnu miltään.. Ja siinä vaiheessa pitäis hälytyskellojen soida. Ja kun mikään ei enää tunnu miltään, ei oo enää mitään väliä mitä tekee tai miten kohtelee muita ihmisiä. Itestä tulee pelinappula, samoin muista. Me pelataan vaan tätä tyhmää peliä tällä tyhmällä pelilaudalla. Joku voittaa, joku hävii. Ei sen niin kuuluis mennä, ei todellakaa..
Ja mitä tohon juomiseen tulee.. Oon aina ihmetelly sitä, "miks mä juon?". Oon nähny pienestä pitäen mitä viina voi tehdä ihmiselle. Se voi muuttaa ihmisen vielä hauskemmaksi ja puheliaammaksi tai pahimmassatapauksessa ihan eri ihmiseksi. Väkivaltaiseksi, aggressiiviseksi jne. Molemmista tapauksista on kokemuksia, valitettavasti jälkimmäisestä vielä enemmän.. Pienestä pitäen.. Siihen turtuu. Kun on nähny ja kokenu paljon paskaa, ni jotkut oikeestikki isot asiat ei tunnu isoilta, vaikka niitten pitäis. Mittasuhteet on vääristyny...
Mut joo, jos vaikka lopettais tän avautumisen ja jatkais elämää irl, eikä täällä.

"Kyllä se siitä."